Ihmiset jotka vaahtoavat omia asioitaan mutta eivät kuuntele muita
Tai jos kuuntelevat, eivät kommentoi vaan vetävät keskustelun välittömästi takaisin itseensä. Nämä ovat alkaneet väsyttää minua lähiaikoina. Esimerkiksi töissä meillä on pari tyyppiä, joita ei muiden asiat tunnu kiinnostavan tippaakaan, mutta omia kerrotaan kyllä vuolaasti, olettaen että ne kiinnostavat muita.
Tiedän monesta työpaikan tyypistä paljon, ihan vain koska kuuntelen, mutta tajusin että vaikka he ovat kertoneet sairautensa ja parisuhdeongelmansa ja lastensakin asiat, harva tietää esim että olen sydänvikaisen tytön äiti tai ylipäänsä juuri mitään muutakaan minusta. En ole sulkeutunut tai hiljainen, en ole vaan saanut suun vuoroa kun kaiken keskustelun täyttää näiden omanapaisten ihmisten asiat. Ja jos sanonkin jotain väliin itsestäni, juttu jatkuu välittömästi näiden tyyppien asioiden vatkauksella. Mikä tällaisen omahyväisen käytöksen takana on?
Kommentit (22)
Oinaat on tuollaisia. Kaikki tuntemani huhtikuussa syntyneet.
Väsyttäviä tyyppejä. Minä olen lopettanut heidän kuuntelemisen ja olen keskittynyt ihmisiin jotka kuuntelevat.
En kuullut. Voisitko ystävällisesti toistaa turhat sanasi, jotta saisin niistä selvää.
Meillä töissä vastaavanlainen tapaus, hän vaan korottaa ääntään ja tarvittaessa vaikka huutaa päälle, jos joku yrittää sanoa jotain väliin. Ei siis edes halua vastausta vaan jatkaa vain monologiaan vaikka maailman tappiin asti.
Varmasti raskasta. Olet kuitenkin selkeästi hyvä kuuntelija, kun sinulle avaudutaan. Se on harvinainen hyve. Ehkä näitä ihmisiä ei kuunnella kotona. Toivottavasti sinullakin on elämässäsi ihmisiä, joulle saat puolestasi vuodattaa.
Siskoni on samanlainen. Sen vuiksi en jaksakaan tavata häntä kuin harvoin. Omaa napaansa tuijottavat ovat äärimmäisen rasittavia. Peilisolut toisen ihmisen huomioimiseen puuttuvat kokonaan. Kaikki kääntyy aina omaan itseen joka asiassa. En jaksa sellaista.
Moukkamaista käytöstä. Veikkaan että tuota tapahtuu enemmän kouluttamattomassa väestönosassa.
Meillä on myös töissä yksi tällainen tapaus. Puhuminen hänellä on jotenkin pakonomaista, ja hänen näyttää olevan aivan välttämätöntä sanoa joka väliin jotain tyhjänpäiväistä, lähinnä jotain banaaleja yksityiskohtia omista vuosien takaisista kokemuksistaan sekä muille tuntemattomien ihmisten arkisista sanomisista tai tekemisistä.
Olen miettinyt, että voisiko olla jokin autismin kirjon tapaus. Usein näitä hyper-extrovertteja pidetään sosiaalisina, mutta tällä tapauksella ainakin on huonot sosiaaliset kyvyt.
Itsekeskeisyys ja huonot sosiaaliset taidot. Tukkivtat toisen korvat ja puhelimen viestitilan omilla asioilla mutta eivät jaksa kiinnostua toisten. Eivät anna suunvuoroa.
