Jos kuolet tässä pandemiassa niin mitä et ehtinyt tässä elämässä tekemään?

Jättämään pahoinpitelevän miehen ja elää ilman pelkoa turvallisen ja hyvän ihmisen kanssa. Tuntea sielunkumppanuutta ja rakkautta ilman huolia.

Oma lista olisi tosi pitkä. En ole suudellut ketään, harrastanut seksiä, nukkunut kenenkään vieressä, kokenut läheisyyttä, ollut ulkomailla ikinä tai lentokoneessa enkä edes laivassa. En ole nähnyt vuoria, sademetsää tai savannin villieläimiä tai uinut valtameressä yms ja kaikki hienot paikat näkemättä. En ole tehnyt mitään merkittävää tai kokenut paljonkaan hyviä hetkiä. En ole myöskään tavannut ihmisiä joiden "porukkaan" haluaisin kuulua ja todellakin tahtoisin vielä sellaisia löytää ja tavata ihmisiä joista jäisi hyviä muistoja.  Elämäni on ihan kesken ja silti huonoina hetkinä olen valmis luovuttamaan. Sitten muistankin sen, että paljon on kokematta vielä ja haluan tehdä asioita. Olen itse vasta nuori.

Olen saanut ja tehnyt kaiken sen mikä on tärkeää. Mulla on perhe. Olen rakastanut (ja rakastan edelleen) niin että sukat pyörii jaloissa. Mua rakastetaan yhtä paljon. Olemme myös naimisissa keskenämme. Siinä se kaikkein tärkein.

Olen tehnyt pitkän ja antoisan työuran ja painunut monille ihmisille mieleen monessa eri asiayhteydessä. Mitään oleellista ei puutu eikä ole kesken. En tietenkään ole halukas luopumaan elämästäni mutta se ei varsinaisesti ole minun päätettävissäni. Jos lähtö tulee niin se tulee. Perheeni kannalta se olisi toki surullista mutta omalta kannaltani olen yrittänyt toteuttaa haaveeni ja unelmani sitä mukaa kun niitä on tullut. Olen elänyt nytku-elämää, en sitku-elämää. Oma äiti kuoli syöpään nuorena (47v) ja se opetti että pitää todellakin tarttua hetkiin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Jättämään pahoinpitelevän miehen ja elää ilman pelkoa turvallisen ja hyvän ihmisen kanssa. Tuntea sielunkumppanuutta ja rakkautta ilman huolia.

Olisiko jo aika tehdä jotakin tälle?

Hyvä kysymys. Toivottavasti tämä herättäisi ihmiset tajuamaan, että elämä on tässä ja NYT. Mitä enää odotat, tee elämästäsi, sitä mitä olet aina halunnut. Ettei tartte sitten omalla tai toisen haudalla pillittää, että olisi pitänyt sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Oma lista olisi tosi pitkä. En ole suudellut ketään, harrastanut seksiä, nukkunut kenenkään vieressä, kokenut läheisyyttä, ollut ulkomailla ikinä tai lentokoneessa enkä edes laivassa. En ole nähnyt vuoria, sademetsää tai savannin villieläimiä tai uinut valtameressä yms ja kaikki hienot paikat näkemättä. En ole tehnyt mitään merkittävää tai kokenut paljonkaan hyviä hetkiä. En ole myöskään tavannut ihmisiä joiden "porukkaan" haluaisin kuulua ja todellakin tahtoisin vielä sellaisia löytää ja tavata ihmisiä joista jäisi hyviä muistoja.  Elämäni on ihan kesken ja silti huonoina hetkinä olen valmis luovuttamaan. Sitten muistankin sen, että paljon on kokematta vielä ja haluan tehdä asioita. Olen itse vasta nuori.

Toivon, että löydät rakkauden tulevaisuudessa ja että saat hyvän elämän <3

Toivon kuitenkin myös, että ymmärtäisit matkustamisen ja pandemian yhteyden. Matkustaminen ei todellakaan ole sellainen asia jonka vuoksi kannattaa uhrata kaikki. Nythän ihmiset hiihtolomalla valitsivat matkustamisen ja hilasivat viruksen tieten tahtoen tänne. Nyt yritykset ovat konkurssissa ja ihmiset kuolevat vain matkustamisen tähden.

Vierailija kirjoitti:

Jättämään pahoinpitelevän miehen ja elää ilman pelkoa turvallisen ja hyvän ihmisen kanssa. Tuntea sielunkumppanuutta ja rakkautta ilman huolia.

Ehdit vielä tekemään sen, ajattele sitä tunnetta kun olet yksin turvallisessa tilassa, että sait vihdoin kokea sen <3

En ole ehtinyt nauttia tarpeeksi tästä tilanteesta kun olen viimein löytänyt työn, jossa viihdyn. Lapsetkin alkavat olla isoja ja omaa aikaa on enemmän.

Toisaalta, jos nyt kuolisin niin olen kuitenkin ehtinyt toteuttaa monta unelmaa:

-olen rakastunut ja mennyt naimisiin

-olen saanut kaksi ihanaa lasta

-olen asunut ja matkustellut ulkomailla

-olen suorittanut yliopistotutkinnon

-olen saanut vakituisen työpaikan alalta, joka kiinnostaa minua tosi paljon

-minulla on hyviä ystäviä

Toki haluaisin nähdä lasteni kasvavan aikuisiksi ja saavan ehkä omia lapsia. Se on asia jonka menettäminen olisi kaikkein surullisinta.

