Lue keskustelun säännöt.
Kuinka onnistua äitinä ilman oman äidin tukea?
Aloittaja
03.04.2020 |
Kuinka onnistua äitinä, jos välit oman äidin kanssa ovat kaikkea muuta kuin lämpimät ja rakastavat? Väittäisin jopa, että äidilläni on narsistisia piirteitä. Nykyään äitini kuvittelee voivansa tehdä ja sanoa minulle mitä tahansa ilman seuraamuksia, kääntäen kaiken aina minun syyksi. Jo ollessani lapsi, hän oli todella epävakaa. Tukea ja lohdutusta oli turha odottaa, vaan hän aivan surutta haukkui ja ivasi osuen aina niihin kipeimpiin paikkoihin...
Voi kuinka monet kerrat olisin etenkin nyt Itse äidiksi tullessani kaivannut neuvoja ja tukea. Tämä tunne onkin vahvuudellaan täysin yllättänyt minut. Iältäni olen siis 28 ja poikani on nyt 8 kk.
Kuinka siis onnistua äitinä edes vähän paremmin..? Fiksut neuvot ja vertaistuki lämmittäisi mieltä kovasti..
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvät välit äitiini, mutta ei hän koskaan mitenkään ole joutunut tukemaan äitiyttäni, ihan itse olen pärjännyt. Olet hyvä äiti lapsellesi joka tapauksessa. Neuvoja saa neuvolasta ja jos haluat, hanki varamummo jostakin vanhemmasta naisesta.
Onneksi anoppiin sentään on hyvät, joskin hieman "muodolliset" välit. Enemmänkin toki voitaisiin olla tekemisissä. Tähän toki voin itse vaikuttaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin te jotain vanhoja ämmiä tarvitsette? Toimitte vaan juuri toisella tavalla kuin äitinne ja anoppinne. Itse olen lapseni saanut 1500 kmn päässä kummastakin, enkä ole ikinä kumpaakaan mihinkään tarvinnut. Kolme mukavaa fiksua ja tasapainoista lasta olen kasvattanut yhdessä mieheni kanssa.
Ottakaa nyt jumaliste edes tuossa tilanteessa itsestänne ja elämästänne vastuu. Kaikki pska elämässäne ei ole äitienne syytä!
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
tervetuloa vaan kerhoon. Kyllä sinä pärjäät, haistata äidillesi pitkät ja opit pikkuhiljaa luottamaan itseesi ja arvostelykykyysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
Vielä en tietääkseni ole kovin suuria virheitä tehnyt. :D
Vierailija kirjoitti:
tervetuloa vaan kerhoon. Kyllä sinä pärjäät, haistata äidillesi pitkät ja opit pikkuhiljaa luottamaan itseesi ja arvostelykykyysi.
Ehkä näin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
Vielä en tietääkseni ole kovin suuria virheitä tehnyt. :D
Kuinka siis onnistua äitinä vähän paremmin...
noinhan sinä kirjoitit, mutta et sitten tarkoittanutkaan.
Mun äiti kuoli kun olin nuori ja sain kaksi lasta ilman oman äidin tukea. Mun mummo eli ja oli anoppi. Jotenkin olen kyl kaivannut sitä että oma äiti olis ollut tukena, mutta kyllä se kaikki voima ja omat vahvuudet on vaan siellä sussa itsessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
Vielä en tietääkseni ole kovin suuria virheitä tehnyt. :D
Kuinka siis onnistua äitinä vähän paremmin...
noinhan sinä kirjoitit, mutta et sitten tarkoittanutkaan.
Et nyt ihan ehkä ymmärtänyt, mitä hain takaa, mutta ei se mitään...
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
Vielä en tietääkseni ole kovin suuria virheitä tehnyt. :D
Kuinka siis onnistua äitinä vähän paremmin...
noinhan sinä kirjoitit, mutta et sitten tarkoittanutkaan.Et nyt ihan ehkä ymmärtänyt, mitä hain takaa, mutta ei se mitään...
Opettele kirjoittamaan selkeämmin. Me emme ole selvännäkijöitä eikä ollut äitisikään aikanaan, kun hänelle kiukuttelit.
Jos siis koet onnistuneesi äitinä erinomaisesti, niin älä kysele, miten onnistua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä äidin tukea kaipaa. Kaipaat jotakuta, jota voit syyllistää omista virheistäsi.
