Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7840)
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloissa asuu heikoin aines
Älä höpötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi-ihmisistä on harvemmin riesaa mutta rikolliset, narkomaanit, mielenterveysongelmaiset, yms vastaavat joilla ei ole mitään menetettävää... Heidän osaltaan on hyvin vaikeaa, melkein mahdotonta saada heidät noudattamaan normaalielämään kuuluvia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Joten eipä ihme ettei kovin moni halua esim vuokrata omistamaansa asuntoa tuollaisille henkilöille missään olosuhteissa.
Mukava nähdä, että tämä ketju on vielä elossa. Vaikka tietysti toivoisin, ettei sitä olisi tarvinnut koskaan aloittaakaan!
Oma yläkerran gorillani varmaan treenaa paiskomalla ovia mennen tullen. Miksi ihmeessä yksinasuvan henkilön edes pitää sulkea väliovia kulkiessaan?! En minäkään tee niin, asuminen on helpompaa ja sujuvampaa. En paina edes kylppärin ovea lukkoon, vain kiinni.
Yöhiljaisuus on määritelty asumisterveyteen kuuluvaksi. Kuten joku sanoi, se ns. valkoinen melu, suihkukohinat ym. eivät haittaa. Mutta se, että yläkerrassa läiskitään ovia ja kaappeja kiinni mennen tullen jokaikinen aamuyö herättää (tai estää nukahtamasta) yhtä varmasti kuin kattilankansien paukuttelu sängyn vieressä.
Meillä taloyhtiöön on tullut vartioitu tarroja,lisäksi pyöräsuojassa moni pyörä näyttää et ois varastettu,rikkinäisiä ja osasta pyöristä puuttuu osia. Järjestyssäännöt tuntuu koskevan vain osaa,nytkin kuuluu hirveältä mötäkkää ihan kuin raahattais jotain painavaa, sää nähdä kauanko kestää,nyt tosin hiljaisuus ajan ulkopuolella tapahtuvaa mutta ihmettelen kuka viitsii ja jaksaa monta tuntia putkeen raahata jotakin pitkin laminaattia.....
Vierailija kirjoitti:
En halua asua enää ikinä yhdenkään miespuolisen naapurissa! Varsinkaan 2000 luvulla tai 1995 jälkeen syntyneet! Ei minkäänlaista,siis minkälaisia peruskäytöstapoja tai alkeellista mietintää että monet ihmiset ei valvo yökaudet huudattaen musiikkia/bassoa,karjumalla,huutamalla tms niin että kuuluu molempiin kerroksiin asti! Sitä huuto pelaamista ja huonekalujen paiskomista ja jytinää kuunnellut vuosikausia, ennemmin tai mielellään haluaisin asua valittaja pappojen ja mummojen naapurissa! Olisipa ainakin hiljaista ja rauhallista päivät ja yöt! Varsinkin yöt!
Lisäisin Etten halua elää ylipäätään miespuolisen yksineläjän naapurissa. Lähes järjestäen ovat olleet meluajia, jotka saattavat hiljaisuutta noudattaa niin etteivät huudata musiikkia klo 22 jälkeen mutta sitä ennen kyllä saatetaan huudattaa musiikkia ihan täysillä ja pistetään bassoa vain kokoajan kovemmalle kun hiljaisuus lähestyy. Ja jos eivät huudata musiikkia niin elävät vain kovaäänisesti, paiskitaan ovia, pudotetaan tavaroita ja kävellään kantapäät moukaroiden lattiaa. Joten en yhtään ihmettele jos yksinäisten miesten on vaikea löytää vuokrakämppää. Elävät kuin pellossa eivätkä ole milläänlailla yhteiskunta kelpoisia. Nytkin yläkerrassa asuu päälle kolmekymppinen jätkä joka on vuoroviiko isä, ja nyt pisti bileet pystyyn kun kakarat on poissa ja meno ei paljoa eroa jonkun teinin kotibileistä. Vetävät nupit kaakossa siihen astu että hiljaisuus alkaa. Tämäkin jätkä näyttää verestävien silmiensä ja punertavan ihonsa kanssa siltä että kittaa kaljaa ja vetää tupakkaa jok’ikinen päivä. Tuntuu että nykyään ihmiset eivät oikeasti ajattele omaa napaansa pidemmälle. Tärkeintä on vain että itse voi elää miten haluaa omassa kodissa, v*ttuakos väliä naapureista sen ohuen seinän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
Lapsilla tällainen tapa voi olla, pikkuauto esimerkiksi kolisee mukavasti metallia vasten.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
Normaali kävely harvemmin kuuluu alakertaan. Kantapäät edellä kävelevät eivät tiedä miten heidän tätinänsä kuuluu alakerrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Norsunaskeleet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
Normaali kävely harvemmin kuuluu alakertaan. Kantapäät edellä kävelevät eivät tiedä miten heidän tätinänsä kuuluu alakerrassa.
