Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onnellinen 3 kouluikäisen lapsen yh

Vierailija
10.03.2020 |

Yksinhuoltajuudesta nostetaan yleisimmin esiin negatiivisia asioita. Haluaisin kertoa omat positiiviset kokemukseni. Itselläni yksinhuoltajana on ollut helpompaa verrattuna ydinperheeseen tai yhteishuoltajuuteen. Yksinhuoltajana on yksinkertaisempaa, kun kaikki kodin ja lasten asiat ovat itsellä hoidettavana. Ei tarvii toivoa tai odottaa, että toinen tekee. Puolet ja puolet -yhteishuoltajuus oli kaikista haastavinta. Kun lapsilla oli kaksi kotia, ja itse olin joka toinen viikko etäällä lasten asioista, niin menetin kokonaiskäsityksen tilanteesta ja lapset reagoivat kodin vaihtoihin. Nyt yksinhuoltajana pysyn kartalla siitä, mitä lapsilla on koulussa ja harrastuksissa meneillään, ja lasten elämä on vakaampaa ja tunteet tasaisempia, kun ei ole kodin vaihtoja. Koen, että minulla on ihana perhe lasteni kanssa. Teen vaativaa työtä ja tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Pystyn asumaan omakotitalossa, pitämään autoa, maksamaan lasten harrastukset ja tekemään lasten kanssa kerran vuodessa ulkomaan reissun. Toki karsin kaikki turhat menot, mutta koen, että minä tai lapset emme jää taloudellisten rajoitteiden takia mistään onnellisuutta lisäävistä kokemuksista tai materiasta paitsi. Tosin en materiaa arvostakaan, ja sillä saralla vähempi riittää. Koen elämäni hyväksi ja myös lapseni vaikuttavat hyvinvoivilta ja tasapainoisilta. Lasten kanssa on lämpimät suhteet. Tämä perhemuoto sopii minulle, enkä koe sen olevan millään lailla huonompi kuin muidenkaan perhemuotojen. Toivoisin, että stereotyyppiset asenteet yksinhuoltajuutta kohtaan muuttuisivat. Meitä hyvin pärjääviä, onnellisia yksinhuoltajiakin on varmasti paljon.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
10.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä onnellinen kolmen teinin yksinhuoltaja. Virallisesti olen yhteishuoltaja, mutta lasten isä asuu muualla eikä oikeastaan kuulu lasten arkeen mitenkään.

Taloudellisesti tulen toimeen hyvin, mutta ei minulla ole omaan autoon varaa, kun avustan esikoista auton pidossa eikä lasten isä osallistu lasten kuluihin kuin pienellä summalla.

Olen onnellisempi kuin koskaan avioliittoni aikana. On ihana miesystävä kun, jota tapaan 1-2 kertaa viikossa. Arki lasten kanssa on kuitenkin leppoisaa. Avioliitossa yhteiselo ei ollut mukavaa. Ex oli niin vastahakoinen ettei koko perhe yhdessä ollut onnellinen.

Vierailija
2/4 |
10.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua myös ärsyttää yksinhuoltajien haukkuminen. Itselläni ei ole lapsia, mutta eräs kaverini ja siskoni ovat yksinhuoltajia. Molemmat hyvissä työpaikoissa ja lasten kanssa menee hyvin, harrastuksia on jne. Ovat huomattavasti onnellisimpia kuin avioliitossa ollessaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
10.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama täällä!

Kolme lasta. Taloudellinen tilanne riittävä; kaikkea on. Sosiaalista elämää, harrastuksia, matkoja. Olemme hitsautuneet hyväksi tiimiksi lasten kanssa. Reissataan ja touhutaan yhdessä.

Usein säälin niitä jotka kärvistelevät huonoissa suhteissa.

Rakastan omaa tilaa ja vapautta.

Tapailen yhtä miestä muutaman kerran viikossa.

Vierailija
4/4 |
10.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa kuulla muiltakin samantapaisia hyviä yh-kokemuksia! Perhemuoto ei ole niin määrittävä tekijä kuin miten siihen vielä nykyäänkin asennoidutaan. Kaikissa perhemuodoissa on kirjoa onnellisesta onnettomaan. Silti meidän yhteiskunnassa edelleen ydinperhettä pidetään parhaana, uusperheitä vähän huonompana ja yksinhuoltajia ja muita perhemuotoja väheksytään eniten. Kaipaan sitä, että aletaan vahvemmin näkemään ja puhumaan eri perhemuotojen erilaisista vahvuuksista. Yksinhuoltajaperheissäkin on paljon omanlaisiaan vahvuuksia. Ap.