Kun toiset lörpöttelevät he antavat aseet suoraan käteeni. Olen tyytyväinen ettei minulta tentata asioita/mielipiteitä jotka myöhemmin voisivat kääntyä minua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös töissä yksi tällainen tapaus. Puhuminen hänellä on jotenkin pakonomaista, ja hänen näyttää olevan aivan välttämätöntä sanoa joka väliin jotain tyhjänpäiväistä, lähinnä jotain banaaleja yksityiskohtia omista vuosien takaisista kokemuksistaan sekä muille tuntemattomien ihmisten arkisista sanomisista tai tekemisistä.
Olen miettinyt, että voisiko olla jokin autismin kirjon tapaus. Usein näitä hyper-extrovertteja pidetään sosiaalisina, mutta tällä tapauksella ainakin on huonot sosiaaliset kyvyt.
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Ekstrovertilla voi olla - ja usein onkin - huonot sosiaaliset taidot, vaikka hän viihtyykin ihmisseurassa. Myös autisminkirjolaisissa on ekstroverttejä. Tiedän erään henkilön, joka todennäköisesti on autismin kirjolla ja hän on erittäin seurallinen ja puhelias. Ikävä kyllä myös tilannetajuton, omiin erityismielenkiinnonkohteisiinsa jumittunut, yrittää lähentyä ihmisten kanssa liian nopeasti ja mm. ihastuu erittäin helposti ja on kysymässä naisia treffeille suunnilleen varttitunnin small talkin jälkeen. Toisaalta tilannetajuttomia ja rajattomia löytyy kyllä neurotyypillisistäkin, moni tällainen itsekeskeinen pölöttäjä on vain sosiaalisesti saakelin tyhmä ilman sen kummempaa diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä tällaisen omahyväisen käytöksen takana on?"
Yksinäisyys?
No ainakin päätyy yksinäiseksi. Ei tämmöisiä kukaan jaksa.
Yhden ystävyyssuhteen annoin vuosia sitten hiipua juuri tällaisen käytöksen vuoksi ja toinen tällainen tilanne on tässä juuri nytkin päällä kun olen alkanut tajuta, etten milloinkaan saa oikeasti suunvuoroa. Juttu kääntyy aina häneen, ihan sama vaikka minulla olisi kuinka tärkeää tai vakavaa asiaa. Suupaltti ehkä parhaana hetkenään saattaa jopa kysyä kuulumisiani, mutten ehdi alkua pidemmälle kun juttu on taas hänessä. Hän ei oikeasti kuuntele, eikä häntä vaikuta aidosti kiinnostavan kuin oma napa. Äärimmäisen rasittava ihmistyyppi.
Nyt kun olen alkanut katsomaan tilannetta ikään kuin ulkoapäin ja havainnoimaan keskustelujen rakennetta, oikeastaan ei voi kuin nauraa, niin kaavamaisesti suupaltti käyttäytyy. Jonkinlainen häiriöhän tuollaisella täytyy olla. Pakko ottaa vaan etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi ja miksi tuollaista epätasapainoista ja -arvoista ihmissuhdetta ylläpitäisikään.
Olen myös sitä mieltä että sosiaaliset taidot on jääneet johonkin päiväkotitasolle näillä ihmisillä. Fiksut eivät tee itsestään numeroa.
"harva tietää esim että olen sydänvikaisen tytön äiti"
🤣🤣🤣🤣 Öööö... Okei, wow???
Joo, tai kun yrittää korjata jonkun faktan, alkaa huutaa lauseen päälle, että ei se niin ole, vaikka ei ole edes viitsinyt tarkistaa asiaa. Mahtavaa ryhmätyötä.
Itsekeskeisiä tyyppejä. Monella narsistisia piirteitä muutenkin: kaikki lähipiirin asiat aina jotenkin kiertyvät heihin itseensä. Siis heidän mielestään.
Aspergereillä tuota ongelmaa. Eivät vain osaa nähdä, että heidän juttunsa eivät ole kaikkien mielestä niin mielenkiintoisia, että niitä jaksaisi monologina kuunnella.
"Mikä tällaisen omahyväisen käytöksen takana on?"
Yksinäisyys?