Lue keskustelun säännöt.
Koronan takia ihan yksin
16.03.2020 |
Sukulaisetkin lopetti yhteydenpidossa Suomessa ja täysi hiljaisuus. Kaikki tutukin kaikkosivat. Olo ei ole koskaan ollut vuosiin näin yksinäinen. Itken. Tuntuu että kukaan ei kaipaa eikä huomaa vaikka katoaisin. Ahdistaa. Ruoka ei maistu enkä saa unta. En edes kykene siivoamaan, hyvä jos pääsen vessaan. Ennemmin ottaisin itselleni koronan, tappavan syövän, aidsin tai malarian kuin sen että joutuu olemaan pakosta täysin yksin. Inhoan tätä yksinoloa, se syö kaikki voimat.
Kommentit (25)
Jeesus on kanssasi. Uskon niin.
Voisiko Facebookiin perustaa ryhmän, jossa etsittäisiin juttuseuraa yksinäisille? Onhan lapsillekin kaikenmaailman Facebook-ryhmiä, joissa etsitään esim synttärikutsuille vieraita. Ja yksinäisille äideille vertaistukea.
Mites olisi Facebook-ryhmä tässä tilanteessa itsensä yksinäiseksi tunteville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on kanssasi. Uskon niin.
Voisiko Facebookiin perustaa ryhmän, jossa etsittäisiin juttuseuraa yksinäisille? Onhan lapsillekin kaikenmaailman Facebook-ryhmiä, joissa etsitään esim synttärikutsuille vieraita. Ja yksinäisille äideille vertaistukea.
Mites olisi Facebook-ryhmä tässä tilanteessa itsensä yksinäiseksi tunteville?
Facebook menee kiinni. Laittavat Whatsappinkin kiinni. Yrittävät ettei ihmiset levitä hysteriaa ja paniikkia somessa.
Tasan ei mene nallekarkit. Haluaisin olla yksin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole ollut yksin. Aina on joku metelöimässä, vaatimassa jotain... Kärsin tinnityksestä metelin vuoksi. Käytön kuulosuojaimia 24/7..
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei mene nallekarkit. Haluaisin olla yksin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole ollut yksin. Aina on joku metelöimässä, vaatimassa jotain... Kärsin tinnityksestä metelin vuoksi. Käytön kuulosuojaimia 24/7..
Häh? Eikö ne kuulosuojaimet vaan pahenna tinnitusta kun ei ole taustamelua johon se hukkuisi?
Minä työtön,rahaton, pitkäaikaissairas olen saanut olla jo vuosia täysin yksinäni. Tai no aikalailla koko elämäni pääasiassa yksin, nuorempana oli kuitenkin vielä muutamia kavereita joita nähdä joskus harvoin. Jos joudun vaikka sairaalaan, ketään ei kiinnosta.
Olen pelkkä kuluerä yhteiskunnalle, ja kun tosiaan välittäviä läheisiä ei ole, minulle on yks ja hailee kuolenko nyt vaikka tähän koronaan. Monihan sitä suorastaan toivookin kaltaiselleni erakolle, hyödyttömälle elätille, ja ne jotka eivät toivo, eivät välitä silti yhtään. Tervetuloa vaan kaikille meneville ekstroverteille onnistujille hetkeksi minunkaltaisteni elämäntyyliä kokemaan. Eristyksissä(jos tahtomattaan joutuu),aikalailla ilman virikkeitä, yksin.