Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti toisen naisen takia enkä pääse tästä yli :(
16.03.2020 |
Kohta tulee kuukausi meidän erosta ja edelleen on ihan kauhea ikävä koko ajan. Itkua täytyy pidätellä vähän väliä ja koko ajan tekisi mieli laitaa miehelle viestiä. Rakastin sitä miestä ihan hirvittävän paljon. Miksi hän ei rakastanutkaan minua? :(
Ihan kamala olo koko ajan edelleen vaikka viikkoja jo kulunut. Helpottaako tämä ikinä, kun mies tuntui siltä jonka kanssa haluan olla loppu elämäni ja kun rakastin niin paljon?
Sekin, että ihan kauheaa joutua jätetyksi toisen takia. Tuntuu, että helpompi olisi ollut kestää se, jos mies olisi vain sanonut, ettei enää rakasta. Mutta se, että joku tulee ja onkin parempi kuin minä... se tuntuu jotenkin tosi pahalta tämän kaiken lisäksi.
Kommentit (20)
Mulla vähän samankaltainen tilanne eikä paljon helpota tämä eristyksissä ja vähin kontaktein olo. Inhottavaa, että sillä on joku toinen heti tukenaan ja itse on olosuhteiden pakosta yksin! Tuntuu, että ei näin epäonnisesti voi edes käydä (yleensä ei nyt ole heti välirikon perään joku maailmanlaajuinen, vakava kriisi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samankaltainen tilanne eikä paljon helpota tämä eristyksissä ja vähin kontaktein olo. Inhottavaa, että sillä on joku toinen heti tukenaan ja itse on olosuhteiden pakosta yksin! Tuntuu, että ei näin epäonnisesti voi edes käydä (yleensä ei nyt ole heti välirikon perään joku maailmanlaajuinen, vakava kriisi).
Näin hänet jotain viikko ennen tätä koronakaaoksen alkua toisen kanssa. En tiennyt, että on joku uusi. Kiroan, että pitikin sattua. - 2
Ajan kanssa tulee helpottamaan, usko minua! Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, ja luulin silloin että "elämä loppuu". Tuska oli aivan valtava.
Mutta niin vain kävi että elämä voitti, se jatkui ja toi tullessaan uuden rakkauden. Elän onnellisessa, tasavertaisessa ja tasapainoisessa suhteessa josta olen niin kiitollinen! Sinullekin onnen aika koittaa vielä, älä menetä toivoa vaan anna rauhassa ajan kulua.
Minulle kävi samoin. Itkin ja ulvoin puoli vuotta joka päivä, kunnes vihdoin oivalsin, että miksi hitossa itken miehen perään, joka ei välittänyt minusta yhtään. Ja siihen se itku ja kaipaus sitten päättyi :)
Onni oli että lähti, parempaa oli tulossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsivällisyyttä. Ajan kanssa kyllä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kärsivällisyyttä. Ajan kanssa kyllä helpottaa.
Jos kaikki kuollaan pian, niin ei ole aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Inhottava tilanne. Usko pois, aika auttaa.
Nuorempana kärsin särkyneestä sydämestä, mutta nyt vanhempana ajattelen usein sitä, että suurin onni ja ilo on syntynyt siitä, kun tajusin sydämessäni, ettei tarvitse olla rakastunut. Elämä on upeaa ihan yksin ollessa. Ei siinä ole mitään huonoa, että olisi yhdessä jonkun toisen kanssa, mutta olisi tosi upeaa, jos ihminen voisi kokea syvän rauhan tunteen ensin. Silloin se tunne toisia ihmisiä kohtaan ei perustu illuusiolle ja luottaminen elämään ja omaan itseensä kantaa yli tällaiset hankalatkin vaiheet elämässä. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeileppa antaa naapurin reino sedälle piparia niin piristyt ja alaovea ei tarvi itte enää vetää
Ap, olen samassa tilanteessa kanssasi. Täysin yllättävästä erosta nyt pari kuukautta. Meillä takana pitkä avioliitto ja lapsia. Ikävä on ihan kamala. Viime päivinä olen tuntenut hetkellisesti myös vihaa mutta suru ja ikävä ovat ne päällimmäiset tunteet. Tuntuu siltä, että en pysty enää koskaan olemaan onnellinen tai edes tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin nuorempana kävi noin. Sen uuden kanssa sitä ihanuutta kesti joku 4kk. Sitten rupes taas soittelemaan mulla ja esitti mukavaa ja halus takas. Soitteli kavereidenkin numeroista kun en sille vastannu. Lopetti kun tarpeeksi tiukasti sanoin.
