Lue keskustelun säännöt.
Oppimisvaikeudet tuhosivat elämäni, enkä ole saanut apua.
14.03.2020 |
Olen 30v ja monesti on todettu oppimishäiriöitä. Matemaattiset, syy-seuraus, ohjeiden seuraamisen taidot ovat todella huonoja. Olen neuro-psykiatrisella osastolla Helsingissä testannut ja todennut jo 8 vuotta mutta ei auteta.
Olen useita kertoja pyytänyt apua nyt kun kerran tiedetä mikä minulla on. En pääse kouluun, en ole pärjännyt työelämässä. Olen jopa saanut potkut kassatyöstä koska meen sekaisin enkä osaa tehdä asiat oikeassa järjestyksessä.
Muuten vain olen täysin normaali, sosiaalinen ja tämä ei huomaa minusta. Opiskelussa ja työelämässä täysin katastrofi. Olen tällä hetkellä työtön.
Lääkäri vain voivotteli ja sanoi että harmi että olen kotona koska olen älykäs ja minussa on paljon potentiaalisuutta. Pärjään erinomaisesti kaikissa tehtävissä jossa voin olla oma itseäni ilman matematiikka. Esim. myyntityössä olen todella hyvä.
Kommentit (18)
En osaa auttaa, mutta itsellä aika lailla sama juttu. Ysärillä ei paljoa oppimisvaikeuksista muuta tiedetty kuin että oppilas oli tyhmä ja vajaa. Apua ei paljoa herunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa niille sanoa, että kun pyydät apua heidän on myös keksittävä tapa millä sinua voisi auttaa. Tai vaihda tyyppiä.
Onko sulla siis mitään koulutusta? Peruskoulu suoritettu? Lukiota ei varmaankaan? Onko joku amistutkinto?
Jos sinulla ei ole mitään koulutusta ja olet vieläpä työtön, pääset mihin vaan amikseen jatkuvassa haussa, koska koulutuksen katsotaan parantavant tilannettasi niin paljon. Todennäköisesti pääset myös vaikka olisit töissä, kunhan osaat kertoa asiasi haastattelussa oikein.
Oletko käynyt ammatinvalintapsykologilla?
Niin, realiteetti on vain, että kovin vähän noille on tehtävissä. Yleensä kyse on vielä komorbiditeetistä, joten menee mahdottomaksi. Ihmisillä on lapsellinen käsitys, että jossain olisi olemassa sellainen resurssi, että tukea on loputtomiin tarjolla ja kaikista leivotaan normaaleja. Ei se niin mene. Haastetta voidaan lieventää, jos se on tarkkarajainen ja kapealla alueella. Muuten pitää opettaa elämään sen kanssa ja kohottaa itsetuntoa.
Sanot, että olet myyntityössä hyvä mutta et osaa kuitenkaan käyttää kassakonetta. Ei ole mahdollista tehdä jotain työtä niin, että hoitaa vain osaa työhön kuuluvista työtehtävistä.
Viestistä syntyy kuva, että koet yhteiskunnan olevan sinulle jotain velkaa, vaikka asia on toisinpäin, eli sinun tulisi hyödyttää yhteiskuntaa. Jos et pysty tekemään mitään työtä niin, että sinusta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa työpaikalla, ei paikkasi ole työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että olet myyntityössä hyvä mutta et osaa kuitenkaan käyttää kassakonetta. Ei ole mahdollista tehdä jotain työtä niin, että hoitaa vain osaa työhön kuuluvista työtehtävistä.
Viestistä syntyy kuva, että koet yhteiskunnan olevan sinulle jotain velkaa, vaikka asia on toisinpäin, eli sinun tulisi hyödyttää yhteiskuntaa. Jos et pysty tekemään mitään työtä niin, että sinusta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa työpaikalla, ei paikkasi ole työelämässä.
Huh, sulla on kyllä TOSI kapea käsitys myyntityöstä. :o
Suurimmat ja merkittävimmät kaupat tehdään ihan muualla kuin kaupan kassalla.
Miten te muut pärjätte? Olen istunut kotona jo 6kk ja pää hajoo. Kotona on kaikki järjestetty ja siistiä, ulkoilen joka päivä, mutta tylsää on. Kun yritän oppia, lukea tai tehdä muut kehittävää niin heti pompsahtaa esille nämä ongelmat.
