Lue keskustelun säännöt.
Lapseni eivät hyväksy miesystävääni - mikä auttaa?
13.03.2020 |
Lapset ovat 12 ja 14 v. Olen ollut totaaliyksinhuoltajana vajaat kaksi vuotta. Yli vuosi sitten elämääni tuli maailman kultaisin mies. Välillemme on kehittynyt luottamuksellinen ja lämmin suhde, jossa molemmat olemme vakavissamme mukana.
Etenimme aluksi hyvin rauhallisesti juuri lasten takia. Viime kesänä mies kävi meillä pikaisesti muutaman kerran tekemässä pikkuhommia, joissa tarvitsin apua. Silloin lapset näkivät hänet ensimmäisen kerran, mutta seurustelua ei mainittu, vaan puhuin vain kaverista. Samalla systeemillä jatkettiin vielä syksykin. Talvella päätimme edetä vähän pidemmälle ja mies alkoi viettää meillä koko viikonlopun pari kertaa kuukaudessa.
Lapset ovat alusta asti vältelleet miestä vetäytyen omiin huoneisiinsa, enkä ole saanut houkuteltua heitä mihinkään yhteiseen tekemiseen, edes samaan ruokapöytään. Nuorempi kiukkuaa avoimesti, ettei halua miestä meille, vanhempi on ilmaissut saman asian vähemmän painokkaammin. En ole halunnut painostaa lapsia, vaan olen ajatellut, että ajan myötä he tottuvat uuteen tilanteeseen ja huomaavat, että mies on oikeasti ihan hyvä tyyppi. Vajaassa kolmessa kuukaudessa ei ole tapahtunut kuitenkaan mitään muutosta.
Kannattaako vielä jatkaa samalla tyylillä vai voisinko jotenkin auttaa lapsia sopeutumaan uuteen tilanteeseen paremmin? Olen kertonut lapsille, että mikään heidän elämässään ei tule muuttumaan. Ei ole pelkoa, että tänne muuttaa kukaan asumaan.
Kommentit (55)
Mun miesystävää loukkasi, ettei teinini hyväksynyt häntä ja se oli yksi syy miksi jätti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kodissani asuisi joka toinen viikonloppu joku tuntematon ihminen, niin saattaisin minäki olla vähän hämmentnyt. Alle kolme kuukautta on lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävää loukkasi, ettei teinini hyväksynyt häntä ja se oli yksi syy miksi jätti minut.
Ikävä kuulla.
Tämä mies on niin kypsä, ettei ota itseensä herkässä iässä olevien teinien oikuttelua. Minä pidän kiinni siitä, että lapset eivät päätä vanhempiensa ihmissuhteista, jos niissä ei ole mikään vinksallaan. ap
Itse olen löytänyt tieni kolmen epäuskoisen pojan sydämeen. Se vaati sitkeyttä, lahjontaa ja aikaa 😅Kunnioita noita tunteita. Ja yritä oppia tuntemaan heidät oikeasti, ajan kanssa.
Anna ne lapset pois,adoptioon siis ja tee uuden miehen kans uudet lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lasten isällä uusi kumppani? Minustakin kolme kuukautta on vähän aikaa. Nuo kun ei enää lapsenpiikaa tarvirse,voinet tavata miesystävääsi kodin ulkopuolella ja vaikka joskus pyytää lapset mukaan.
Nyt he voivat kokea, että vieras yrittää ottaa oman isän paikan.
Se auttaa, ettet raahaa uutta ystävääsi kotiisi. "Vajaa kaksi vuotta yksinhuoltajana...yli vuosi sitten tapasit.. " Eli eron jälkeen jopa noin puoli vuotta maltoit lasten sopeutua tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaus, että mikään heidän elämässä ei muutu, on valhe. Heidän elämässään on jo jokin muuttunut, kun mies viettää viikonloppuja luonasi, heidän kotonaan. Ja muuttuu vielä enemmän, jos jossain vaiheessa muutatte yhteen. Ja he tietävät sen. Ehkä sopeutuvat, ehkä mielen osoittaminen pahenee, vaikea ennustaa. Mutta valehteleminen ei auta.
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät pääsääntöisesti pidä teidän jänniksistänne vaan näkevät mitä on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko lasten isällä uusi kumppani? Minustakin kolme kuukautta on vähän aikaa. Nuo kun ei enää lapsenpiikaa tarvirse,voinet tavata miesystävääsi kodin ulkopuolella ja vaikka joskus pyytää lapset mukaan.
Nyt he voivat kokea, että vieras yrittää ottaa oman isän paikan.
Mielestäni 10 kk tapailua pääosin kodin ulkopuolella oli ihan riittävä aika. Suhteemme on vahvalla pohjalla, joten ei ole liikaa vaadittu, että saan tavata miesystävääni myös kotonani pari kertaa kuukaudessa, koska se ei ole pois lapsiltani mitenkään. He ovat joka tapauksessa pääosan ajasta kavereidenksa kanssa tai somettamassa ja pelaamassa omissa huoneissaan.
