Sikiön liikkeet tuntuu epämukavilta?
En tiedä, onko tällaista sopivaa kysyä, mutta raskaus nyt puolivälissä ja sikiön liikkeitä tuntunut noin pari viikkoa. En tunne varsinaisia potkuja (vai miltä niiden kuulusi tuntua?), mutta sen sijaan kaikenlaista möyrintää ja koko sikiön liikkumista mahassa edes takaisin tunnen.
Liike tuntuu kuin mahassa olisi jotain mikä ei sinne kuulu, paineena ja liikkuvana painavana pötkylänä. Tuntuu erittäin epämukavana, jopa hieman satuttavana. Maha on välillä aivan toispuoleinen kun siinä on pinnassa "möykky" eli sikiö tuntuu myös käsin ulkoapäin. Ihan kuin koittaisi änkeä ulos mahan läpi.
Luulin että liikkeet ovat aluksi ilmakuplia tai perhosen siipien silittelyä, ja myöhemmin napakoita potkuja. Mutta tällaista möyrimistä ja änkeämistä, outoa?
ps.toki olen iloinen jokaisesta liikkeestä, mutta yllättynyt, että tältäkö sen kuuluu tuntua
Kommentit (19)
Muistan et tunsin vauvan navan kohdalla epämiellyttävän tuntuisena. Tosin raskaus oli silloin jo 7. kuulla.
Sellaista se on. Mulle tuli lapsia odottaessa aina mustelma ylävatsaan kun riehuivat.
Toinen potkaisi isäänsä mahan läpi niin että tuntui.
Nuorimmista odottaessa tuli pahoja supistuksia ja sikiön muodon näki selvästi mahan läpi. Ihan kuin babyborn vakuumissa. Se säikäytti ja teki helvetin kipeää.
Kaiken kaikkiaan, sikiön liikkuminen on normaalia. Huolestu sitten kun liikettä ei tunnu.
Just sellasta möyrimistä ja änkeämistä se on, joskus nopeita muljahteluja.
Normaalia että vauvan kasvaessa, tuntuu epämukavalta. Ja olet vasta puolivälissä, se pahenee synnytyksen lähentyessä.
Normaalia. Tottakai vauva kääntyilee ja vaihtelee asentoa ja se ei aina tunnu kivalta. Pahenee vielä, olet vasta puolivälissä.
Ihan raskauden loppuvaiheessa tuntuu vielä epämukavammalta kun vauvan tila alkaa loppumaan ja kääntyminen hankaloituu. Siinä on äiti kovilla.
Kiitos vastauksista. Joo nyt vauva vasta noin 20-senttinen, odotan miltähän sitten mahtaa tuntua kun on tuplat tuosta...
ap
Itse odotan liikkeiden tuntemista malttamattomana <3 Olen rv 18 enkä tietääkseni ole vielä tuntenut liikkeitä, ainakaan niin että osaisin yhdistää sen vauvan liikkeeksi. Kyseessä ensimmäinen lapseni :)
Outoa. Voisiko elintavoissasi olla jotain sellaista, jonka vuoksi sikiön on paha olla? Noudatatko sikiölle terveellisiä elintapoja: ei voimakkaita mausteita, ei paljon kahvia, suolaa, ei MITÄÄN suurina määrinä... eikä toisaalta aliravitsemusta. Ei raskasta liikuntaa, voimakasta hierontaa, melua, lääkkeitä jne. jne.
Sinuna menisin heti lääkärille. Kaikki poikkeava voi olla merkki riskistä. Esim. jos juot kahvia ja sikiö herkkä sille, vaara että sikiö muuttuu levottomaksi ja napanuora kiertyy niin että kuristaa. Tietyn ikäiselle sikiölle voi tulla kofeiinista neurologisia oireita, esim. sitkeä hikka.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Joo nyt vauva vasta noin 20-senttinen, odotan miltähän sitten mahtaa tuntua kun on tuplat tuosta...
ap
Ai kaksoset!? Se selittää, ne voi reagoida toisiinsa. Ehkä lähikontakti stressaa toista, tai sattuu.
Mulla ei ollut mitään tuollaista. Joitakin kertoja vain näkyi nopea "kuhmu" navan lähellä, ja pari kertaa potkaisu sisuksiini tuntui. Raskauden kesto olk normaali, 41 vko.
