Kysymys persoonallisuushäiriöistä

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Lisään vielä, että psykiatrian näkökulmasta 'normaali ihminen' lienee yhteiskunnalle mahdollisimman hyödyllinen idiootti.

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Kriteerit on ja silti se diagnoosi voidaan laittaa vaikka kaikki ei täyttyisi ihan vaan koska eivät viitsi pohtia esim. neurologisia ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Samaa mieltä. Sitä mietin, että miten narsistiset ylipäätään edes päätyvät diagnosoitavaksi, kun häiriö on mitä on.

Kaikissa sairauksissa kriteeri täyttyy vasta kun on olemassa haitta itselle tai yhteisölle.

Strange answers to the psychopath test | Jon Ronson

Tuo oli mielenkiintoinen, suosittelen katsomaan,  liittyy aloitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Kriteerit on ja silti se diagnoosi voidaan laittaa vaikka kaikki ei täyttyisi ihan vaan koska eivät viitsi pohtia esim. neurologisia ongelmia. 

Kriteerit myös muuttuvat, kuten häiriöluokituksetkin. Uskooko joku, että kriteerit muuttuvat, koska häiriöistä opitaan tietämään lisää tai löydetään jotain uutta? Minä en usko, että persoonallisuushäiriön voi löytää tai tunnistaa ihmisestä aukottomasti. Elimelliset sairaudet ovat tässä mielessä paljon selkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Ei narsisti välttämättä vastusta diagnoosia. Monta kertaa on ollut lehdessä juttua että helpoin tapa tunnistaa narsisti on kysyä, jolloin narsisti myöntää että kyllä. Luultavasti on vielä ylpeä narsistisista piirteistään. Epävakaat varmaankin vastustaa koska on niin leimaava diagnoosi. Samoin tuskin monikaan haluaa olla paranoidi tms. Skitsoidilla ja skitsotypaalisella on niin ikävä kaiku, ettei mikään ihme jos vastustetaan.

Persoonallisuushäiriöiset aina yrittävät väittää olevansa ihan normaaleja, muissa vain on vikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Lisään vielä, että psykiatrian näkökulmasta 'normaali ihminen' lienee yhteiskunnalle mahdollisimman hyödyllinen idiootti.

Ei välttämättä ole idioottimaista olla yhteiskunnalle hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöiset aina yrittävät väittää olevansa ihan normaaleja, muissa vain on vikoja.

Et ole tainnut koskaan tavata ensimmäistäkään josta tietäisit että on oikeasti se diagnoosi olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa sairauksissa kriteeri täyttyy vasta kun on olemassa haitta itselle tai yhteisölle.

Tämä on hyvä pitää mielessä. Persoonallisuushäiriöiden suhteen käytös tulee olla pitkäkestoinen, läpitunkeva ja joustamaton ja yksilön sisäinen kokemusmaailma tulee olla sellainen joka poikkeaa vallitsevasta kulttuurista. Tässä tämä vallitseva kulttuuri alkaa olla aika haasteellinen määritelmä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sosialisaationsa saaneen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noihin selkeät kriteerit olemassa. Jos kriteerit täyttyvät, niin diagnoosi pläjähtää päälle. Useimmilla ihmisillä ei todellakaan ole persoonallisuushäiriötä.

Joihinkin persoonallisuushäiriöihin muuten liittyy erittäin vahva diagnoosin vastustus, malliesimerkkinä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Kriteerit on ja silti se diagnoosi voidaan laittaa vaikka kaikki ei täyttyisi ihan vaan koska eivät viitsi pohtia esim. neurologisia ongelmia. 

Kriteerit myös muuttuvat, kuten häiriöluokituksetkin. Uskooko joku, että kriteerit muuttuvat, koska häiriöistä opitaan tietämään lisää tai löydetään jotain uutta? Minä en usko, että persoonallisuushäiriön voi löytää tai tunnistaa ihmisestä aukottomasti. Elimelliset sairaudet ovat tässä mielessä paljon selkeämpiä.

