Lue keskustelun säännöt.
Lapseni eivät hyväksy miesystävääni - mikä auttaa?
13.03.2020 |
Lapset ovat 12 ja 14 v. Olen ollut totaaliyksinhuoltajana vajaat kaksi vuotta. Yli vuosi sitten elämääni tuli maailman kultaisin mies. Välillemme on kehittynyt luottamuksellinen ja lämmin suhde, jossa molemmat olemme vakavissamme mukana.
Etenimme aluksi hyvin rauhallisesti juuri lasten takia. Viime kesänä mies kävi meillä pikaisesti muutaman kerran tekemässä pikkuhommia, joissa tarvitsin apua. Silloin lapset näkivät hänet ensimmäisen kerran, mutta seurustelua ei mainittu, vaan puhuin vain kaverista. Samalla systeemillä jatkettiin vielä syksykin. Talvella päätimme edetä vähän pidemmälle ja mies alkoi viettää meillä koko viikonlopun pari kertaa kuukaudessa.
Lapset ovat alusta asti vältelleet miestä vetäytyen omiin huoneisiinsa, enkä ole saanut houkuteltua heitä mihinkään yhteiseen tekemiseen, edes samaan ruokapöytään. Nuorempi kiukkuaa avoimesti, ettei halua miestä meille, vanhempi on ilmaissut saman asian vähemmän painokkaammin. En ole halunnut painostaa lapsia, vaan olen ajatellut, että ajan myötä he tottuvat uuteen tilanteeseen ja huomaavat, että mies on oikeasti ihan hyvä tyyppi. Vajaassa kolmessa kuukaudessa ei ole tapahtunut kuitenkaan mitään muutosta.
Kannattaako vielä jatkaa samalla tyylillä vai voisinko jotenkin auttaa lapsia sopeutumaan uuteen tilanteeseen paremmin? Olen kertonut lapsille, että mikään heidän elämässään ei tule muuttumaan. Ei ole pelkoa, että tänne muuttaa kukaan asumaan.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävää loukkasi, ettei teinini hyväksynyt häntä ja se oli yksi syy miksi jätti minut.
Ikävä kuulla.
Tämä mies on niin kypsä, ettei ota itseensä herkässä iässä olevien teinien oikuttelua. Minä pidän kiinni siitä, että lapset eivät päätä vanhempiensa ihmissuhteista, jos niissä ei ole mikään vinksallaan. ap
Olet ihan oikeassa siinä että lapset ei päätä vanhemman seurustelusuhteesta. Antaisi melko turvattoman kuvan sekin lapsille jos heille sellainen valta (ja taakka) annettaisiin.
Mutta lapsille pitää varmasti antaa aikaa, tilaa ja tukea. Uusperheytyminen vie muistaakseni tutkimusten mukaan keskimäärin 5 vuotta. Ja näin voin todeta kyllä omallakin kohdalla käyneen (ekat vuodet oli outoja, nykyään “isäpuoleni” on tärkeä perheenjäsen). Ymmärtäkää lapsia, mutta seisokaa samalla vahvasti oman suhteenne takana. Lasten kapinointi voi olla sitäkin ettei he halua kiintyä uuteen ihmiseen, kun he eivät tiedä kuinka kauan tyyppi on kuvioissa mukana. Se voi pelottaa ja hämmentää lapsia, kunnes uusi kumppani osoittaa luotettavuutta ja saa paikkansa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Ei kukaan ole niin tilannetajuton, että menee kertomaan lapsille heti tuoreesta tapailusuhteesta tai seurustelusta. Jokainen lapsiaan ajatteleva haluaa varmistaa ensin, kantaako suhde pidemmälle. ap
Eli haluat lastesi ajattelevan, että kuka tahansa sinun "kaverisi" voi tulla päiväkausiksi luuhaamaan heidän kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaistoaa ettei ole luotettava.
N18
Höpöhöpö.
Minä en hyväksynyt isän miesystävää. Lääppi!!
