Lue keskustelun säännöt.
Lapseni eivät hyväksy miesystävääni - mikä auttaa?
13.03.2020 |
Lapset ovat 12 ja 14 v. Olen ollut totaaliyksinhuoltajana vajaat kaksi vuotta. Yli vuosi sitten elämääni tuli maailman kultaisin mies. Välillemme on kehittynyt luottamuksellinen ja lämmin suhde, jossa molemmat olemme vakavissamme mukana.
Etenimme aluksi hyvin rauhallisesti juuri lasten takia. Viime kesänä mies kävi meillä pikaisesti muutaman kerran tekemässä pikkuhommia, joissa tarvitsin apua. Silloin lapset näkivät hänet ensimmäisen kerran, mutta seurustelua ei mainittu, vaan puhuin vain kaverista. Samalla systeemillä jatkettiin vielä syksykin. Talvella päätimme edetä vähän pidemmälle ja mies alkoi viettää meillä koko viikonlopun pari kertaa kuukaudessa.
Lapset ovat alusta asti vältelleet miestä vetäytyen omiin huoneisiinsa, enkä ole saanut houkuteltua heitä mihinkään yhteiseen tekemiseen, edes samaan ruokapöytään. Nuorempi kiukkuaa avoimesti, ettei halua miestä meille, vanhempi on ilmaissut saman asian vähemmän painokkaammin. En ole halunnut painostaa lapsia, vaan olen ajatellut, että ajan myötä he tottuvat uuteen tilanteeseen ja huomaavat, että mies on oikeasti ihan hyvä tyyppi. Vajaassa kolmessa kuukaudessa ei ole tapahtunut kuitenkaan mitään muutosta.
Kannattaako vielä jatkaa samalla tyylillä vai voisinko jotenkin auttaa lapsia sopeutumaan uuteen tilanteeseen paremmin? Olen kertonut lapsille, että mikään heidän elämässään ei tule muuttumaan. Ei ole pelkoa, että tänne muuttaa kukaan asumaan.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tahansa tuoreita ja pikasuhteita ei ole edes tapana esitellä lapsille. Siinä vaiheessa kun olet miehen esitellyt lapsille hän on ollut muutakin kuin ystävä.
Miksi et puhu lapsille asioista niiden oikeilla nimillä? Sanot lapsille, että teillä on miehen kanssa suhde ja se tarkoittaa että tapaat häntä niin ja niin usein.
Olen sanonutkin, että meillä on parisuhde. Aluksi vain mies esiteltiin kaverina, kun kävi täällä tekemässä satunnaisesti jotain pikkuhommia. Miksi pitää väkisin jäädä saivartelemaan tästä asiasta, kun kaipaan neuvoja vertaisilta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt jankkaaja on ap itse. Vaikka mies olisi mielestäsi kuinka ihana, hän on lapsille uusi ja outo, mitä he eivät ole varmaankaan kotiinsa kaivanneet. Sinun pitää ymmärtää tämä lastesi kannalta vaivaanuttava tilanne. Napista painamalla tilanne ei muutu.
Niihän minä ymmärränkin ja siksi tulin kyselemään täältä neuvoja, miten muilla on asia hoitunut ja olisiko antaa hyviä vinkkejä. Ehkä kolme osannut vastata kysymykseeni. ap
Itselläni on samanlainen kokemus kuin lapsillasi, sillä erotuksella että meillä kyse oli isän naisystävästä.
Meilläkään ei mitään selitetty, yhtäkkiä kuvioissa pyöri vieras nainen, jonka kanssa isällä oli teerenpeliä. Olen varma siitä, että parempi ratkaisu olisi olla rehellinen, sillon lapsilla ei olisi epävarma olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt jankkaaja on ap itse. Vaikka mies olisi mielestäsi kuinka ihana, hän on lapsille uusi ja outo, mitä he eivät ole varmaankaan kotiinsa kaivanneet. Sinun pitää ymmärtää tämä lastesi kannalta vaivaanuttava tilanne. Napista painamalla tilanne ei muutu.
Niihän minä ymmärränkin ja siksi tulin kyselemään täältä neuvoja, miten muilla on asia hoitunut ja olisiko antaa hyviä vinkkejä. Ehkä kolme osannut vastata kysymykseeni. ap
Kerro lapsille selväsanaisesti, mikä on suhteesi mieheen. Siinä yksinkertainen vastaus. Älä oleta, että kyllä ne tajuaa, jos mies tässä pyörii ja mukana häärii.
Kelpaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt jankkaaja on ap itse. Vaikka mies olisi mielestäsi kuinka ihana, hän on lapsille uusi ja outo, mitä he eivät ole varmaankaan kotiinsa kaivanneet. Sinun pitää ymmärtää tämä lastesi kannalta vaivaanuttava tilanne. Napista painamalla tilanne ei muutu.