Jep jep "normaali kävely" = saatananmoista kantapäiden paukuttelua, kaikkea muuta kuin normaalia.
Helsingin kaupunki myi talossani saamansa perintöasunnot, tämän jälkeen me vuokralaiset olemme saaneet elää kuukausien remonttihelvetissä. Asuntojen remontoijat eivät välitä paskaakaan, mihin aikaan esim poraavat seiniä. Talon hallituksen sanomiset menevät kuuroille korville ja koko taloyhtiön asukkaat ovat raivona. Uusia asukkaita inhotaan jo valmiiksi ja meteli ja remonttijätteen kippaaminen talousroskiksiin senkun jatkuu. 5 viikkoa porametelin kuuluessa ylhäältä ja sivuilta..Menee jo hermot. Puhumattakaan jatkuvasti räksyttävästä ja rappuun kusevasta koirasta. Kerrostalossa asuminen sucks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko purkaa höyryjä ja väsymystä. Muutin just paritalosta kerrostaloon, muutto on rankkaa, kaaos valtava, vihdoin eilen illalla pääsin sänkyyn ja… tum tum tum. Yläkerrassa asuu järkyttävä kanta-astuja. Töminä ja kolina loppui yhden pintaan, nukahtamisessa kesti vielä yli puolisen tuntia, herätys kuudelta. Univelkaa jo useammasta aikaisemmasta yöstä muuton takia ja nyt tuntuu että pää räjähtää.
Aikaisemman asuntoni yläkerrassa asui myös kanta-astuja, kolme vuotta kuuntelin sitä ryskettä päivästä ja yöstä toiseen ja melkein menetin mieliterveyteni. Nyt ahdistaa aivan suunnattomasti, että tästäkö tämä taas alkaa? Asuin tässä välissä pari vuotta paritalossa ja se rauha oli uskomattoman ihanaa, kukaan ei jytissyt yläpuolella.
Kokeilin aamulla, että miten kovaa täytyy kävellä saadakseen aikaan yläkerrasta kantautuvan jytinän. Kaikissa asunnoissa on pehmeä muovimatto, eikä askeleista oikeasti lähde kuin pieni töminä, vaikka kantapään iskisi lattiaan kaikella voimalla. Miten ihmeessä tuo yläkerran asukas oikein kävelee? Vai onko hän 200-kiloinen??
Täällä kans kokemusta kantapää jyskyttäjistä! Kokeilin kans ihan huvin vuoksi täräyttää laminaattiin kantapäällä mut rupesi koskemaan jo alle 10 sekunnin jälkeen! Miten joku voi tai pystyy jyskyttämään tunteja putkeen! Kaikissa asunnoissa laminaatti. Mun yläpuolella asukkaat on vaihtunut kolmesti,nyt onneksi vähän rauhallisempi asukas että voi yönsä nukkua rauhassa mutta ärsyttää silti herätä jos asukas hereillä siihen jysähdykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko purkaa höyryjä ja väsymystä. Muutin just paritalosta kerrostaloon, muutto on rankkaa, kaaos valtava, vihdoin eilen illalla pääsin sänkyyn ja… tum tum tum. Yläkerrassa asuu järkyttävä kanta-astuja. Töminä ja kolina loppui yhden pintaan, nukahtamisessa kesti vielä yli puolisen tuntia, herätys kuudelta. Univelkaa jo useammasta aikaisemmasta yöstä muuton takia ja nyt tuntuu että pää räjähtää.
