Miksi THL ei ole antanut uutta suositusta D-vitamiinin syönnistä, kun ihmiset oletettavasti ovat enemmän sisätiloissa?

Oho!

t. TH

Itse nappaan päivittäin D3. Tulee nyt syötyä lohta vähän koska lähi ässässä ei oo nk lihatiskiä eli palvelutiskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenniin sisätiloissa? Itse ainakin olen ulkosalla ollut enemmän kun nyt ei tarvi vaivautua työpaikalle asti, säästyy aikaa

#pysykotona

#eiketäänkiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Oho!

t. TH

Siis THL..

;)

D2 ja D3 ovat ruokien tärkeimmät D-vitamiinit. Ihmisissä D2 on vitamiiniteholtaan noin 70–75 % heikompi kuin D3. Sen teho on heikompi useissa muissakin eläimissä.[2]

D2:ta ja eritoten sen ergosteroli-esiastetta on usein sienissä, jäkälissä ja selkärangattomissa kuten etanoissa ja madoissa. Leivinhiivassa, Aspergillus niger-homeessa ja joissain muissa mikrobeissa ergosterolia voi olla yli 10 % niiden kuivapainosta. Nisäkkäät, linnut ja matelijat eivät tuota ergosterolia, mutta sitä tuottavien eliöiden syönnin takia sitä voi olla eläimissä vähän.[3] Sienten D2-pitoisuudet voivat kasvaa paljon 280–315 nm UVB-altistuksessa. Eri sienilajeilla sopivissa oloissa tehdyn säteilykäsittelyn jälkeen D2-pitoisuudet voivat olla jopa noin 320 µg/100 g ja kuivauksen jälkeen noin 4 000 µg/100 g. UV-lamppuja käytetään joskus kaupallisessa sieniviljelyssä D-vitamiinipitoisuuksien lisäämiseen.[22] Kasvit eivät tuota D2:ta tai ergosterolia, mutta niiden endofyytti- tai haittasienet voivat johtaa kasvien D2-pitoisuuksien kasvuun.[23] Kasvien D2- ja D3-pitoisuudet ovat kuitenkin usein olemattomia.[5]

D3:a on sen 7-dehydrokolesteroli-esiasteena useissa eläimissä. Rikkaimpia lähteitä ovat maksat, eritoten kalojen – runsaimpia ovat muun muassa tonnikala, tietyt turskat ja makrillit, joiden kalanmaksaöljyissä pitoisuudet voivat luonnostaan olla jopa 100 000 µg/100 g. Maksoissa D3 ja sen esiaste ovat vapaana, mutta myös pitkien rasvahappojen estereinä. Kalojen lihoissakin voi olla paljon D3:a. Eräs hyvä lähde ovat myös kananmunat.[3] D-vitamiinilisien syöttö eläimille lisää niiden kehon D3-pitoisuuksia. Lisät voivat siksi vaikuttaa paljonkin esimerkiksi lihojen D3-pitoisuuksiin.[21] Kasveissa D3:a tai sen esiastetta ei pääsääntöisesti ole. Poikkeuksia ovat muun muassa keltakaura, Solanum glaucophyllum, Solanum malacoxylon ja Cestrum diurnum, joiden syönti on aiheuttanut märehtijöillä jopa D3-yliannostuksesta johtuvia kalsiumkertymiä kehoon. Näiden kasvien vitamiinimuodot ovat lähinnä D3:n, kalsidiolin ja kalsitriolin vesiliukoisia β-glykosidejä.[3]

Ruokien D-vitamiinipitoisuudet ovat usein pieniä. Siksi monissa maissa D2:ta tai D3:a lisätään esimerkiksi maitotuotteisiin, vauvanruokiin ja viljatuotteisiin.[3] Suomessa laki vaatii lisäämään D3:a 1 µg/100 ml rasvatonta homogenoitua maitoa[9] – myös luomumaitoon. Piimään, viiliin ja jugurttiin saatetaan lisätä 1 µg/100 ml D3:a ja rasvalevitteisiin 20 µg/100 g, mutta laki ei edellytä näitä lisäyksiä.[10]

Syö lohta, tonnikalaa, kananmunankeltuaista, sieniä ja kauraa niin saat D-vitamiinia. Sitä saa myös maidosta ja appelsiinimehusta.

Ei ne ehdi

Vierailija kirjoitti:

Eivät varmana ole tajunneet koko asiaa!

Sopii kuvaan.