Ja isä aina ihmetteli ääneen miksi en hyväksy hänen kaveriaan, sehän on niiiiiin mukava kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en hyväksynyt isän miesystävää. Lääppi!!
Ja isä aina ihmetteli ääneen miksi en hyväksy hänen kaveriaan, sehän on niiiiiin mukava kaveri.
Tämä!
Ap. Lapsesi ovat vaikeassa iässä. Saattavat ihan kiusallakin käyttäytyä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isiäinen = Äidin viikottain vaihtuva miesystävä
Äetsä = Isän viikottain vaihtuva naisystävä
Douglas Adams, Elimäen tarkoitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävää loukkasi, ettei teinini hyväksynyt häntä ja se oli yksi syy miksi jätti minut.
Ikävä kuulla.
Tämä mies on niin kypsä, ettei ota itseensä herkässä iässä olevien teinien oikuttelua. Minä pidän kiinni siitä, että lapset eivät päätä vanhempiensa ihmissuhteista, jos niissä ei ole mikään vinksallaan. ap
Olet ihan oikeassa siinä että lapset ei päätä vanhemman seurustelusuhteesta. Antaisi melko turvattoman kuvan sekin lapsille jos heille sellainen valta (ja taakka) annettaisiin.
Mutta lapsille pitää varmasti antaa aikaa, tilaa ja tukea. Uusperheytyminen vie muistaakseni tutkimusten mukaan keskimäärin 5 vuotta. Ja näin voin todeta kyllä omallakin kohdalla käyneen (ekat vuodet oli outoja, nykyään “isäpuoleni” on tärkeä perheenjäsen). Ymmärtäkää lapsia, mutta seisokaa samalla vahvasti oman suhteenne takana. Lasten kapinointi voi olla sitäkin ettei he halua kiintyä uuteen ihmiseen, kun he eivät tiedä kuinka kauan tyyppi on kuvioissa mukana. Se voi pelottaa ja hämmentää lapsia, kunnes uusi kumppani osoittaa luotettavuutta ja saa paikkansa perheessä.
Yritämme antaa lasten totutella rauhassa tilanteeseen. Ehkä he jossain vaiheessa hoksaavat, että uusi mies on tuonut paljon hyvää elämäämme. Hän on tosiaan auttanut paljon teknisissä asioissa, myös lapsiin liittyvissä. Kesällä olisi tarkoitus lähteä yhdessä lyhyelle matkalle sukulaisten luokse. Se voi olla aluksi kauhistus lapsille, mutta ehkäpä se kuitenkin auttaa, kun näkevät, että muutkin sukulaiset hyväksyvät miehen joukkoonsa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en hyväksynyt isän miesystävää. Lääppi!!
Ja isä aina ihmetteli ääneen miksi en hyväksy hänen kaveriaan, sehän on niiiiiin mukava kaveri.
Ymmärrän täysin, jos tilanne on ollut tuo. Tässä tapauksessa mies ei ole kiinnostunut lapsista poikkeavalla tavalla. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Ei kukaan ole niin tilannetajuton, että menee kertomaan lapsille heti tuoreesta tapailusuhteesta tai seurustelusta. Jokainen lapsiaan ajatteleva haluaa varmistaa ensin, kantaako suhde pidemmälle. ap
Eli haluat lastesi ajattelevan, että kuka tahansa sinun "kaverisi" voi tulla päiväkausiksi luuhaamaan heidän kotiinsa.
Monessa tapauksessa kaverisuhde on muuttunut rakkaudeksi ja on alettu tapailemaan vähitellen. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Lapsesi ovat vaikeassa iässä. Saattavat ihan kiusallakin käyttäytyä huonosti.
Luulen, että osasyy nihkeään suhtautumiseen on juuri murrosikä. Pitää kapinoida periaatteen takia. ap
Vika on siinä, että valehtelit lapsille, että kyseessä on vain ystävä. Koko homma on alkanut näin lasten näkökulmasta epärehellisesti. He eivät voi enää luottaa sinuun.
