MAMMAT, millaisissa tilanteissa olette hävenneet jälkikasvuanne?

Marketin karkkihyllyllä kun lapset järjestivät kunnon itkupotkuraivarit. Silloin olisin halunnut vain haihtua ilmaan

Minä en lapsiani häpeä, he ovat aina ihania

Vierailija kirjoitti:

Marketin karkkihyllyllä kun lapset järjestivät kunnon itkupotkuraivarit. Silloin olisin halunnut vain haihtua ilmaan

Kauppareissut uhmaikäisen kanssa ovat täyttä tuskaa

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Mulla ei ole lapsia, mutta voisin silti päätellä, että lapset tarvii sitä harjotusta, miten eri paikoissa käyttäydytään. Joskus pienillä ihmisillä vaan keittää yli ja on kumma, että aikuiset ei sitä kestä. Vaaditaan moitteetonta käytöstä pieniltä lapsilta, mutta itseään ei hallita sen vertaa, että hengitäis pari kertaa syvään ja ohittais asian olankohautuksella.

Eikä se kaupassakäynti muutenkaan ole mitään hermolepoa. Jos haluaa ärsyyntyä, niin syitä riittää: käytävien tukkijat, torikokousten pitäjät, kolikoilla maksajat, hedelmänsä punnitsematta jättäneet yms. Elämässä selviää vähemällä stressillä, kun ottaa vähän rennomman asenteen kanssaihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Mulla ei ole lapsia, mutta voisin silti päätellä, että lapset tarvii sitä harjotusta, miten eri paikoissa käyttäydytään. Joskus pienillä ihmisillä vaan keittää yli ja on kumma, että aikuiset ei sitä kestä. Vaaditaan moitteetonta käytöstä pieniltä lapsilta, mutta itseään ei hallita sen vertaa, että hengitäis pari kertaa syvään ja ohittais asian olankohautuksella.

Eikä se kaupassakäynti muutenkaan ole mitään hermolepoa. Jos haluaa ärsyyntyä, niin syitä riittää: käytävien tukkijat, torikokousten pitäjät, kolikoilla maksajat, hedelmänsä punnitsematta jättäneet yms. Elämässä selviää vähemällä stressillä, kun ottaa vähän rennomman asenteen kanssaihmisiin.

Sinun mielestäsi muiden pitää vain sopeutua ja lapset saavat perseillä miten haluavat? Ei se kyllä ihan niin mene. Lapset pitäisi ottaa kauppaan mukaan vasta sitten kun osaavat edes jotenkin käyttäytyä ja säädellä tunteitaan. Moni antaa lasten huutaa, itkeä ja riehua tekemättä elettäkään lapsen rauhoittamiseksi.

Vaateostoksilla teinien kanssa. Asia ratkaistiin niin, että alkoivat käydä keskenään tai kavereitten kanssa vaatteitaan etsiskelemässä.

"Älä äiti sä osta karkkia, kun sä oot noin läski!"

6v Filmtownissa kun oltiin valittu leffat ja mentiin hakemaan namit. Paikassa oli lisäksemme vain myyjä mutta hävetti silti vietävästi.

Minusta tuo oman lapsen käytöksen häpeäminen on ihan terve tunne, mutta aikuinen toki sitten osaa sen itsekseen käsitelläkin. Onhan se nyt normaalia ja suotavaa huomata, että oma lapsi ei ole täydellinen superlapsi ja hän usein käyttäytyy siten että se käytös voi ärsyttää toisia ihmisiä. Eli oma lapsi onkin lapsi siinä missä naapurin Pekkakin.

Vastauksena kysymykseen:

-Kaupassa kun lapsi on lähtenyt juoksemaan karkuun minua (vajaa 3v)

-Pihalla kun lapsi on heittänyt lelun toisen lapsen lähelle (hox puutun aina näihin, oma lapseni ei todellakaan ole se lapsi joka kiusaa muita ja äiti vaan katsoo vierestä)

-Kun lapsi vetää itkupotkuraivarit häntä haettaessa päiväkodista. On noloa varsinkin kun siinä vielä ammattikasvattajia paikalla

Ja mikään näistä ei todellakaan tarkoita että häpeäisin lastani tai lapseni pitäisi hävetä itseään. Häpeän sitä käytöstä ja sitä miten lapseni käytös muihin ihmisiin vaikuttaa. Häpeän myös omaa kasvatustani, vaikka toki tiedän että osa nyt vain on ikään liittyvää rajojen hakua.

