Mitä luulette että yhteiskunnassa/ kulttuurissa/ taloudessa muuttuu, jos koronakaranteeni kestää esim. 3kk?

Itse uskon yksinäisyyden vaan kasvavan ja monien ihmisten ehkä tajuavan sen miltä tuntuu jos ei ole ketään läheisiä. Monelle tuntuu olevan todella vaikeaa kestää yksinoloa ja tulee surullinen olo jos ei pääsekään tapamaan ystäviä tai muita läheisiä. Samalla mietin miten nämä ihmiset selviäisivät siitä jos olisivat ihan yksin vuosien ajan. Monelle sekin on todellisuus ja nyt toisaalta mietitään miten kestetään tämä tilanne. Moni tosin joutuu kestämään yksinäisyyttä todella pitkään ilman, että se kiinnostaa ketään. Ehkä tämä tilanne herättää joitakin ihmisiä ja tajutaan ettei se yksin olo olekaan niin kivaa ja ehkä muistataan se sitten jatkossakin ja tehdään jotain ettei ihmiset syrjäytyisi ja olisi yksin. Itse on helppo kirjoittaa kun kuulun jo melkein siihen porukkaan.

Edelliseen ( 41)  vielä se, että toivon ymmärryksen lisääntyvän muutenkin esim köyhempiä kohtaan ja muistettaisiin se, ettei kaikki olekaan aina niin helppoa ja elämässä voi sattua mitä vaan. Ehkä toivon jonkun inhimillisemmän yhteiskunnan tuloa ja sitä, että ei oltaisi niin ilkeitä muille vaan mieluummin tuettaisiin vaikeuksia kokeneita. Ehkä se voisi avata muiden silmiä jos moni "tavallinen" ihminen kuten yrittäjä joutuu vaikeuksiin niin muistattaisiin, että niinhän se voi elämä muuttua ja kukaan ei olekaan turvassa niin hyvin. 

Kun karanteenit vihdoin puretaan alkaa kuuma hippikesä 2021.

Miltä nyt tuntuu, oliko tärkeää valittaa koulujen kirkossa käymisestä, räsäsen vanhoista teksteistä tai suorista raamatun sitaateista jne?

Osa siirtyy firettäjiksi ja pois työmarkkinoilta pysyvästi. Tämän mahdollistaa koronan aiheuttama pörssiromahdus. Ne joilla on sopivasti pääomaa ja pystyvät sijoittamaan sen. Näitä voi olla melko paljonkin.