Niihän minä ymmärränkin ja siksi tulin kyselemään täältä neuvoja, miten muilla on asia hoitunut ja olisiko antaa hyviä vinkkejä. Ehkä kolme osannut vastata kysymykseeni. ap
Kerro lapsille selväsanaisesti, mikä on suhteesi mieheen. Siinä yksinkertainen vastaus. Älä oleta, että kyllä ne tajuaa, jos mies tässä pyörii ja mukana häärii.
Kelpaako?
Ei kelpaa, sillä olen kertonut, että olemme parisuhteessa. Edelleen kaipaan vinkkejä tai kokemuksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluat ilmeisesti kuulla että olet toiminut loistavasti ja vika on vain lapsissasi ei missään muussa. Ja kun hierot lapsesi kättä ja sanot kolme kertaa samalla ”simsalapim” niin yhtäkkiä lapset ihastuvat miesystävääsi ja loppuelämänne elätte onnellisina yhdessä.
Minusta kuulostaa että ap haluaa vain jonkun helpon tavan jolla kaikki yhtäkkiä kunnossa. Sellaista ei ole eikä tule. Ja lapsille valehtelu ei todellakaan auta (esim mikään ei muutu siis muuttui ihan varmasti). Kuvitteleppa itse että teillä olisi joka toinen viikonloppu sinulle outo tyyppi kylässä ja lapsesi selittäisi että mikään ei muutu vaikka x paikalla. Taatusti vaikuttaa perheen toimintaan ja dynamiikkaan. Ihan käytännön asiana vaikuttanee siihen kehtaako lapset käydä keittiössä juomassa alusvaatteisillaan vettä vai pitääkö aina pukeutua täysin siltä varalta että törmää omassa kodissaan vieraaseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap haluat ilmeisesti kuulla että olet toiminut loistavasti ja vika on vain lapsissasi ei missään muussa. Ja kun hierot lapsesi kättä ja sanot kolme kertaa samalla ”simsalapim” niin yhtäkkiä lapset ihastuvat miesystävääsi ja loppuelämänne elätte onnellisina yhdessä.
Minusta kuulostaa että ap haluaa vain jonkun helpon tavan jolla kaikki yhtäkkiä kunnossa. Sellaista ei ole eikä tule. Ja lapsille valehtelu ei todellakaan auta (esim mikään ei muutu siis muuttui ihan varmasti). Kuvitteleppa itse että teillä olisi joka toinen viikonloppu sinulle outo tyyppi kylässä ja lapsesi selittäisi että mikään ei muutu vaikka x paikalla. Taatusti vaikuttaa perheen toimintaan ja dynamiikkaan. Ihan käytännön asiana vaikuttanee siihen kehtaako lapset käydä keittiössä juomassa alusvaatteisillaan vettä vai pitääkö aina pukeutua täysin siltä varalta että törmää omassa kodissaan vieraaseen ihmiseen.
En kalastele kehuja, enkä etsi vikaa lapsistani, vaan kyselen neuvoja tilanteeseen. Aika nihkeästi olen niitä saanut. Kiitos niille muutamalle, jotka vastasitte asiallisesti. Ilmeisesti minun on tyydyttävä siihen yhteen hyvään vinkkiin. Toki olisi ollut mukava saada niitä enemmänkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin teini-ikäisenä todella ujo ja minulle olisi ollut kauhistus, jos turvallisena pitämääni kotiin olisi alkanut säännöllisesti tunkeutua joku vieras mies. En olisi voinut olla oma itseni hänen ollessaan paikalla ja olisin taatusti paennut omaan huoneeseeni.
Luulen että minun olisi ollut helpompaa tutustua vanhemman uuteen kumppaniin kodin ulkopuolella. Siinä ei olisi tullut samalla tapaa koettua kotirauhan rikkoontumista eikä sen takia olisi syntynyt niin vahvaa primitiivireaktiota ja vieraan torjumista.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin teini-ikäisenä todella ujo ja minulle olisi ollut kauhistus, jos turvallisena pitämääni kotiin olisi alkanut säännöllisesti tunkeutua joku vieras mies. En olisi voinut olla oma itseni hänen ollessaan paikalla ja olisin taatusti paennut omaan huoneeseeni.
Luulen että minun olisi ollut helpompaa tutustua vanhemman uuteen kumppaniin kodin ulkopuolella. Siinä ei olisi tullut samalla tapaa koettua kotirauhan rikkoontumista eikä sen takia olisi syntynyt niin vahvaa primitiivireaktiota ja vieraan torjumista.