Yksi sukulaiseni on minulle sanonut, ettei hän ikinä häpeä lapsensa käytöstä. Noh, hänen lapsensa on (sanojensa mukaan, ei välttämättä ihan välity meille kaikille muille) erityislahjakas noin niin kuin kaikessa asiassa mitä vain nyt keksitään: laskeminen, lukeminen, motoriset taidot. Tämä lapsi on aina edellä muita ja huippulahjakas kaikessa mitä vain alkaa tekemään. Kun lapsella tulee riita toisen lapsen kanssa niin se on aina joko väärinymmärrys tai sitten toisen lapsen syytä. Kun tämä lapsi kiusaa muita, onkin hän itse kiusattu jne. ymmärrätte varmaan kuvion? Kyllä se häpeä lapsen raivareista väärällä paikalla tai huonosta käytöksestä muita kohtaan on ihan normaalia ja tervettä vanhemmuutta, kunhan sitä lasta ei häpäise. Kertoo vain siitä, että vanhempi näkee lapsensa realistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Mulla ei ole lapsia, mutta voisin silti päätellä, että lapset tarvii sitä harjotusta, miten eri paikoissa käyttäydytään. Joskus pienillä ihmisillä vaan keittää yli ja on kumma, että aikuiset ei sitä kestä. Vaaditaan moitteetonta käytöstä pieniltä lapsilta, mutta itseään ei hallita sen vertaa, että hengitäis pari kertaa syvään ja ohittais asian olankohautuksella.

Eikä se kaupassakäynti muutenkaan ole mitään hermolepoa. Jos haluaa ärsyyntyä, niin syitä riittää: käytävien tukkijat, torikokousten pitäjät, kolikoilla maksajat, hedelmänsä punnitsematta jättäneet yms. Elämässä selviää vähemällä stressillä, kun ottaa vähän rennomman asenteen kanssaihmisiin.

Sinun mielestäsi muiden pitää vain sopeutua ja lapset saavat perseillä miten haluavat? Ei se kyllä ihan niin mene. Lapset pitäisi ottaa kauppaan mukaan vasta sitten kun osaavat edes jotenkin käyttäytyä ja säädellä tunteitaan. Moni antaa lasten huutaa, itkeä ja riehua tekemättä elettäkään lapsen rauhoittamiseksi.

Ei lapsia voi laittaa hyllylle odottamaan heidän kasvamistaan. Joskus lapset on vaan otettava mukaan jos kauppaan on mentävä. Ei kotona aina ole toista aikuista, jolle lapset voisi tyrkätä, eikä heitä yksinkään voi jättää. Meillä olisi kuoltu nälkään, jos jokaisen miehen työmatkan aikana olisi jätetty kauppareisut väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Mulla ei ole lapsia, mutta voisin silti päätellä, että lapset tarvii sitä harjotusta, miten eri paikoissa käyttäydytään. Joskus pienillä ihmisillä vaan keittää yli ja on kumma, että aikuiset ei sitä kestä. Vaaditaan moitteetonta käytöstä pieniltä lapsilta, mutta itseään ei hallita sen vertaa, että hengitäis pari kertaa syvään ja ohittais asian olankohautuksella.

Eikä se kaupassakäynti muutenkaan ole mitään hermolepoa. Jos haluaa ärsyyntyä, niin syitä riittää: käytävien tukkijat, torikokousten pitäjät, kolikoilla maksajat, hedelmänsä punnitsematta jättäneet yms. Elämässä selviää vähemällä stressillä, kun ottaa vähän rennomman asenteen kanssaihmisiin.

