Vieläkö lapsia?

Eikös kaikki ole sinusta itsestäsi kiini? Oletko sinä valmis siihen, että saat vielä lisää lapsia? Entä kuinka paljon omaa mieltäsi painaa se, että lapsilla on eri isät?



Ymmärrän hyvin, että asia kauhistuttaa. Molemmilla lapsillani on sama biologinen isä, joka ei ole heihin pitänyt mitään yhteyttä. Uuden mieheni kanssa on ollut puhetta yhteisistä lapsista, mutta myös siitä ettei asiaa hätäillä. Odotetaan ja katsotaan kuinka lapseni sopeutuvat ehjään perheeseen. Nyt ollaan asuttu yhdessä jo vuosi ja lapseni kutsuvat häntä isäkseen. Kuitenkin päätimme, että annetaan ajan vielä kulua. Nähdään sitten paremmin kuinka kaikki menee.



Pitäisikö sinun keskustella peloistani, tunteista ja kaikesta muustakin lapsiin liittyvästä avoimesti uuden miehen kanssa? Myös lapsesi ymmärtävät varmaan jo jotain asioista. Voisit ehkä kysyä heiltäkin, mitä mieltä he ovat?

eiköhän se ole itsestä kiinni miten asioista ajattelee. minun jokaisella lapsella (lapsia 3) on biologisesti eri isä, joskin keskimmäisen lapsen isä ollessamme naimisissa adoptoi vanhimman poikani ja pitää nykyään kumpaakin poikaa luonaan joka toinen viikonloppu yms. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni ja meille syntyi tyttö. En yleensä sen enempää asiaa ihmisille selittele yms. varsinkin koska keskimmäinen ja vanhin poika käyvät isällään ja adoptio isä on isä siinä missä muutkin.

Näin meillä



Tsemppiä ratkaisusi kanssa en näe sinäänsä ongelmaa asian suhteen aina ei kaikki mene niin kuin on ajatellut. Ei ole muiden asia montako lasta haluat ja kenen kanssa. Et kumminkaan vaikuta siltä, että olisit baarista hankkinut miehiä ja pamahtanut raskaaksi ja miehet olisi häipynyt sen jälkeen. Ainakaan minun mielestäni tilanteesi vaikuttaa vain siltä että olet yrittänyt parhaasi, mutta asiat ovat menneet toisin kuin ajattelit eikä siitä pidä rangaista sinua tai uutta miestäsi. Toki kannattaa edetä rauhassa ellei ikä ala painaa päälle lasten hankinnan suhteen. tsemppiä ja avoimin mielin kohti tulevaa.



murmeliitta