Olen poukkoileva ja mikään suunnitelma pysyy kasassa.
Että tukien varassa koko loppuelämäni?
Koulutaustasta sen verran että peruskoulussa rakastin koulua ja oli jopa hyviä arvosanoja paitsi matikasta 5. vastoinkäymisen takia pakenin ammattikouluun vaikka piti lukioon mennä. Olen enemmän tai vähemmän tehnyt pätkätöitä ja ollut palkkatuella 3 kertaa.
Miten on mahdollista ettei kukaan tässä maassa osaa auttaa? Olen kuin vankina tässä tilanteessa ja olo on mega tukala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että olet myyntityössä hyvä mutta et osaa kuitenkaan käyttää kassakonetta. Ei ole mahdollista tehdä jotain työtä niin, että hoitaa vain osaa työhön kuuluvista työtehtävistä.
Viestistä syntyy kuva, että koet yhteiskunnan olevan sinulle jotain velkaa, vaikka asia on toisinpäin, eli sinun tulisi hyödyttää yhteiskuntaa. Jos et pysty tekemään mitään työtä niin, että sinusta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa työpaikalla, ei paikkasi ole työelämässä.
Huh, sulla on kyllä TOSI kapea käsitys myyntityöstä. :o
Suurimmat ja merkittävimmät kaupat tehdään ihan muualla kuin kaupan kassalla.
Tietysti on paljon myyntityötä, jossa ei tarvita nimenomaan kassakonetta, mutta jos kassakoneen käyttö ei suju, vaikea kuvitella, että erilaisten tietokoneohjelmienkaan tai käyttö sujuisi. Varmaan on aika vähän sellaista myyntityötä, jossa voisi vain jutella kasvokkain asiakkaan kanssa, eikä mitään tietoja tarvitse kirjata minnekään.
Valmistuitko ammattikoulusta?
Työelämässä on olennaisinta, että on joku tutkinto. Samaa työtä voi tehdä hyvin monenlaisella taustalla.
Mutta nyt sitten otat lähimmän amiksen sivut esiin ja katsot miten siellä toimii jatkuva haku. Ilmoittaudut sinne ja käyt kertomassa tilanteesi.
Mitä työkkärissä on sanottu?
Mitä apua koet tarvitsevasi? Työuraa ei sinulle valitettavasti kukaan pysty tarjoamaan, työt joudut löytämään itse ja senkin jälkeen on riski, että työpaikka on sinulle vääränlainen. Rekrytoinnit eivät useinkaan onnistu ja vikaa on silloin myös työnantajasta, työstä on esim. annettu paljon mielekkäämpi kuva kuin mitä todellisuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut pärjäätte? Olen istunut kotona jo 6kk ja pää hajoo. Kotona on kaikki järjestetty ja siistiä, ulkoilen joka päivä, mutta tylsää on. Kun yritän oppia, lukea tai tehdä muut kehittävää niin heti pompsahtaa esille nämä ongelmat.
Olen poukkoileva ja mikään suunnitelma pysyy kasassa.
Että tukien varassa koko loppuelämäni?
Koulutaustasta sen verran että peruskoulussa rakastin koulua ja oli jopa hyviä arvosanoja paitsi matikasta 5. vastoinkäymisen takia pakenin ammattikouluun vaikka piti lukioon mennä. Olen enemmän tai vähemmän tehnyt pätkätöitä ja ollut palkkatuella 3 kertaa.
Miten on mahdollista ettei kukaan tässä maassa osaa auttaa? Olen kuin vankina tässä tilanteessa ja olo on mega tukala!
Tsemppiä! Mä olen kaltaisesi eikä kukaan muakaan osannut auttaa. Toki olen ravannut ammattipsykologit yms. Täällä kotona vaan olen ja lapsen kanssa jotain touhuilen. Tällaista se elämämme on
Tänä vuonna täytän 47v ja aina olen ollut vain kotona t. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sä sitten tee sitä myyntityötä jos olet siinä hyvä? Ei niissä tarvi kaikissa mitään kassaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut pärjätte? Olen istunut kotona jo 6kk ja pää hajoo. Kotona on kaikki järjestetty ja siistiä, ulkoilen joka päivä, mutta tylsää on. Kun yritän oppia, lukea tai tehdä muut kehittävää niin heti pompsahtaa esille nämä ongelmat.