Vielä en tietääkseni ole kovin suuria virheitä tehnyt. :D
Kuinka siis onnistua äitinä vähän paremmin...
noinhan sinä kirjoitit, mutta et sitten tarkoittanutkaan.Et nyt ihan ehkä ymmärtänyt, mitä hain takaa, mutta ei se mitään...
Opettele kirjoittamaan selkeämmin. Me emme ole selvännäkijöitä eikä ollut äitisikään aikanaan, kun hänelle kiukuttelit.
Jos siis koet onnistuneesi äitinä erinomaisesti, niin älä kysele, miten onnistua paremmin.
No ainakin monet muut näytti ymmärtävän asian aivan oikein, joten ehkä vika on kuitenkin lukijan ymmärryksessä. Äitini ei todella ollut selvännäkijä, eikä ole sitä edelleenkään. Ja vaikka olisi, se ei tässä asiassa auta. :D
Kaikkien äidit ei ole yhtä hyviä. Ainakin tiedostat "epäkohdat", ja voit itse toimia toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin te jotain vanhoja ämmiä tarvitsette? Toimitte vaan juuri toisella tavalla kuin äitinne ja anoppinne. Itse olen lapseni saanut 1500 kmn päässä kummastakin, enkä ole ikinä kumpaakaan mihinkään tarvinnut. Kolme mukavaa fiksua ja tasapainoista lasta olen kasvattanut yhdessä mieheni kanssa.
Sori, mutta jos ovat äitiinsä (oletan) tulleet, voi lopputulos olla muuta, kuin fiksu. Voinevat sitten, jos vanhemmuus heille ajankohtaiseksi joskus tulee jättää "vanhan ämmän" mielipiteet omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te jotain vanhoja ämmiä tarvitsette? Toimitte vaan juuri toisella tavalla kuin äitinne ja anoppinne. Itse olen lapseni saanut 1500 kmn päässä kummastakin, enkä ole ikinä kumpaakaan mihinkään tarvinnut. Kolme mukavaa fiksua ja tasapainoista lasta olen kasvattanut yhdessä mieheni kanssa.
Sori, mutta jos ovat äitiinsä (oletan) tulleet, voi lopputulos olla muuta, kuin fiksu. Voinevat sitten, jos vanhemmuus heille ajankohtaiseksi joskus tulee jättää "vanhan ämmän" mielipiteet omaan arvoonsa.
Miellän itseni aika perhekeskeiseksi ihmiseksi, joten siitä syystä itseäni ainakin harmittaa kovasti heikot välit äidin kanssa... Ja kyllähän tämän oma lapsikin hieman isompana varmasti huomaa...
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te jotain vanhoja ämmiä tarvitsette? Toimitte vaan juuri toisella tavalla kuin äitinne ja anoppinne. Itse olen lapseni saanut 1500 kmn päässä kummastakin, enkä ole ikinä kumpaakaan mihinkään tarvinnut. Kolme mukavaa fiksua ja tasapainoista lasta olen kasvattanut yhdessä mieheni kanssa.
Sori, mutta jos ovat äitiinsä (oletan) tulleet, voi lopputulos olla muuta, kuin fiksu. Voinevat sitten, jos vanhemmuus heille ajankohtaiseksi joskus tulee jättää "vanhan ämmän" mielipiteet omaan arvoonsa.
Miellän itseni aika perhekeskeiseksi ihmiseksi, joten siitä syystä itseäni ainakin harmittaa kovasti heikot välit äidin kanssa... Ja kyllähän tämän oma lapsikin hieman isompana varmasti huomaa...
Mistä hän se huomaa? Siitä, että panettelet omaa äitiäsi jatkuvasti ja kerrot, mite huono ihminen hän on?
Äitini kuoli, kun olin 5v. Omat lapset ei ikinä ole sanoneet, että isoäidin puuttuminen olisi ollut The Thing, joka määrittää elämää. Kun jostain ei puhuta, kun jotain ei ole, niin miten lapset voi kokea sen olevan heiltä pois?
Lapseni tietävät, että Seija-mummi (äitini) kuoli kauan sitten, mutta ei minusta jollekin 5v:lle tarvitse kertoa, että tuossa iässä minä olin äitini haudalla.