Nykyään on lihava, tappeleva juoppo.
Munkin lasten isä jätti mut toisen takia 15 v jälkeen toisen naisen takia. Itkin ja kaipasin kauan, mutta lopulta hän jäi yksin ja minulla on miljoona kertaa parempi mies kuin ex oli koskaan. Nyt saan rakkautta joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä niin ikävää että naiset joutuvat kärsimään herneaivoisten äijänretaleiden takia.
Itselläkin samaa kokemusta.
Ajan myötä sitä tajuaa, millainen kiittämätön turhake mies oli. Mutta hylätyksituleminen on niin kovaa ja julmaa.
Tärkeintä on miettiä, miksi sortui sellaiseen epäinhimilliseen elukkaan ja miten jatkossa voi valita paremmin, suojella sydäntään ja perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä niin ikävää että naiset joutuvat kärsimään herneaivoisten äijänretaleiden takia.
Itselläkin samaa kokemusta.
Ajan myötä sitä tajuaa, millainen kiittämätön turhake mies oli. Mutta hylätyksituleminen on niin kovaa ja julmaa.
Tärkeintä on miettiä, miksi sortui sellaiseen epäinhimilliseen elukkaan ja miten jatkossa voi valita paremmin, suojella sydäntään ja perhettään.
Kyllä ne naisetkin jättävät miehiä toisen miehen takia, tästä ei kannata tehdä mitään sukupuolikysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä niin ikävää että naiset joutuvat kärsimään herneaivoisten äijänretaleiden takia.
Itselläkin samaa kokemusta.
Ajan myötä sitä tajuaa, millainen kiittämätön turhake mies oli. Mutta hylätyksituleminen on niin kovaa ja julmaa.
Tärkeintä on miettiä, miksi sortui sellaiseen epäinhimilliseen elukkaan ja miten jatkossa voi valita paremmin, suojella sydäntään ja perhettään.
Onko se sitten hyvä, elää epäluuloisena ja ilman romanttista suhdetta?
Mulle kävi niin, että ensirakkaus jätti kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen suhteita tuli ja meni ilman erityisempiä tunne-elämän liikahteluja. Sitten rakastuin uudelleen ja sitä kesti noin viisi vuotta. Nyt sekin on ohi ja olen ihan "naimaiässä" ollut jo muutaman vuoden. Ei ole mitenkään sanottua, että rakastun enää koskaan, tai että saan hyvää suhdetta koskaan. Tai voi olla että siihen menee taas vaikka 7 vuotta ja voihan olla että kuolen johonkin jo ennen seuraavaa kertaa. Eikä ole jäänyt noista suhteista mitenkään sellainen olo, että sainpa ainakin kokea sen. Enemmän rikkinäinen olen näiden kokemusten kanssa kuin ilman näitä suhteita.
Tsemppiä!
Mukava ajatella välillä muuta kuin koronaa :)
Kyllä siitä toipuu. Ja sitten voi etsiä itselleen luotettavan ja tasapainoisen ihmissuhteen. Ihania miehiä on vaikka kuinka paljon, ei onnellisuus ole yhdestä kaksilahkeisesta kiinni.
Neuvoja on aina mukava antaa kokemuksen äänellä: Anna tunteiden tulla, joskus ne tulevat kuitenkin, turha pidätellä itkua, surua ja vihaa. Ei tarvitse näytellä, ettei muka satu ja kovaa. Ajan kanssa helpottaa, painajaiset loppuvat, lapset unohtavat. Aurinko paistaa ja kukat kukkivat.
Loputon itsensä piiskaaminen "jos" sitä, "jos" tätä ei myöskään johda mihinkään.
Puoliso, joka parisuhteessa ollessaan ottaa toisen puolisokanditaatin, on se joka on päättänyt rikkoa.
Viisaat osaavat puhua kokemistaan vaikeuksista parisuhteessa. Joten anna mennä pois sellainen joka ei ole luottamuksesi arvoinen.
Ei siitä noin nopeasti pääsekään yli. Hyviä päiviä alkaa jossain vaiheessa tulla, mutta itselläni vasta puolen vuoden jälkeen oli hieman parempi olla. Vuoden kohdalla helpotti jo paljon. Parin vuoden päästä olin jo päässyt yli. Anna aikaa itsellesi, päivä kerrallaan!