Mitä mieltä tutista?
Siskoni ja äitini muistavat joka kerta kysyä syökö lapsemme jo tuttia. Esikoinen ei juurikaan käyttänyt tuttia eikä tämä toinenkaan paitsi silloin kun on isän kanssa kahdestaan. Mielestäni tutti on lähinnä äidinkorvike. Silloin, kun äiti ja äidin rinnat eivät ole paikalla, tutti lohduttaa, mutta kun itse olen paikalla, pyrin lohduttamaan ensi sijaisesti itse ja useimmiten rinnan avulla. Olen huomannut, että kun suosii pehmeää vauvanhoitoa: perhepetiä, kantoliinaa ja lapsentahtista imetystä, ei tuttia juurikaan tarvitse.
Minulla ainakin tutti häiritsee imetystä, koska silloin vauva ei saa tyydyttää läheisyyden ja imemisen tarvettaan rinnalla, vaan tutilla. Silloin en tiedä hiljennänkö vauvan vain tutilla vaikka kyse olikin nälästä tai läheisyyden tarpeesta. Itse en ajattele, että rinta on vain syömistä varten, vaan se on ainakin meillä myös tärkeä lohdutuskeino. Eikö saisi olla?
Itse jotenkin vierastan tuttia, joka mielestäni kuuluu samaan kategoriaan kuin muut vauvantarvikkeet, joiden avulla lapsi eristetään vanhemmistaan, ajatellaan että vauva tarvitsee enemmän tavaraa kuin ihmisiä: pinnasänky vauvan omassa huoneessa, turvalaukalo kauppakärryn pohjalla yms.
Kommentit (6)
Jos ei ihan pakko ole suuhun tunkea niin miksi???
Säästyy ainakin yhdestä vieroituksesta vähemmän;)
siitä voi olla vaikea päästä irti. Ei se tissikään ihan koko aikaa voi olla suussa. Ainakin tiedän yhden lapsosen joka ihan takuulla sai hellyyttä ja tissiä ihan niin paljon kuin tarvi, mutta tuttia ei huolinut ja peukkuvieroitus oli sitten myöhemmin hankalaa.
Periaatteessa olen samaa mieltä osittain. Mutta kyllä tutti on käteväkin joskus. Sitten kun lapsi on vähän isompi ja aiheuttamassa ison mekkalan jossain julkisella paikalla ;). Itse ajattelin että meillä päästiin tutista eroon tosi helposti juuri siksi, että imetin yli yksivuotiasta. Yksi kaunis päivä vaan huomasin, ettei tuttia ole viime aikoina näkynyt lapsen suussa ja vein tutit pois. That' s it. Lapsi oli silloin vuoden hujakoilla, vähän yli. Imetin sitten lopulta 1 v 10 kk.
huonoa on, jos tutista tulee liian tärkeä, eikä siitä saa lasta helposti luopumaan. Isot, jopa 4-5-vuotiaat tuttisuut ovat aika koominen näky.
Meidän esikoinen ei huolinut tuttia, kuopus huoli, mutta hylkäsi sen sitten itse alle puolivuotiaana. Tissiruokittuja ovat molemmat.
En pidä sitä välttämättömyytenä enkä erityisesti suosittele sitä kellekkään.
Eroon pääseminen on aika hankalaa. Päivät hoidossa menee ilman ja kotonakin aika hyvin mutta nukkumaan ei kotona saa ilman. Meillä tutti oli laitokselta käytössä, antoivat sieltä ja se sitten vain jäi olemaan ja oli kyllä ihan kätevä.
Hampaat on tullu hitaalla tavalla ja vaivannut paljon ja joinain päivinä kun ne oikein kutiaa (kulmat edelleen tulossa läpi) niin ei kyllä suostu olemaan ilman.
Tässä odottelen sopivaa ikää kun voisi kertoa jonkun hyvän selityksen mihin tutti voisi kadota/kelle se mukamas annettais (esim. joku vauva). Nyt vielä tuntuu ettei viesti menis ihan kunnolla perille...
jolla on erittäin voimakas imemisentarve. Vuoden ikäiseltä ihan viimeistään ottaisin pois.
Itse en ole kolmelle lapselleni tuttia tarjonnut ollenkaan.
Ja tämä mielipide on muodostunut ihan sillä kokemuksella että itsellä kaksi lasta, joista ensimmäinen ei olisi tuttia tarvinnut ollenkaan ja tyhmänä sitä yritin väkisin tyrkyttää ja toinen taas tarvitsi ehdottomasti tutin, koska muuten olisi ihan kirjaimellisesti ollut 24h/vrk tississä kiinni alkuun.....ja itsekin oli pakko nukkua edes vähän, lasta en halunnut huudattaa, joten tutti oli apuna silloin. Mutta tutti siirtyi unitutiksi n.7kk iässä ja kokonaan siitä luovuttiin 10kk iässä ja hyvin on nyt pärjätty ilman!
En suoraan sanottuna sitä enää ymmärrä, että jos vauvana onkin tutti, niin mihin sitä vielä joskus 2-3 vuotiaana tarvitaan.....ja näitä näkee paljon!!!