Miten Cicciolina voisi olla hyvä esikuva?

Mietin vähän samaa. Erika kertoi Seiskan haastattelussa että vaikuttui Cicciolinasta kun katsoi tästä kertovan dokumentin Yle Areenasta. Tarkoitti ilmeisesti Docventures-dokkaria. Katsoin sen itsekin ja siinähän näkökulma oli nimenomaan populismissa ja sen haitoissa. Tuskin Erikan mielestä Soini tai Halla-aho olisivat sankareita, vaikka vapauttaisivat naiset seksuaalisesti.

Ihan samaa mietin eilen kun hänen esitystään katselin.

Cicciolina oli tärkeä hahmo 70-80-lukujen Italiassa, joka käsitys seksuaalisuudesta oli vanhoillinen ja kristillinen. Sai oikeasti muutosta aikaan ihmisten käsityksissä. Toki naista halventava porno on vähän ristiriitainen valinta tähän nähden, mutta näyttää olevan nykypäivänkin feministisillä pornosivuilla miehen tyydyttäminen pääosassa.

Ihan turhaa lätinää nuo ”nainen sinut on oman seksuaalisuutensa kanssa”. Jos haluaa elää kuin Cicciolina, sitten pitää ryhtyä huoraksi.

Erika sanoi esikuvakseen myös Kikan. Oliko Kikalla enemmän omaa rohkeaa sanottavaa vai päätyikö lopulta vain miesten r**kkumateriaaliksi? En ole aikalaisia :D

Vierailija kirjoitti:

Erika sanoi esikuvakseen myös Kikan. Oliko Kikalla enemmän omaa rohkeaa sanottavaa vai päätyikö lopulta vain miesten r**kkumateriaaliksi? En ole aikalaisia :D

Aika paljon naureskeltiin eikä uran eikä elämän viimeiset hetket olleet onnellisia.

Vai onko cicciolina joku Dannyn fantasia?

Ketään ei kuulu ylistää. Naapurin Pertti on yhtä arvokas kuin Äiti Teresa.

Cicciolina kapinoi Italian katolista konservatiivista ilmapiiriä vastaan. Paljon fiksumpaa kuin kokonaista sukupuolta (biologisia faktoja) vastaan kapinointi (feminismi).

Stallerin tempauksilla oli merkitystä kaksinaismoralistisessa Italiassa 40 vuotta sitten, jossa seksuaalisuus oli piilossa mutta silti määritteli kaikkea. Onko näkökulma tarpeellinen 2020-luvun Suomessa? Ei, mutta Erikan tarkoituksena tuskin olikaan kopioida Stallerilta tätä yksittäistä väitettä vaan laajempi idea seksiin liittyvien ongelmien esiintuonnista. Staller näki suurimpana ongelmana ajatuksen, ettei seksuaalisuutta ole olemassa - ja poisti sen. Erika pitää ilmeisesti suurena ongelmana sitä, että naiset eivät uskalla/osaa nauttia seksuaalisuudestaan - ja yrittää olla mukana poistamassa sitä. Stallerin pointti oli tärkeä silloisessa ajassa ja paikassa ja Erikan pointti nykyajassa: totta on, että vaikka seksi ei ole mikään tabu yhteiskunnallisessa keskustelussa, silti monissa yksityisissä makuuhuoneissa ei uskalleta pyytää nautintoa vaan feikataan orgasmeja.