Olen poukkoileva ja mikään suunnitelma pysyy kasassa.
Että tukien varassa koko loppuelämäni?
Koulutaustasta sen verran että peruskoulussa rakastin koulua ja oli jopa hyviä arvosanoja paitsi matikasta 5. vastoinkäymisen takia pakenin ammattikouluun vaikka piti lukioon mennä. Olen enemmän tai vähemmän tehnyt pätkätöitä ja ollut palkkatuella 3 kertaa.
Miten on mahdollista ettei kukaan tässä maassa osaa auttaa? Olen kuin vankina tässä tilanteessa ja olo on mega tukala!
Siis mikä koulutus sulla on amiksesta?
Olen valmistunut ammattikoulusta. Olen ahkera ja motivoitunut ihminen, myös kunnianhimoinen. Tämä ongelmani on vain sen verran iso että se todellakin hajottaa sen arjen ja tulevaisuuden.
En voi puhua tästä kellekkään vain äitini tietää tästä. Kukaan ei ymmärrä mistä puhun tai saattaa tulla vain ihmetystä. Kukaan ei ymmärrä kun sanon että ajatus hajoo, kuin Lego torni joka jatkuvasti hajoaa.
Olen ansiosidonnaisella tällä hetkellä. Työkkäristä ei ole muuta kuin haittaa, en voi mitään kertoa sinne ettei rahat poisteta. Olen niin systeemien välissä. En sovi minnekkään.
Olet itse itsesi paras asiantuntija ja kai sinulla joku käsitys on siitä mitä pitäisi tehdä. Ammattilaisetkaan eivät pääse täysin pääsi sisään ratkomaan ongelmiasi. Lähinnä auttavat selvittelemään niitä, ohjaavat oikeaan suuntaan ja tuntevat eri avunlähteet.
Minulla oli nuoruudessa eri ongelmia, joiden pelkäsin vaikuttavan juuri siihen, etten ikinä pääse normaali- ja työelämään kiinni. Hain itse apua, vaikkei se helppoa ollut. Esimerkiksi ensimmäiseksi saamani apu oli täysin muuta kuin silloin tarvitsin. Ja kun tuntui että saamani apu ei auttanut ollenkaan ongelmiini ja toiveikkuuden sijaan tuntui että tipun takaisin "kuoppaan" ja jään sinne.
Vasta toisella yrittämällä alkoi tulla tuloksia ja sain tämän takia myös esimerkiksi helpon työpaikan, joka oli minulle silloin valtava harppaus neljän seinän sisältä toimijaksi. Tämän ja tuon aktiivisesti hakemani avun takia sain itseluottamukseni takaisin ja jatkoin opiskelemaan jne.
Eivät ne perimmäiset ongelmani ole poistuneet, eivätkä ehkä ikinä täysin katoakkaan. Mutta niiden vaikutus elämääni on minimoitunut kun olen itse järjestänut asiat niin että eivät pääse vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut pärjäätte? Olen istunut kotona jo 6kk ja pää hajoo. Kotona on kaikki järjestetty ja siistiä, ulkoilen joka päivä, mutta tylsää on. Kun yritän oppia, lukea tai tehdä muut kehittävää niin heti pompsahtaa esille nämä ongelmat.
Olen poukkoileva ja mikään suunnitelma pysyy kasassa.
Että tukien varassa koko loppuelämäni?
Koulutaustasta sen verran että peruskoulussa rakastin koulua ja oli jopa hyviä arvosanoja paitsi matikasta 5. vastoinkäymisen takia pakenin ammattikouluun vaikka piti lukioon mennä. Olen enemmän tai vähemmän tehnyt pätkätöitä ja ollut palkkatuella 3 kertaa.
Miten on mahdollista ettei kukaan tässä maassa osaa auttaa? Olen kuin vankina tässä tilanteessa ja olo on mega tukala!
Tsemppiä! Mä olen kaltaisesi eikä kukaan muakaan osannut auttaa. Toki olen ravannut ammattipsykologit yms. Täällä kotona vaan olen ja lapsen kanssa jotain touhuilen. Tällaista se elämämme on
Tänä vuonna täytän 47v ja aina olen ollut vain kotona t. Ammattivalittaja
Samassa veneessä, minä 44v ja nyt vuorossa SCID 2 yms .
Osaako joku auttaa? Minua pelottaa ihan kamalasti.