Mulla on persoonallisuushäiriö ja olen ottanut niistä perusteellisesti selvää. Olen enemmänkin yllättynyt siitä miten hyvin kriteerit vastaavat käytöstä, esim omaani. Eräs tubettaja Dr Grande tekee lyhyitä videoita eri pershäiriöille tyypillisistä ajatuksista ja aina voin vain sanoa kyllä kun on vuorossa oma pershäiriöni ja vastaan ei muihin. Ihmisellä voi olla myös useampi pershäiriö yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöiset aina yrittävät väittää olevansa ihan normaaleja, muissa vain on vikoja.

Ei pidä paikkaansa aina. Esim minä olen aina tiennyt että vikaa on ja se on minussa eikä muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Lisään vielä, että psykiatrian näkökulmasta 'normaali ihminen' lienee yhteiskunnalle mahdollisimman hyödyllinen idiootti.

Ei välttämättä ole idioottimaista olla yhteiskunnalle hyödyksi.

Tarkoitti varmaan lähinnä sitä miten esim. auktoriteettien kyseenalaistaminen, eli lääkärin jonkin tekemisen epäily voidaan katsoa sairauden ilmentymäksi. Jos ei halua ns. olla hyödyksi ja mennä pakkaamaan jotain muttereita "kuntouttavana  työtoimintana"  ilmaiseksi on kovasti sairas? Tämähän on aivan arvioijan omasta arvomaailmasta kiinni missä menee raja. Onko sairasta vaikka kieltäytyä aseista? Onko sairasta jättää ne lapset tekemättä vaikka miten on synnytystalkoot?

Kovin herkästi kertovat opetusryhmissään terveydenhoidossa ettei saa seurata politiikkaa, eikä välittää mitä tapahtuu eikä varmasti kukaan voi vaikuttaa siihen mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Terve on kun ei piittaa mistään ja vaan menee pakertamaan jotain mitä tuputtajat ei itse suostuisi missään olosuhteissa tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa sairauksissa kriteeri täyttyy vasta kun on olemassa haitta itselle tai yhteisölle.

Tämä on hyvä pitää mielessä. Persoonallisuushäiriöiden suhteen käytös tulee olla pitkäkestoinen, läpitunkeva ja joustamaton ja yksilön sisäinen kokemusmaailma tulee olla sellainen joka poikkeaa vallitsevasta kulttuurista. Tässä tämä vallitseva kulttuuri alkaa olla aika haasteellinen määritelmä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sosialisaationsa saaneen kohdalla.

Hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Lisään vielä, että psykiatrian näkökulmasta 'normaali ihminen' lienee yhteiskunnalle mahdollisimman hyödyllinen idiootti.

Ei välttämättä ole idioottimaista olla yhteiskunnalle hyödyksi.

Tarkoitti varmaan lähinnä sitä miten esim. auktoriteettien kyseenalaistaminen, eli lääkärin jonkin tekemisen epäily voidaan katsoa sairauden ilmentymäksi. Jos ei halua ns. olla hyödyksi ja mennä pakkaamaan jotain muttereita "kuntouttavana  työtoimintana"  ilmaiseksi on kovasti sairas? Tämähän on aivan arvioijan omasta arvomaailmasta kiinni missä menee raja. Onko sairasta vaikka kieltäytyä aseista? Onko sairasta jättää ne lapset tekemättä vaikka miten on synnytystalkoot?

Kovin herkästi kertovat opetusryhmissään terveydenhoidossa ettei saa seurata politiikkaa, eikä välittää mitä tapahtuu eikä varmasti kukaan voi vaikuttaa siihen mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Terve on kun ei piittaa mistään ja vaan menee pakertamaan jotain mitä tuputtajat ei itse suostuisi missään olosuhteissa tekemään.

Hyvä havainto.

Kyllä oikea persoonallisuushäiriö aiheuttaa niin paljon ongelmia, päänvaivaa ja jopa tuskaa elämässä, että ihan oikeasta sairaudesta siinä on kyse eikä vain jostain persoonallisuuden piirteistä... Eikä todellakaan oikeasti kaikki sovi mihinkään persoonallishäiriön diagnoosiin.

Vierailija kirjoitti:

Michel Foucault ajatteli, että psykiatriassa on enemmänkin kyse yhteiskuntapolitiikasta kuin tieteestä. Olen itse samoilla linjoilla. 

Näinse on ja lääketeollisuuden on helppo kerätä rahaa myymällä kalliita pillereitä, jotka voivat sisältää vaikka jauhettua liitua tai muuta valkoista jauhoa.