Lue keskustelun säännöt.
Olen säästänyt pahan päivän varalle, nyt menetän ne!
21.03.2020 |
Olen viimeiset 7 vuotta säästänyt pahan päivän varalle.
Irtisanouduin viime kuussa ja minun piti aloittaa uudessa työssä nyt. Koronakriisin vuoksi uusi firma peruu palkkaamiseni koska lomauttavat pian omaa väkeään eikä uusia voikaan siksi palkata. Sopimusta ei oltu vielä tehty enkä kyllä ala siitä riitelemään.
Ongelma on nyt se, että jään tulottomaksi ties kuinka pitkäksi aikaa. Joudun ottamaan käyttööni nyt ne vaivalla kokoamani säästöt. Suututtaa niin helkkaristi. En kerta kaikkiaan halua kajota tuohon säästötiliin ja koen etten saa mistään ratkaisua. Osaatteko antaa vinkkejä? Vertaistukea?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä tilanne ole oma vikani. Suolaa haavoihin, sitä arvasinkin täällä saavani. Penniäkään en tuolta tililtä halua johonkin koronaskeidaan törsätä. Johan sieltä lähtisi julmettu siivu asumiskuluihin ja pian koko tili olisi tyhjä. Suututtaa niin ettei veri kierrä.
Ei tainnut kiertää ennen tekemääsi aloitustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoossa on mennyt uusi työpaikka sivu suun, niin aina! Sellaista sattuu.
Länkyti, länkyti, länkyti!
Kyllä minuakin korpeaisi tuollainen tilanne. Itselle kävi melkein samat, kun pitkän työttömyyden aikana jouduin hakemaan toimeentulotukea, niin olisi muka pitänyt ensin luopua vaivalla säästämistäni rahoista. Onneksi rahat oli eri pankissa mitä ilmoitin sossulle ja nostin ne myöhemmin käteiseksi kaiken varalta. Mutta eipä voinut enää laittaa rahoja sijoituksiin moneen vuoteen.
Et ollut säästänyt pahan päivän varalle, vaan omaksi ansaituksi iloksi. Ymmärrän, että harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta metsään majaan asumaan, kunnes tilanne ohi. Ei vitsi.
Ymmärrän tosi hyvin tunteesi, mutta raha on vain rahaa. Tärkeintä on, että olet juuri nyt terve eikä juuri tässä hetkessä ole mitään uhkaa. Tee se, minkä voit eli ilmoittaudu työnhakijaksi jolloin jossain vaiheessa rupeat saamaan myös tukea. Ei tässä tilanteessa voi muuta kuin tehdä sen, minkä pystyy, ole itsellesi myös armollinen.
Olen itse nuorena (kaksikymppisenä, nyt jo nelikymppinen) tehnyt ihan saman jutun että irtisanouduin työstä kun uuden työn sopimus piti olla ihan varma juttu, peruuntuikin syystä jota ei olisi pystynyt kukaan ennakoimaan. Joo ne elämässään täydellistyneet toki sanovat, että hyi hyi ja mitäs läksit mutta elämässä pitää välillä ottaa myös riskejä. Ihan jokainen tekee elämässään juttuja joita jälkikäteen katuu, mutta kaikkein hölmöinä on jäädä mätkimään itseään päähän näistä jutuista.
Tee voitavasi tilanteen parantamiseksi (työkkäriin ilmoittautuminen) - kun olet tehnyt, mitä voit, olet tehnyt riittävästi. Ole itsellesi armollinen. <3