En ehtinyt tekemään töitä. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Lasta.

Sama juttu, mutta toisaalta jos kuolisin on parempi ettei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lista olisi tosi pitkä. En ole suudellut ketään, harrastanut seksiä, nukkunut kenenkään vieressä, kokenut läheisyyttä, ollut ulkomailla ikinä tai lentokoneessa enkä edes laivassa. En ole nähnyt vuoria, sademetsää tai savannin villieläimiä tai uinut valtameressä yms ja kaikki hienot paikat näkemättä. En ole tehnyt mitään merkittävää tai kokenut paljonkaan hyviä hetkiä. En ole myöskään tavannut ihmisiä joiden "porukkaan" haluaisin kuulua ja todellakin tahtoisin vielä sellaisia löytää ja tavata ihmisiä joista jäisi hyviä muistoja.  Elämäni on ihan kesken ja silti huonoina hetkinä olen valmis luovuttamaan. Sitten muistankin sen, että paljon on kokematta vielä ja haluan tehdä asioita. Olen itse vasta nuori.

Toivon, että löydät rakkauden tulevaisuudessa ja että saat hyvän elämän <3

Toivon kuitenkin myös, että ymmärtäisit matkustamisen ja pandemian yhteyden. Matkustaminen ei todellakaan ole sellainen asia jonka vuoksi kannattaa uhrata kaikki. Nythän ihmiset hiihtolomalla valitsivat matkustamisen ja hilasivat viruksen tieten tahtoen tänne. Nyt yritykset ovat konkurssissa ja ihmiset kuolevat vain matkustamisen tähden.

Kyllä minä ymmärrän sen, mutta ehkä minun on sallittua sitten joskus matkustaa, kun tilanne ehkä jo normaali, kun en ole missään siis ikinä käynyt. Ja tiedän sen, että valitsisin ne paikat tarkkaan ja kävisin vaan sellaisissa paikoissa mitkä oikeasti kiinnostavat esim juuri luonnon puolesta. Minulla on tiettyjä kohteita mielessä muutenkin. Elän kuitenkin hyvin ympäristötietoista elämää ja pyrin ottamaan luonon huomioon. Ei minun tuloillani ja tilanteenikaan puolesta vuosi edes paljon matkustaa muutenkaan ja tarkkaan pitäisi miettiä jatkossakin missä haluaa käydä.

Haluaisin nähdä lapseni häät ja heidän lapsen eli lapsenlapseni, ensimmäisen, ennen kuin kuolen.

En ole ollut onnellinen kolmea kuukautta pidempää aikaa yhtäsoittoa. Sen haluaisin kokea. Eli löytää kumppanin jonka kanssa oikeasti viihtyisin ja pystyisin elämään ilman pelkoa menetyksestä.

Olisin halunnut hankkia lapsen mieheni kanssa ja kirjoittaa kirjan.

Muuten olen saanut tässä elämässä aika paljon. :) Asua unelma-alueellani meren äärellä, matkustella ja viettää normaalia antoisaa kaupunkilaisarkea kahvila-aamiaisineen ja puistokävelyineen. Löysin tosi hyvän miehen, ja omalla perheelläni menee kaikilla tällä hetkellä hyvin ja olemme läheisiä. Lapsuuskin oli mukava.

Kiitos, elämä! Jos selviydyn koronasta niin kyllä tuntuu tavallinen elämä makealta sen jälkeen.

Suutelemaan, halaamaan, käymään tapahtumissa, kävelyllä, rakastumaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Ainoa asia mitä oikeasti haluaisin, olis löytää oma rakas :)

Olisin halunnut hyvän mieluisen ammatin, rakennuttaa uuden tai remontoida jonkun ihanan vanhan talon, laihtua, eheytyä ihmisenä, mennä naimisiin, matkustella enemmän...

Hauskaa on ollut ja kaikkea on tullut tehtyä kavereiden kanssa, mutta elämäni rakkautta en ole löytänyt. Se jäisi harmittamaan. N31

En tosin usko että nämä tapahtuu vaikka eläisin 100 vuotiaaksi :D

Sairastuin vakavasti 10 vuotta sitten. Silloin tein lusikkalistan asioista, joita haluan vielä elämässäni tehdä. Ja kuinka ollakaan, nyt 10 vuotta myöhemmin, ne kaikki asiat ovat vieläkin tekemättä. En ole lentänyt kuumailmapallolla, en ole käynyt Uudessa-Seelannissa, en ole etsinyt tryffeleitä Ranskassa enkä edes saanut itsekeksimääni vitsiä julkaistuksi Fingerporissa... Jos en nyt kuole koronavirukseen, olen aika varma että lusikkalista jää edelleen toteuttamatta, kunnes kuolen alkuperäiseen sairauteeni tai johonkin uuteen kulkutautiin.

Symbioottinen rakkaus. Ja oikeasti; ilman tätä koko elämä on turha, joten samapa tuo.