Eniten näissä naispuoleisissa seksuaalisuuden sanansaattajissa, kuten Stallerissa, Erikassa ja vaikka keskustelussa mainitussa Kikassa, mietityttää heidän oma jaksamisensa. Vaikka kannattajakuntaa löytyy, asetelmasta on pelottavan helppo päätyä myös sylkykupiksi. Ihmiset eivät ymmärrä karnevalisointia, liioittelua ja ironiaa vaan ottavat kaiken kirjaimellisesti ja hyökkäävät artistin kimppuun. Se on surullista myös siksi, että hahmo on usein ison porukan (kuten levy-yhtiön) luoma, mutta sen takana oleva oikea ihminen saa kantaa kaiken loan yksin. Erikan imago on tosin rohkeudestaan huolimatta sen verran hyväntuulinen, että hän ei toivottavasti joudu nauretuksi ja vihatuksi. Ainakin niillä sivustoilla, joilla olen ollut, Cicciolina-kappaleen kritiikki liittyy enemmän tekniseen laulusuoritukseen kuin laulun sisältöön ja artistiin itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Stallerin tempauksilla oli merkitystä kaksinaismoralistisessa Italiassa 40 vuotta sitten, jossa seksuaalisuus oli piilossa mutta silti määritteli kaikkea. Onko näkökulma tarpeellinen 2020-luvun Suomessa? Ei, mutta Erikan tarkoituksena tuskin olikaan kopioida Stallerilta tätä yksittäistä väitettä vaan laajempi idea seksiin liittyvien ongelmien esiintuonnista. Staller näki suurimpana ongelmana ajatuksen, ettei seksuaalisuutta ole olemassa - ja poisti sen. Erika pitää ilmeisesti suurena ongelmana sitä, että naiset eivät uskalla/osaa nauttia seksuaalisuudestaan - ja yrittää olla mukana poistamassa sitä. Stallerin pointti oli tärkeä silloisessa ajassa ja paikassa ja Erikan pointti nykyajassa: totta on, että vaikka seksi ei ole mikään tabu yhteiskunnallisessa keskustelussa, silti monissa yksityisissä makuuhuoneissa ei uskalleta pyytää nautintoa vaan feikataan orgasmeja.

Eniten näissä naispuoleisissa seksuaalisuuden sanansaattajissa, kuten Stallerissa, Erikassa ja vaikka keskustelussa mainitussa Kikassa, mietityttää heidän oma jaksamisensa. Vaikka kannattajakuntaa löytyy, asetelmasta on pelottavan helppo päätyä myös sylkykupiksi. Ihmiset eivät ymmärrä karnevalisointia, liioittelua ja ironiaa vaan ottavat kaiken kirjaimellisesti ja hyökkäävät artistin kimppuun. Se on surullista myös siksi, että hahmo on usein ison porukan (kuten levy-yhtiön) luoma, mutta sen takana oleva oikea ihminen saa kantaa kaiken loan yksin. Erikan imago on tosin rohkeudestaan huolimatta sen verran hyväntuulinen, että hän ei toivottavasti joudu nauretuksi ja vihatuksi. Ainakin niillä sivustoilla, joilla olen ollut, Cicciolina-kappaleen kritiikki liittyy enemmän tekniseen laulusuoritukseen kuin laulun sisältöön ja artistiin itseensä.

Tässä oli mielenkiintoista ja ajattelemaan pistävää analyysiä, kiitos! Varmasti on totta, että Cicciolinan mielipide oli hyvin tervetullut entisajan Italiassa. Silti tuo populismin melkein oppikirjamainen noudattaminen häiritsee. Kuten sanoin, ehkä parempi alusta Cicciolinan näkemyksille olisi ollut joku muu kuin politiikka, vaikka se olikin varmasti helppo tapa saada näkyvyyttä omalle asialle.

Erikalla ja Cicciolinalla on ehkä vähän eri teesit ja lähtökohdat, mutta kyllä Erika laulaa nautinnon lisäksi paljon myös ihan vaan esillä olemisesta ja kai seksisuhteiden haalimisestakin (”miehenä olisin jo kadehdittu playboy”). Tämä on aika cicciolinamaista eikä nykypäivänä kovin ajankohtaista. Edelleen olen sitä mieltä, ettei Cicciolinan videopätkät edusta mitään ihanteellista naisen seksuaalisuuden esiintuontia ja on hassua, jos Erika viittaa niihin.

ap