Aikaisemman asuntoni yläkerrassa asui myös kanta-astuja, kolme vuotta kuuntelin sitä ryskettä päivästä ja yöstä toiseen ja melkein menetin mieliterveyteni. Nyt ahdistaa aivan suunnattomasti, että tästäkö tämä taas alkaa? Asuin tässä välissä pari vuotta paritalossa ja se rauha oli uskomattoman ihanaa, kukaan ei jytissyt yläpuolella.
Kokeilin aamulla, että miten kovaa täytyy kävellä saadakseen aikaan yläkerrasta kantautuvan jytinän. Kaikissa asunnoissa on pehmeä muovimatto, eikä askeleista oikeasti lähde kuin pieni töminä, vaikka kantapään iskisi lattiaan kaikella voimalla. Miten ihmeessä tuo yläkerran asukas oikein kävelee? Vai onko hän 200-kiloinen??
Eipä ne äänet varmaankaan itselle kuulu yhtä hyvin kuin naapurille. Minun naapurissa ryntäilee pieni vaahtosammuttimen kokoinen muksu aina välillä ja kyllä siitä vaan päänhajottava jytinä lähtee vaikka itse saan koko aikuisen painollani hypätä lattialle että saan mielestäni vastaavanlaisen äänen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua asua enää ikinä yhdenkään miespuolisen naapurissa! Varsinkaan 2000 luvulla tai 1995 jälkeen syntyneet! Ei minkäänlaista,siis minkälaisia peruskäytöstapoja tai alkeellista mietintää että monet ihmiset ei valvo yökaudet huudattaen musiikkia/bassoa,karjumalla,huutamalla tms niin että kuuluu molempiin kerroksiin asti! Sitä huuto pelaamista ja huonekalujen paiskomista ja jytinää kuunnellut vuosikausia, ennemmin tai mielellään haluaisin asua valittaja pappojen ja mummojen naapurissa! Olisipa ainakin hiljaista ja rauhallista päivät ja yöt! Varsinkin yöt!
Lisäisin Etten halua elää ylipäätään miespuolisen yksineläjän naapurissa. Lähes järjestäen ovat olleet meluajia, jotka saattavat hiljaisuutta noudattaa niin etteivät huudata musiikkia klo 22 jälkeen mutta sitä ennen kyllä saatetaan huudattaa musiikkia ihan täysillä ja pistetään bassoa vain kokoajan kovemmalle kun hiljaisuus lähestyy. Ja jos eivät huudata musiikkia niin elävät vain kovaäänisesti, paiskitaan ovia, pudotetaan tavaroita ja kävellään kantapäät moukaroiden lattiaa. Joten en yhtään ihmettele jos yksinäisten miesten on vaikea löytää vuokrakämppää. Elävät kuin pellossa eivätkä ole milläänlailla yhteiskunta kelpoisia. Nytkin yläkerrassa asuu päälle kolmekymppinen jätkä joka on vuoroviiko isä, ja nyt pisti bileet pystyyn kun kakarat on poissa ja meno ei paljoa eroa jonkun teinin kotibileistä. Vetävät nupit kaakossa siihen astu että hiljaisuus alkaa. Tämäkin jätkä näyttää verestävien silmiensä ja punertavan ihonsa kanssa siltä että kittaa kaljaa ja vetää tupakkaa jok’ikinen päivä. Tuntuu että nykyään ihmiset eivät oikeasti ajattele omaa napaansa pidemmälle. Tärkeintä on vain että itse voi elää miten haluaa omassa kodissa, v*ttuakos väliä naapureista sen ohuen seinän takana.