Mulla kylkiluut oli loppuvaiheessa murtumispisteessä kun iso vauva vei niin paljon tilaa. Itkin öisin kivusta viimeisen kuukauden.
Mulla oli iso vauva (esikoiseni ja ainoana toistaiseksi), yli viiskilonen ja touhukas poika jo sikiönä. Loppuvaiheessa pahin möyrintä ja liike loppui kun ei ollut enää vissiin tilaa. Protestoi aina välillä potkaisemalla johonkin jumalattoman kipeää. Mutta pahimmat potkut ja kivut oli juuri noin puolivälissä kun tilaa touhuilla vielä oli :).
Poika syntyi kaks vuotta sitte ihan normaalisti.
Mullakin vauva oli lähes neljä kiloinen syntyessään ja tunsin hänen liikkeensä todella hyvin. Ei sattunut mitenkään mutta ahdasta varmaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli iso vauva (esikoiseni ja ainoana toistaiseksi), yli viiskilonen ja touhukas poika jo sikiönä. Loppuvaiheessa pahin möyrintä ja liike loppui kun ei ollut enää vissiin tilaa. Protestoi aina välillä potkaisemalla johonkin jumalattoman kipeää. Mutta pahimmat potkut ja kivut oli juuri noin puolivälissä kun tilaa touhuilla vielä oli :).
Poika syntyi kaks vuotta sitte ihan normaalisti.
Jessus mikä läski. Sinäkin varmaan? Repesitkö pahastikin ja miten jaksoit raskausdiabeteksen ja komplikaatiot?? Voimia :_(
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli iso vauva (esikoiseni ja ainoana toistaiseksi), yli viiskilonen ja touhukas poika jo sikiönä. Loppuvaiheessa pahin möyrintä ja liike loppui kun ei ollut enää vissiin tilaa. Protestoi aina välillä potkaisemalla johonkin jumalattoman kipeää. Mutta pahimmat potkut ja kivut oli juuri noin puolivälissä kun tilaa touhuilla vielä oli :).
Poika syntyi kaks vuotta sitte ihan normaalisti.
Jessus mikä läski. Sinäkin varmaan? Repesitkö pahastikin ja miten jaksoit raskausdiabeteksen ja komplikaatiot?? Voimia :_(
Mitä vttua sinä tässä ketjussa teet? Etäkoululaisilla on liikaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Voisiko elintavoissasi olla jotain sellaista, jonka vuoksi sikiön on paha olla? Noudatatko sikiölle terveellisiä elintapoja: ei voimakkaita mausteita, ei paljon kahvia, suolaa, ei MITÄÄN suurina määrinä... eikä toisaalta aliravitsemusta. Ei raskasta liikuntaa, voimakasta hierontaa, melua, lääkkeitä jne. jne.
Sinuna menisin heti lääkärille. Kaikki poikkeava voi olla merkki riskistä. Esim. jos juot kahvia ja sikiö herkkä sille, vaara että sikiö muuttuu levottomaksi ja napanuora kiertyy niin että kuristaa. Tietyn ikäiselle sikiölle voi tulla kofeiinista neurologisia oireita, esim. sitkeä hikka.
Tämä oli huono. Onko sinulla paha mieli jostakin?
Vierailija kirjoitti:
Mullakin vauva oli lähes neljä kiloinen syntyessään ja tunsin hänen liikkeensä todella hyvin. Ei sattunut mitenkään mutta ahdasta varmaa oli.
Tuohan on ihan normaali kokoinen. Omani oli lähes 5 kg ja kyllä oli ahdasta.
Sitähän se on. Välillä pyöritteli päätä alhaalla nii et en kärsinyt liikkuu, vaan piti ootta aikasa et helpotti. Sit oli niinku puukolla isketty alapäähän kun juili ja vihlo kovasti. Monesti otin jalasta vauvaa kii ku yritti työntää kylkiluiden alle ja kylkiluut oli hellänä. Palleatyrän sain raskausajasta, muuta vaivaa ei jäänyt. Mut rakastin lasta heti ku tiesi. Olevani raskaana nii en koskaan aatellut negatiivisesti vaikka rajoitti elämää paljon.