Olin itse muutaman vuoden nuorempi, kun oma äitini löysi uuden kumppanin. Ei tullut silloin mieleenkään vastustaa suhdetta. Nyt äitini kumppani on ollut maailman paras vaari lapsille. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lupaus, että mikään heidän elämässä ei muutu, on valhe. Heidän elämässään on jo jokin muuttunut, kun mies viettää viikonloppuja luonasi, heidän kotonaan. Ja muuttuu vielä enemmän, jos jossain vaiheessa muutatte yhteen. Ja he tietävät sen. Ehkä sopeutuvat, ehkä mielen osoittaminen pahenee, vaikea ennustaa. Mutta valehteleminen ei auta.
Me emme tule muuttamaan yhteen niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Todennäköisesti jatkamme erillään asumista vielä sen jälkeenkin. ap
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät pääsääntöisesti pidä teidän jänniksistänne vaan näkevät mitä on tulossa.
Olet varmasti kovin pettynyt, kun tällä miehellä on sydän täynnä kultaa. Tunnistan kyllä kaltaisesi ikävät tyypit. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisiko sulle täysin ok, jos 14-vuotias toisi poikaystävän teille ja poikkis viettäisi siellä aikaa kaksi viikonloppua kuukaudessa. Jos se närästäisi sua edes vähän, niin voit kuvitella miten nihkeää se on lapselle
Vierailija kirjoitti:
Eli olet alusta asti valehdellut lapsillesi, ja nyt ihmettelet, miksi he eivät tykkää siitä. Jännä.
Ei kukaan ole niin tilannetajuton, että menee kertomaan lapsille heti tuoreesta tapailusuhteesta tai seurustelusta. Jokainen lapsiaan ajatteleva haluaa varmistaa ensin, kantaako suhde pidemmälle. ap
Minun lapseni olivat 11 ja 13, kun esittelin miehen heille. Nuorempi oli epäluuloinen, vanhempaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Aloitimme myös niin, että mies oli silloin tällöin yhden yön. En muuttanut. Mitään lasten elämässä. Esim. Minulla oli tapana jutella nuoremman kanssa puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja niin tein miehen ollessa paikallakin.
Muutimme yhreen pari vuotta myöhemmin. Silloin nostimme lasten elintasoa tietoisesti. Mies osti uuden kännykän, ja alleviivasimme , että hän osti ne. Saivat pelikoneet yms.
Ja: emme koskaan yrittäneet änkeä meitä ydinperheeksi. Mies teki pitkää päivää, ja minä etätyöntekijänä vietin paljon aikaa lasten kanssa keskenään.
Nyt nuorempi on 18 v. Kaikki meni oikeastaan kivuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olisiko sulle täysin ok, jos 14-vuotias toisi poikaystävän teille ja poikkis viettäisi siellä aikaa kaksi viikonloppua kuukaudessa. Jos se närästäisi sua edes vähän, niin voit kuvitella miten nihkeää se on lapselle
Parempi se niin on, että teini viihtyy kumppaninsa kanssa kotona kuin jos olisi ties missä liehumassa. Aion suorastaan kannustaa lapsiani viettämään aikaa kotona, kun joskus alkavat seurustelemaan. Niin itsekin olen nuorena tehnyt. Kaikkein turvallisinta niin. ap
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni olivat 11 ja 13, kun esittelin miehen heille. Nuorempi oli epäluuloinen, vanhempaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Aloitimme myös niin, että mies oli silloin tällöin yhden yön. En muuttanut. Mitään lasten elämässä. Esim. Minulla oli tapana jutella nuoremman kanssa puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja niin tein miehen ollessa paikallakin.
Muutimme yhreen pari vuotta myöhemmin. Silloin nostimme lasten elintasoa tietoisesti. Mies osti uuden kännykän, ja alleviivasimme , että hän osti ne. Saivat pelikoneet yms.
Ja: emme koskaan yrittäneet änkeä meitä ydinperheeksi. Mies teki pitkää päivää, ja minä etätyöntekijänä vietin paljon aikaa lasten kanssa keskenään.Nyt nuorempi on 18 v. Kaikki meni oikeastaan kivuttomasti.
Kuulostaa hyvältä. Ehkä tuota lahjomista kannattaa meidänkin käyttää jollakin tavalla. ap
Vierailija kirjoitti:
Se auttaa, ettet raahaa uutta ystävääsi kotiisi. "Vajaa kaksi vuotta yksinhuoltajana...yli vuosi sitten tapasit.. " Eli eron jälkeen jopa noin puoli vuotta maltoit lasten sopeutua tilanteeseen?
Lapset saivat sopeutua tilanteeseen yli vuoden. Se on ihan riittävästi. ap
Kannattaa järjestää jotain yhteistä tekemistä etenkin kodin ulkopuolella. Ja kannattaa heti alusta asti kertoa, että tässä on äidin miesystävä, lapset eivät ole tyhmiä.