Eikö teitä kerrostaloasujat hajota olla kotona?

Ei todellakaan hajota. Olen ihan onnessani, kerrankin saa olla kunnolla omissa oloissaan. Ihanaa!

Ei tää poikkea normaalista mitenkään. On helppoa olla kotikissa, nykyään kai hienommin sanotaan introvertiksi. Lapsia ei ole enää kotona, mutta ei se silloinkaan ollut ongelma, esim. kun sairastelivat - tehtiin varmaan aika samoja juttuja kun päiväkodissa olivat tehneet jaksamisen mukaan. 

Ei ollenkaan, kuinka niin? On ollut tosi kivaa katsoa yhdessä leffoja, tehdä ruokaa, pelata lautapelejä, käydä metsäretkillä, tehdä kevätsiivous ja vaihtaa järjestystä jne... Kerrankin kiireetöntä elämää ja aamulla saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, lapsetkin on onneksi iltavirkkuja ja on niin ihanaa kun ei kenenkään tarvitse kiskoa itseään luonnottoman aikaisin ylös aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä mitään ongelmia luulis olevan? Ulos pääsee, ei kai  me okt-asujatkaan koko ajan pihalla hilluta? Sitten jos olis täyskaranteeni, niin se varmaan vois olla aika hermoja raastavaa, siis jos ei pääsis ulos ollenkaan. Me asutaan maalla ja voidaan ulkoilla omalla isolla pihalla ja omassa metsässä vaikka kuinka jouduttais karanteeniin. Ja vaikka tulis elintarvikepula, niin ei olis huolta, mies metsästää ja kalastaa, vieressä marja- ja sienimetsät, iso pelto perunaa ja muuta viljelyä varten. Tämä onkin itselle hyvä muistutus, miksi on hyvä asua maalla. Niinkuin nyt nähdään, mitä tahansa voi tapahtua!

Tämmöistähän ei ole tullut eikä näin tule tapahtumaan, mutta ehkä vähän pikkuisen toivot, tulisi.

Itseä hajottaa lähinnä tämä yksinäisyys yksiössäni.

Miettikääpä nyt niitä minitaloihmisiä, joilla ei ole kuin tyyliin 20 neliötä asuinsijaa. Siinäpä kökkivät polvet suussa kopissaan.

Hyvin menee, töitä ja verkko-opintoja on niin paljon etten ole ehtinyt vielä tehdä mitään vapaamuotoisempaa. Koirat pitää ulkoiluttaa kolmesti päivässä ja lisäksi ruoanlaittoon ja yhteydenpitoon ystävien ja perheen kanssa menee kaikki vapaa-aika. Suurin ero normielämään on, ettei voi käydä tapaamassa vanhempia jotka kuuluvat riskiryhmään ja ettei voi käydä salilla.

Ei hajota. Opiskeluaikana asuin omassa kerrostaloasunnossa.

Kun löysin puolison ja saimme lapsia niin ostettiin rivitaloasunto ja sen jälkeen ok-talon.

Nyt asun kissani kanssa kerrostalossa, jossa on todella hiljaista.

Elämän eri tilanteissa on eri asumismuodot.

 

Kun mä vapaapäivisin löhöän sohvalla telkkarin edessä, on aivan yks hailee onko mun olkkari kerrostalossa, luhtitalossa, rivitalossa vai omakotitalossa. En ole lähdössä mihinkään ennen huomenaamua kun lähden taas töihin.

Vierailija kirjoitti:

MiettikääMiettimäänpä nyt niitä minitaloihmisiä, joilla ei ole kuin tyyliin 20 neliötä asuinsijaa. Siinäpä kökkivät polvet suussa kopissaan.

Mitä jos etsisit niitä hyviä puolia omassa tilanteessasi, ei aina tarvitse mennä negatiivisen kautta.

Sain tietää että elämäntyylilleni on nimi. Sen nimi on karanteeni :D ei hajota, minulla on pleikkari ja kone, pystyn jumpata jos haluan, yölläkin voi käydä ulkona ja ruokaa tuodaan kotiovelle jos haluan. 6/5, tämä on ihan kivaa.

hajottaa, koska naapurit. muuten olisi ihan leppoisaa. mieluiten asuisin rivarissa tai omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiettikääMiettimäänpä nyt niitä minitaloihmisiä, joilla ei ole kuin tyyliin 20 neliötä asuinsijaa. Siinäpä kökkivät polvet suussa kopissaan.

Mitä jos etsisit niitä hyviä puolia omassa tilanteessasi, ei aina tarvitse mennä negatiivisen kautta.

En minä mene tätä negatiivisen kautta. Iloitsen suuresti omasta isosta omakotitalostani metsän reunassa isolla tontilla.

Jos ulkonaliikkumiskielto tulee niin sitten kyllä. Vielä pääsee lenkille.

En ole ollut ulkona viiteen päivään eikä haittaa yhtään. Ennätys on 2 viikkoa sisällä ja silloinkin vain harmitti lähteä ulos joten ei huolen häivää.