Ihan rehellisesti kissa pöydälle ja puhut suoraan, että tämä on äidin seurustelukumppani. Tämä on jo tuon alun kannalta myöhäistä.
Ja se, ettei mikään muutu on myöskin valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Ei kukaan ole niin tilannetajuton, että menee kertomaan lapsille heti tuoreesta tapailusuhteesta tai seurustelusta. Jokainen lapsiaan ajatteleva haluaa varmistaa ensin, kantaako suhde pidemmälle. ap
Eli haluat lastesi ajattelevan, että kuka tahansa sinun "kaverisi" voi tulla päiväkausiksi luuhaamaan heidän kotiinsa.
Miksi ystäväni eivät voisi tulla viikonlopuksi luokseni? Ihan normaali tapa on viettää kauempana asuvien ystävien luona koko viikonloppu. ap
Vierailija kirjoitti:
Vika on siinä, että valehtelit lapsille, että kyseessä on vain ystävä. Koko homma on alkanut näin lasten näkökulmasta epärehellisesti. He eivät voi enää luottaa sinuun.
Ihan rehellisesti kissa pöydälle ja puhut suoraan, että tämä on äidin seurustelukumppani. Tämä on jo tuon alun kannalta myöhäistä.
Ja se, ettei mikään muutu on myöskin valhe.
Aluksi toinen on kaveri ja muuttuu ajan saatossa seurustelukumppaniksi. Mikään siinä ei ole valehtelua. Et varmasti itsekään mene kuuluttamaan lapsillesi tai kenellekään muullekaan, että olet alkanut seurustelemaan siinä vaiheessa, kun olen vasta hetken aikaa tapaillut uutta ihmistä. ap
Ihme jänkkääjiä ja tuomitsijoita taas tullut pilaamaan tämänkin ketjun. Olisi kiva kuulla lisää kokeneemmilta neuvoja siihen, mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä, jotta lapset sopeutuisivat helpommin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Ei kukaan ole niin tilannetajuton, että menee kertomaan lapsille heti tuoreesta tapailusuhteesta tai seurustelusta. Jokainen lapsiaan ajatteleva haluaa varmistaa ensin, kantaako suhde pidemmälle. ap
Eli haluat lastesi ajattelevan, että kuka tahansa sinun "kaverisi" voi tulla päiväkausiksi luuhaamaan heidän kotiinsa.
Miksi ystäväni eivät voisi tulla viikonlopuksi luokseni? Ihan normaali tapa on viettää kauempana asuvien ystävien luona koko viikonloppu. ap
Siinä on se ero, että mies ei ole ystävä vaan miesystävä eli seurustelukumppani. Lapset ei ole tyhmiä vaan tajusivat kyllä pian että valehtelit heille.
Mitä tahansa tuoreita ja pikasuhteita ei ole edes tapana esitellä lapsille. Siinä vaiheessa kun olet miehen esitellyt lapsille hän on ollut muutakin kuin ystävä.
Miksi et puhu lapsille asioista niiden oikeilla nimillä? Sanot lapsille, että teillä on miehen kanssa suhde ja se tarkoittaa että tapaat häntä niin ja niin usein.
Jestas mitä kommentteja tullut ap:lle. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että minulle vanhempien uudet kumppanit olivat vaikea asia edelleen vielä yläasteikäisenä, vaikka vanhempani erosivat jo ollessani 8-vuotias. Teini-iässä oli erityisen vaikeaa, kun koko ajan salaa toivoin, että vanhempani palaisivat yhteen. Sen jälkeen, kun luovuin tästä ajatuksesta (ehkä lukioon mennessäni), alkoi olla helpompaa ja nykyään sekä äidin että isän kumppanit ovat minulle tärkeitä perheenjäseniä. On ihan normaalia, että lapset (teinit) kapinoivat eivätkä ole kiinnostuneita miehestäsi. Anna heille aikaa äläkä tuputa miehen seuraa heille. Kyllä se siitä ajan kanssa!
Lapset vaistoaa ettei ole luotettava.
N18