Oma äitini on kuollut. Hyvin olen silti pärjännyt. Äitiä on ikävä ja tulee aina olemaan, mutta ihan muista syistä. Ystävälläni on vaikea äitisuhde. Hän ei ensin edes halunnut lapsia. Sitten hän käytti tuota voimavarana, päätti, että hänestä tulee aivan toisenlainen äiti. Ja tuli.
Minulla on ihan ok välit äitiini. En koe tarvinneeni mitään tukea paitsi silloin tällöin lapsenhoitoa. Ei kukaan tuntemani toinenkaan tuore äiti ole halunnut neuvoja tai vastaavaa, ihan päinvastoin.
Sinun ongelmasi on varmaan lähinnä itseluottamuksen puute, joka epäilemättä johtuu siitä, että oma äitisi ei ole kummoinen.
Todellisuudessa et nyt tarvitse siihen ketään häälymään. Lapsena olisit tarvinnut ja se nousee nyt pintaan. Varaudu siihen, että sitä mukaa, kun lapsi kasvaa, omat kokemukset tulevat mieleen entistä kipeämpinä.
Et kuitenkaan tarvitse äitiäsi enää. Voit olla hyvä äiti muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te jotain vanhoja ämmiä tarvitsette? Toimitte vaan juuri toisella tavalla kuin äitinne ja anoppinne. Itse olen lapseni saanut 1500 kmn päässä kummastakin, enkä ole ikinä kumpaakaan mihinkään tarvinnut. Kolme mukavaa fiksua ja tasapainoista lasta olen kasvattanut yhdessä mieheni kanssa.
Sori, mutta jos ovat äitiinsä (oletan) tulleet, voi lopputulos olla muuta, kuin fiksu. Voinevat sitten, jos vanhemmuus heille ajankohtaiseksi joskus tulee jättää "vanhan ämmän" mielipiteet omaan arvoonsa.
Miellän itseni aika perhekeskeiseksi ihmiseksi, joten siitä syystä itseäni ainakin harmittaa kovasti heikot välit äidin kanssa... Ja kyllähän tämän oma lapsikin hieman isompana varmasti huomaa...
Mistä hän se huomaa? Siitä, että panettelet omaa äitiäsi jatkuvasti ja kerrot, mite huono ihminen hän on?
Äitini kuoli, kun olin 5v. Omat lapset ei ikinä ole sanoneet, että isoäidin puuttuminen olisi ollut The Thing, joka määrittää elämää. Kun jostain ei puhuta, kun jotain ei ole, niin miten lapset voi kokea sen olevan heiltä pois?
Lapseni tietävät, että Seija-mummi (äitini) kuoli kauan sitten, mutta ei minusta jollekin 5v:lle tarvitse kertoa, että tuossa iässä minä olin äitini haudalla.
Panettelen ehkä ihan syystä, onhan äitini kuitenkin jo lapsesta asti muistanut tehdä selväksi, että olen täysin epäkelpo ja vääränlainen sekä yrittänyt eristää minut muusta lapsuuden perheestä, sekä yrittänyt sotkea muitakin ihmissuhteitani ja kääntää ihmisiä minua vastaan. Muiden lapsuudenperheenjäsenten kanssa minulla on hyvät, mutta vähän etäiset välit. Ja olen kyllä ihan hyvin elämässäni menestynyt, sillä minulla on vakituinen työ, korkeakoulututkinto, omakotitalo, aviomies, lapsi, kavereita ym. Eli en ehkä kuitenkaan ole täysin epäkelpo ihminen...
Perhekeskeisyyteni näkyy siten, että hyvin mielelläni viettäisin aikaa isommalla porukalla suvun kanssa, ja olisihan se mahtavaa, jos äidin kanssa voisi luottamuksellisesti puhua kaikesta. Olisi myös mahtavaa, jos voisimme puolin ja toisin olla avuksi toisillemme. Nyt tämä kaikki toteutuu lähinnä miehen puolen suvun kanssa.
Minulla on hyvät välit äitiini, mutta ei hän koskaan mitenkään ole joutunut tukemaan äitiyttäni, ihan itse olen pärjännyt. Olet hyvä äiti lapsellesi joka tapauksessa. Neuvoja saa neuvolasta ja jos haluat, hanki varamummo jostakin vanhemmasta naisesta.