Sinun mielestäsi muiden pitää vain sopeutua ja lapset saavat perseillä miten haluavat? Ei se kyllä ihan niin mene. Lapset pitäisi ottaa kauppaan mukaan vasta sitten kun osaavat edes jotenkin käyttäytyä ja säädellä tunteitaan. Moni antaa lasten huutaa, itkeä ja riehua tekemättä elettäkään lapsen rauhoittamiseksi.

Tuskin monikaan lapsi "perseilee miten haluaa". Lasten taidot säädellä omaa tunneilmaisuaan ja omaa käytöstään on vasta kehittymässä. Toki vanhemman tehtävä on parhaansa mukaan ohjata ja tukea lasta tässä mutta kaikki tilanteet eivät ole ennakoitavissa ja vältettävissä.

Moni aikuinenkin saisi jäädä kotiin jos perseilemättömyys, omien tunteiden säätely ja käytöstavat ovat vaatimuksena.

 Kaikki tilanteet, joissa lapsi on kovaan ääneen kommentoinut  esim. julkisissa kanssamatkustajia. Toisaalta lapset yleensä tekevät tätä ihmetelläkseen eivätkä pahansuopaisuuttaan kuten monet aikuiset

Kun lapsi otti surullisen ilmeen naamalle ja kysyi junassa vastapäätä istuvalta nuorelta mieheltä, miksi tämän naamassa on pipi? Nuorukaisella on nimittäin aika paha akne.

Olisin halunnut vajota maan alle.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi otti surullisen ilmeen naamalle ja kysyi junassa vastapäätä istuvalta nuorelta mieheltä, miksi tämän naamassa on pipi? Nuorukaisella on nimittäin aika paha akne.

Olisin halunnut vajota maan alle.

Tämä. On niin samaistuttava. *________*

Miten olette selvinneet noista tilanteista? Oletteko olleet hiljaa ja luoneet anteeksipyytäviä katseita vai alkaneet räyhätä kersalle?

Kiinnostava aihe

Siinä tilanteessa, kun koulun pihassa tuntematon äiti-ihminen oli ensin haukkunut kaikki koulussa menestyvät hikareiksi ja vanhempiensa karmean painostuksen kohteiksi joutuneiksi alistuneiksi reppanoiksi ja sitten paikalle tulee lapseni, joka toteaa naama vakavana, että biologianopettaja vihaa häntä, koska antoi todistukseen vain arvosanan yhdeksän. Se on niin ruma numero kaikkien kymppien keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en lapsiani häpeä, he ovat aina ihania

Samoin.

En ole ikinä lapsiani hävennyt, eikä ole ollut mitään syytäkään.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia ne mukulat pitää aina ottaa kauppaan mukaan? Eikö toinen vanhempi voi lähteä kauppaan js toinen jäädä lasten kanssa kotiin? Usein näkee, että on lähdetty koko köörillä liikenteeseen ja lopputuloksena itkua ja hammastenkiristystä sekä ärsyyntyneitä kanssa-asiakkaita.

Mulla ei ole lapsia, mutta voisin silti päätellä, että lapset tarvii sitä harjotusta, miten eri paikoissa käyttäydytään. Joskus pienillä ihmisillä vaan keittää yli ja on kumma, että aikuiset ei sitä kestä. Vaaditaan moitteetonta käytöstä pieniltä lapsilta, mutta itseään ei hallita sen vertaa, että hengitäis pari kertaa syvään ja ohittais asian olankohautuksella.

Eikä se kaupassakäynti muutenkaan ole mitään hermolepoa. Jos haluaa ärsyyntyä, niin syitä riittää: käytävien tukkijat, torikokousten pitäjät, kolikoilla maksajat, hedelmänsä punnitsematta jättäneet yms. Elämässä selviää vähemällä stressillä, kun ottaa vähän rennomman asenteen kanssaihmisiin.

Jos kyse on harjoituksesta niin miksi huutavien lasten vanhemmat ovat Suomessa usein itse täysin hiljaa kun lapsi huutaa? Missä se kasvatusosuus on? Tuolla tavoin lapsi oppii, että huutamisesta ei tule mitään seuraamuksia ja jopa että se on hyvää käytöstä.

Nyt korona-aikana toivottavasti kukaan ei ota lasta mukaan kauppaan, vaan jättää lapsen vaikka autoon.