Ex-mies alkanut ällöttää

Minullakin inhottaa. Erosta on nyt 2,5 vuotta. Kolme lasta on, joista kaksi alaikäistä. Aluksi suhtauduin neutraalisti, mutta en halunnut olla tekemisissä. Nyt on tullut inho, kun ex on semmoinen vätys ja oli suhteessakin semmoinen ohjattava. Nyt kun tietää paremmasta niin ärsyttää, että aikaani moiseen kulutin ja olin surullinen vuosia. Käy joskus tapaamassa lapsia täällä kotonani. Muuten ei pidetä yhteyttä.

 OPETTELE UNOHTAMISEN TAITO.  Menneet menetykset eivät auta ratkaisemaan tulevaisuuden haasteita. Rasitat itseäsi enemmän ja enemmän vihaamalla ja inhoamalla toista ihmistä. Lapsen tullessa täysiikäiseksi sinullakin alkaa uusi elämänvaihe. Nyt on sinun aikasi elää ja kokea jotain uutta. Jokainen päivä voi olla alku tälle uudelle. 

Ymmärrän toki että menneet unohdetaan. Silti juuri tämä kaamea inho kummeksuttaa. Pettymys ja häpeäkin, että kuinka kykenin moisen kanssa olemaan 8v yhdessä. Harmittaa ne vuodet etten tajunnut ansaitsevani muutakin. Kuinka hän ei huomioinut tai tukenut minua yhtään.

Vierailija kirjoitti:

 OPETTELE UNOHTAMISEN TAITO.  Menneet menetykset eivät auta ratkaisemaan tulevaisuuden haasteita. Rasitat itseäsi enemmän ja enemmän vihaamalla ja inhoamalla toista ihmistä. Lapsen tullessa täysiikäiseksi sinullakin alkaa uusi elämänvaihe. Nyt on sinun aikasi elää ja kokea jotain uutta. Jokainen päivä voi olla alku tälle uudelle. 

Sitä on luettu selfhelp- oppaita.

Olin reilusti vihainen, ja olen vieläkin kun ex käyttäytyy kuin olisi lapsen kaveri eikä isä. 

Minulle jää sitten se ikävä rooli olla rajoja asettava aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Olin reilusti vihainen, ja olen vieläkin kun ex käyttäytyy kuin olisi lapsen kaveri eikä isä. 

Minulle jää sitten se ikävä rooli olla rajoja asettava aikuinen.

Anna kun arvaan, lapsi on isällään vain parina viikonloppuna kuussa, muut ajat sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin reilusti vihainen, ja olen vieläkin kun ex käyttäytyy kuin olisi lapsen kaveri eikä isä. 

Minulle jää sitten se ikävä rooli olla rajoja asettava aikuinen.

Anna kun arvaan, lapsi on isällään vain parina viikonloppuna kuussa, muut ajat sinulla?

Lapsi on puolet ajastaan isällä. Viime viikolla hänellä oli puhelimen raportin mukaan ruutuaikaa yli 40 tuntia. 

Kuvittelin että tässä ollaan eron jälkeen tasa-arvoisia vanhempia, mutta kun isä lähettelee myös mun viikollani viestejä pelaamisesta, niin ei voi kun ihmetellä. 

Ehkä kannattaa etsiä jotain keskusteluapua, ellei ole jotain ystävää joka jaksaa asiaa käydä kanssasi läpi. Tunteiden kannattaa antaa tulla, niin me myös voi päästää menemään. Tukahdutettuna niitä vain säilöö sisällään.

Ei ole turhempaa puuhaa kuin menneiden virheiden murehtiminen. Me kasvamme ja muutumme vuosien mittaan. Älä katsele taaksesi. Elämää ei voi elää virheettömästi ja siten että jälkeenpäin katsoen olisi pelkästään tyytyväinen. Ota oppia menneestä ja katso aina eteenpäin.

Lohduttaudu sillä, että miehesi voi tuntea samoin sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole turhempaa puuhaa kuin menneiden virheiden murehtiminen. Me kasvamme ja muutumme vuosien mittaan. Älä katsele taaksesi. Elämää ei voi elää virheettömästi ja siten että jälkeenpäin katsoen olisi pelkästään tyytyväinen. Ota oppia menneestä ja katso aina eteenpäin.

Jos ei saa katsella taakseen ja pohtia niitä menneitä virheitään ja ikäviäkin asioita, on kyllä mahdotonta oppia menneestä.

Se on ihan totta, ettei ole hyväksi jäädä niitä loputtomasti märehtimään ja syyttämään itseään ja muita asioista, joille ei enää mitään mahda. Mutta jotta ihminen kokisi myös näitä havahtumisia ja oppisi itsestään ja ehkä omista tomintamalleistaan jotain hyödyllistä tulevaisuutta varten, ei voi vain tohottaa eteenpäin mietelauseiden voimalla. Jotta oppii hyväksymään menneisyyden virheineen kaikkineen osaksi omaa elämäntarinaansa, niin sille pohdinnallekin on annettava oma aikansa. Eikä se aika kaikilla ole vakio.