Miksi minulla on edelleen ikävä ihmistä jota en ole nähnyt viiteen vuoteen?

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

?

Näet turhaa vaivaa pohdiskella asioita, jotka tulevat sinun ulkopuoleltasi.

Zinc

Voisitko siis kertoa mitä teille kävi ja miksi se oli paska tyyppi ?

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

?

Näet turhaa vaivaa pohdiskella asioita, jotka tulevat sinun ulkopuoleltasi.

Zinc

No miten saan ne loppumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

?

Näet turhaa vaivaa pohdiskella asioita, jotka tulevat sinun ulkopuoleltasi.

Zinc

No miten saan ne loppumaan?

No, et suoranaisesti saa, kun et ole kuskin paikalla. Mutta voit vain todeta ne turhiksi, jotka eivät ole edes sinun ajatuksiasi.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Voisitko siis kertoa mitä teille kävi ja miksi se oli paska tyyppi ?

Zinc

Oltiin ns. parisuhteessa, en nyt tiedä voiko sitä edes kutsua kunnon parisuhteeksi kun se oli sellaista pelleilyä koko ajan. Ei ollut tyytyväinen minuun, tein aina jotain väärin, uhkaili jättämisellä ja väkivallalla, keksi juttuja omasta päästään mitä olin muka tehnyt (en tiedä vieläkään uskoiko hän itsekään niitä vai halusiko minun vain kärsivän, oliko vain tylsistynyt tms). Käski jättää itsensä rauhaan ja halusi minusta eroon, joka kerta kun annoin olla hän tulikin takaisin ja sama rumba alkoi uudestaan.

Kun pyysin asioista selityksiä niin ei antanut, kuin olisi nauttinut tuskastani. Lopuksi jätti kylmästi ja uutta matoa taisi jo olla koukussa. Tämä vaivaa edelleen ettei vaivautunut pyytää edes anteeksi tai selvittää asiaa. Oli minulle tärkein ihminen tuolloin ja kohteli minua kuin maan alinta pskaa. En vaan pysty käsittämään miten joku kykenee tuollaiseen. Taisi olla joku narsisti/sosiopaatti. Silti en vaan saa näitä tunteita sammutettua, onko tää sit jotain trauma bondingia, en vaan ymmärrä häntä enkä itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole ajattelija.

Zinc

?

Näet turhaa vaivaa pohdiskella asioita, jotka tulevat sinun ulkopuoleltasi.

Zinc

No miten saan ne loppumaan?

No, et suoranaisesti saa, kun et ole kuskin paikalla. Mutta voit vain todeta ne turhiksi, jotka eivät ole edes sinun ajatuksiasi.

Zinc

Kenen ne sitten ovat?

Niin turhauttavaa jos henkilö, jonka ikävöimisestä haluaisi päästä eroon, tunkeutuu uniinkin. Just viime yönä näin tapahtui ja uni oli aivan ihana. Sai taas ajattelemaan sitä ihmistä enemmän. Toisaalta tiedän, etten koskaan olisi voinut kokea hänen kanssaan mitään sellaista tosielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin turhauttavaa jos henkilö, jonka ikävöimisestä haluaisi päästä eroon, tunkeutuu uniinkin. Just viime yönä näin tapahtui ja uni oli aivan ihana. Sai taas ajattelemaan sitä ihmistä enemmän. Toisaalta tiedän, etten koskaan olisi voinut kokea hänen kanssaan mitään sellaista tosielämässä.

No niimpä! Tajusin just että viime kerrasta kun juteltiin on tasan viisi vuotta ja juuri viime yönä piti sitten nähdä hänestä unta... Näitä unia nään onneksi aika harvoin mutta ne tulevat aina tosi yllättäen ja sitten tulee tuo hirveä masentunut olo koko päiväksi. Ja tuntui että viime öisessä unessa oli ikäänkuin jatkumo että olisimme puhuneet hänen kanssa aiemmin. Sitten heräsin ja todellisuus iski vasten kasvoja ettei olla oltu missään yhteydessä.