Eli et olisi sulattanut lainkaan vanhempasi seurustelukumppania kotonanne, koska ei kodin ulkopuolella tutustuminen olisi muuttanut tilannetta pikkuhousukävelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletko ap jutellut niiden lastesi kanssa asiasta? Kysy vastustavankin sitä että seurustelet tai onko kyseisessä miehessä jotain minkä takia vetäytyvät? Mitä toivoisivat sinulta seurustelisi kanssa,
Minulle olisi ollut todella rankkaa tuossa iässä jos kodissani olisi pyörinyt minulle tuntematon mies. Kerroit meille että ette muuta yhteen niin kauan kun lapset asuvat kotona. Mutta oletko kertonut siitä lapsillesi? Tai ajattelevatko että olet niin rakastunut että kohta tuo mies on aina teillä siinä. Sopikaa yhdessä perheen säännöistä ja siihen liitttyy myös vieraiden tuonti kotiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin teini-ikäisenä todella ujo ja minulle olisi ollut kauhistus, jos turvallisena pitämääni kotiin olisi alkanut säännöllisesti tunkeutua joku vieras mies. En olisi voinut olla oma itseni hänen ollessaan paikalla ja olisin taatusti paennut omaan huoneeseeni.
Luulen että minun olisi ollut helpompaa tutustua vanhemman uuteen kumppaniin kodin ulkopuolella. Siinä ei olisi tullut samalla tapaa koettua kotirauhan rikkoontumista eikä sen takia olisi syntynyt niin vahvaa primitiivireaktiota ja vieraan torjumista.
Eli et olisi sulattanut lainkaan vanhempasi seurustelukumppania kotonanne, koska ei kodin ulkopuolella tutustuminen olisi muuttanut tilannetta pikkuhousukävelystä.
En sanonut noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset eivät tuon pahemmin reagoi, niin kaikkihan on ihan ok. Kannattaa lähteä siitä, että lasten EI tarvitse hengailla sinun ja miehen kanssa eikä innostua hänestä, ruokapöytään toki pitää tulla jos se on muutenkin tapana. Omat vanhempani erosivat kun olin ihan pieni ja en edes muista aikaa jolloin äitini mies ei olisi asunut meidän kanssa, mutta ei meistä tullut mitään sydänystäviä vaikka hän onkin hyvä ja reilu tyyppi. Nyt aikuisena vasta olen enemmän alkanut arvostaa häntä.
Anna lasten itse valita miten ovat kotonaan ja yrittäkää lahjonnan avulla muodostaa jotain positiivisia mielleyhtymiä. Jos vaikka tiedät että lapsista olisi kiva lähteä Korkeasaareen, niin "Kalle ehdotti että mentäisiin porukalla Korkeasaareen" tms. Ja siis nimenomaan niin että sinä teet ehdotuksen, mutta hänen nimissään (ja toki siis niin että hän tietää siitä). Jotenkin vieraahkoon ihmiseen on luontevampaa tutustua muualla kuin kotona, en tiedä miksi.
Mitäs jos puhuisit suoraan lasten kanssa? Teinit on tosi fiksuja, kun ei ala huutamaan ja kuuntelee. Kerrot suoraan, että lapset ovat tärkeintä maailmassa ja isän kanssa homma meni niin kuin meni jne. Kerrot, että tykkäät tuosta miehestä tosissaan ja haluat tutustua lisää. Toivot, että lapset antaisivat myös miehelle mahdollisuuden tutustua. Ja taas toistat, että mies ei ole koskaan tärkeämpi kuin he jne.
Suurin syy on todennäköisesti kuitenkin ajatus, että te vanhemmat palaisitte yhteen. Tätähän lapset usein toivoo. Nykyinen mieheni on eronnut lapsensa äidistä lapsen ollessa 2-vuotias. Kun välissä oli pitkään avopuoliso, josta erosi, niin silloin jo 12-vuotias (tämä joka oli 2v. erotessa) oli heti ehdottanut, että äiti voisi muuttaa miehelle. Tämä siis ennen kuin me tapasimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tulee ihan oikeasti keskustella lastesi kanssa. Sinä sanot, että 10 kuukautta on olltu riittävän pitkä aika totutella. Ei välttämättä ole. Se, että SINÄ olet sitä mieltä ei tarkoita, että lapsillesi se on ollut riittävä aika. Et sinä aloittaja pysty toisen puolesta päättämään mikä on riittävän pitkä aika erosta toipumiseen. Tuon ikäisten lasten kanssa voi ihan jo ennekuin esitellään yhtään ketään keskustella , mitä mieltä lapset ylipäätään ovat asiasta.
Nyt olet toiminut vain oman olettamuksesi pohjalta ja jättänyt huomioimatta kokonaan lasten mielipiteet.
Kyllä nyt jankkaaja on ap itse. Vaikka mies olisi mielestäsi kuinka ihana, hän on lapsille uusi ja outo, mitä he eivät ole varmaankaan kotiinsa kaivanneet. Sinun pitää ymmärtää tämä lastesi kannalta vaivaanuttava tilanne. Napista painamalla tilanne ei muutu.