Lue keskustelun säännöt.
Kyllä sitä tuntee olevansa todella yksin omien korona-huoliensa kanssa.
02.04.2020 |
Minua ei tippaakaan pelota sairastuminen, mutta sitäkin enemmän murheissani olen sosiaalisten kontaktien vähenemisestä ja taloudellisesta tilanteesta. Näistä ei vaan sovi missään puhua, koska ”terveys edellä” ja ”riskiryhmät” jne.
Kommentit (4)
Mäkään en enää jaksa edes välittää. Elämä on jo ennestään ollut yhtä vastoinkäymisistä toiseen tarpomista.
Mä pääsin vihdoin nyt helmikuussa psykiatriseen avohoitoon, nyt kaikki käynnit on toistaiseksi peruttu. Miksi mulle käy aina näin, että kun elämä alkaa näyttää valoisammalta niin vedetään matto jalkojen alta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mene sitten hakemaan se tartunta.
Minäkin ajattelin ennen synnytystä, että ei pelota yhtään ja kyllä se varmasti on ihan ok.
luulen että moni on huolissaan tästä tilanteesta kun on uusi ja vakava tauti ja koko maa seis. kun ei voi kyläillä normaalisti tai käydä kirjastos tms. monel sama fiilis