👉 Onneksi olkoon, taisit saada meidän talosta häädetyn vkl isin riesaksenne. Olen myös kurkkuani myöten täynnä noita ton ikäluokan miehiä ja naisia. Molemmat sai häädön peräjälkeen, kun ei vaan osattu elää. Yöllä ja päivällä tapeltiin, huudettiin, paiskottiin ovia, huudettiin ja metelöitiin rapussa, potkittiin ovia, seiniä ja hissiä jopa lastenrattailla! Nyt on pelko kuka seuraavaksi tulee möykkäämään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille muutti somali taustainen perhe yläkertaan viime keväänä ja sen jälkeen on ollut elämä helvettiä ja univelkaa kilometrejä..
Kello 21 he heräävät uuteen päivään, ensin alkaa kattiloiden paukutus jota kestää keskimäärin 2h. Sitten alkaa imurointi jonka aikana hakataan listoja ja kälätys. Sitten alkaa hississä ramppaamaan sukua syömään ja muuten melskaamaan. He alkavat nukkuu ku meillä soi herätyskellot. Ja sitten jos meiltä kuuluu pieninkin kolina, he heräävät hakkaamaan laminaattia lattiaansa koska kyllähän heidän kuuluu saada rauhalliset unensa.
Oon niin kyllästynyt, isännöitsijä ei tee asialle mitään koska varmat vuokranmaksajat (kela)
Tuuri peliä tänä päivänä kenet saa naapureiksi! Ei ole enää itsestäänselvyys hiljaisuus ja järjestyssääntöjen noudattaminen!
Muuta pois. Kyllä ne muutkin siitä vuokrakasarmista vuokraa maksavat. Sinä tuskin omistat mitään kerrostaloa jossa voisit häätöjä jaella.
Mitä tää nykyisin tossa otsikossa tarkoittaa? Jo 35 vuotta sitten meidän kerrostalokyylät valittivat, kun olimme pieniä ja kuului keskellä päivää leikkimisen ääniä. Emme olleet edes kiljukauloja, sitä ei vanhemmatkaan olisi sentään sietäneet.
Vierailija kirjoitti:
Pakko purkaa höyryjä ja väsymystä. Muutin just paritalosta kerrostaloon, muutto on rankkaa, kaaos valtava, vihdoin eilen illalla pääsin sänkyyn ja… tum tum tum. Yläkerrassa asuu järkyttävä kanta-astuja. Töminä ja kolina loppui yhden pintaan, nukahtamisessa kesti vielä yli puolisen tuntia, herätys kuudelta. Univelkaa jo useammasta aikaisemmasta yöstä muuton takia ja nyt tuntuu että pää räjähtää.
Aikaisemman asuntoni yläkerrassa asui myös kanta-astuja, kolme vuotta kuuntelin sitä ryskettä päivästä ja yöstä toiseen ja melkein menetin mieliterveyteni. Nyt ahdistaa aivan suunnattomasti, että tästäkö tämä taas alkaa? Asuin tässä välissä pari vuotta paritalossa ja se rauha oli uskomattoman ihanaa, kukaan ei jytissyt yläpuolella.
Kokeilin aamulla, että miten kovaa täytyy kävellä saadakseen aikaan yläkerrasta kantautuvan jytinän. Kaikissa asunnoissa on pehmeä muovimatto, eikä askeleista oikeasti lähde kuin pieni töminä, vaikka kantapään iskisi lattiaan kaikella voimalla. Miten ihmeessä tuo yläkerran asukas oikein kävelee? Vai onko hän 200-kiloinen??
Kai ymmärrät, että sinun asuntosi toimii kaikukoppana yläkerran kävelemiselle, eikä se näin ollen kuulu hänen omaan asuntoonsa läheskään niin voimakkaasti? Jos sinun alakerrassasi asuu ihmisiä he myös saattavat ihmetellä yläkerran kantapääastujaa vaikka et sitä itse huomaakkaan.
Ihmiset eivät käytä mattoja! Siitä se jyminä¨lähtee. Ennen pidettiin mattoja lattialla ja äänet vaimenivat.
Näitä juttuja lukiessa tulee kieltämättä sama ajatus mieleen. Aika heikkoa on aines jos ei kestä pienintäkään ääntä.