Lue keskustelun säännöt.
Siskon lapsi on kauhukakara!
21.03.2020 |
Muutin väliaikaisesti siskon perheen luokse kuukausi sitten. Siskon lapsi kohta 7v on ihan kamala oikeasti. Rakensimme koko poppoo äsken legoilla. Tämä 7v narisee ja huutaa ihan kokoajan että "oikeestiiiii, äh öh äh öh oikeestiiiii tää ei pysy,mä en osaa,täää on rumaa" tätä samaa ihan kokoajan. Isänsä totesi että hänen kitinään ei kannata kiinnittää huomiota, koska juuri äsken hänen kanssaan käyty keskustelu että osaa kyllä pyytää apua jos sitä tarvitsee. Tunnin tuota helvetin kitinää. Jatkuvasti änkeää syliin, tulee usein kasvot kiinni omiin, haluaa huomiota tauotta. Mitään ei voisi yksin leikkiä. Hermostuu kaikesta, pettymyksen sieto täysi nolla. Jotain vikaa tuossa oltava...anteeksi nyt vain mutta oikeastaan ihan pari positiivista hetkeä on ollut hänen kanssaan kuukauden aikana. Hakkaa myös välillä vanhempiaan, huutaa ja karjuu kun asiat ei mene niinkuin haluaa. Ei tunnu välittävän mistään rangaistuksista. Hengästyneenä seuraan tätä..ei tee mieli omia lapsia. Siskon tytöstä on vähän vaikea pitää....
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapaus kun ei aina edes noteeraa auktoriteetteja, vaikka joutuisi pois kaikesta kivasta, saattaa edelleen jatkaa hyölläilyä muiden päälle, huutoa ja raivoa ja kiukkua kunnon kielletty..muut lapset kyllä asettuvat kun käyvät vääntöjä, harvoin kauaa menee kun tilanteet hallussa näiden kanssa...mutta tää yksi... Ap
Mun mielestä ”on kielletty” ja ”jatkaa silti hyökkäilyä muiden päälle” ovat vähän ristiriitaisia lauseita. Jos on kielletty, niin on vanhempien tehtävä myös katsoa että kielto pitää, muuten asiaa ei lapsen näkökulmasta ole kielletty. Jotkut lapset vaatii sen, että joka kielto täytyy melkein painimalla takoa kalloon, muuten lapsi ei usko. Tiedän kokemuksesta, mulla itsellä tälläinen 4v tapaus, jolle jokainen kielto on valtataistelu, ja hänen tavoitteenaan elämässä on määrätä kaikesta perheessä. Koittaa päättää menemiset, tekemiset, syömiset, sisaruksen touhut, aivan kaiken. Vauvasta asti ollut näkyvä ja kuuluva tyyppi, sellainen tahtoa täynnä oleva sisupussi. Loppujen lopuksi näillekin tempperamenteille se aikuisten auktoriteetti luo turvaa, mutta sen auktoriteetin saaminen ja pitäminen vaatii kyllä töitä ja paukkuja vanhemmilta ihan mielettömästi. Ja samalla tulisi huolehtia siitä että vuorovaikutussuhde säilyy kuitenkin positiivisena ja hyvää on enemmän kuin sitä huonoa.
Tuossa siskosi lapsen tapauksessa on käynyt niin että vanhemmat eivät varmaankaan ome jaksaneet viedä tilanteita loppuun asti, koska niiden loppuunsaattaminen on niin raskasta, ja lapsella on nyt se käsitys että hän määrää perheessä (ja varmaan määrääkin). Tuo riehuminen ja jatkuva negatiivisuus johtuu siitä että lasta tuollainen valta-asema ja päätösvalta kuitenkin kuormittaa hirveäasti, hänen täytyisi voida luottaa siihen että vanhemmat päättää.
Lasten hankkimisessa on se riski että ei voi tietää millainen temperamentti sieltä tulee, voi päästä kasvattamistyössä helpolla, tai joutua tekemään töitä voimiensa äärirajoilla :D
Kuulostaa että lapsi on epävarma itsestään ja ehkä huono itsetunto. Ehkä saa myös perheessään vähän huomiota, kun sitä niin kovasti sitten hakee (tunkee syliin yms). Toivottavasti tätä lasta myös halataan ja annetaan positiivista huomiota eikä vähätellä ("sen kitinään ei kannata kiinnittää huomiota" tyylillä). En usko että kyseessä on kauhukakara. Ennenkaikkea toivottavasti ap sinun asenteesi voisi muuttua lasta kohtaan vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että lapsi on epävarma itsestään ja ehkä huono itsetunto. Ehkä saa myös perheessään vähän huomiota, kun sitä niin kovasti sitten hakee (tunkee syliin yms). Toivottavasti tätä lasta myös halataan ja annetaan positiivista huomiota eikä vähätellä ("sen kitinään ei kannata kiinnittää huomiota" tyylillä). En usko että kyseessä on kauhukakara. Ennenkaikkea toivottavasti ap sinun asenteesi voisi muuttua lasta kohtaan vähän.
"sen kitinään ei kannata kiinnittää mitään huomiota"-toteamuksessa on vissiin idea että yritetään opettaa lapselle että kitinällä ja marinalla ja raivolla ei saa yhtään mitään. jos mun taapero heittäytyy raivomaan lattialle kun ei sillä sekunnilla saa tahtoaan läpi niin sitten ei tipu mitään. ei se sen kummempaa ole.
Kauhukakaralta kuulostaa joo. Vaikea luonne, niin on meidänkin lapsella. Yrittää pomottaa ja päsmäröidä koko ajan.
Tiukasti pitää vaan joka ikinen kerta kertoa lapselle se lapsen paikka, niin eteenpäin kyllä asioissa pääsee.