Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennus tehdä puolisosta ihan eri ihmisen?
06.03.2020 |
30 vuotta yhteiseloa takana. Aiemmin puolisoni oli hyvin hellä, ymmärtäväinen ja kiinnostunut minusta ja yhteisistä asioistamme.
Muutaman viimeksi kuluneen kuukauden aikana hän on muuttunut lähes tunnistamattomaksi ihmiseksi. Poissa on kaikki entinen ja tilalle on tullut
kylmyys, töykeys, eikä mikään ennen tärkeä asia enää kiinnosta häntä. Katseesta hohkaa pelkkä kylmyys minua ja kaikkea mahdollista kohtaan.
Pelkkä asiasta puhuminen saa aikaiseksi suuttumusta, koska "lääkärille en mene, enkä lääkkeitä suuhuni laita"
Pitkän ja todella vaikean keskustelun päätteeksi hän myönsi kuitenkin olevansa masentunut ja ahdistunut. Vika ei kuulemma ole minussa ja olen yhä hänelle tärkeä (todella vaikea uskoa)
En usko, että hänellä olisi uutta suhdetta. Luulisin sellaisen merkit tunnistavani, mutta voiko ihminen todellakin muuttua masennuksen takia hyvin lyhyessä ajassa aivan kuin toiseksi henkilöksi? Mikään ei enää kiinnosta ja puolisoa kohtaan on kuin ventovieras.
Oma mielenterveys tässä alkaa pikkuhiljaa olla todella koetuksella, koska asiasta ei saa edes puhua. Mitä oikein tekisin?
Kommentit (4)
Masennulääkkeistä tuo johtuu.
Ne vievät ihmisyyden nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi. Täysin samat fiilikset itselläni :( Haluaisin auttaa, mutta avun tarjoaminen otetaan kiusaamisena... Välillä tekisi mieli vaan antaa periksi ja häipyä, mutta sitten jo pelkkä ajatuskin itkettää. En tiedä miten tästä eteenpäin voisi mennä. Toisaalta taas mietin, että jos (toivottavasti) hän tuosta paranee, niin olisiko mikään koskaan ennallaan välillämme. Olen kokenut monet asiat todella loukkaavina, koska olen vuosikymmenet kuvitellut, että olemme "yhtä" ja toistemme parhaat ystävät.
Jos nyt palaisimme suhteemme alkuun ja tapaisin hänet tuollaisena, niin en koskisi kymmenen metrin tikullakaan tuollaiseen henkilöön :(
Hei ap.
Olette hankalassa tilanteessa. Puolisosi mieliala on saanut hänestä aikaan käytöstä, joka verottaa sinun voimiasi. Puolisosi ei ole halukas tällä hetkellä hakeutumaan hoidon piiriin. Samalla sinusta tuntuu, että parisuhteenne on ajautunut pois siitä, millainen sen pitäisi olla.
Hyötyisitte varmaan pariterapiasta, jossa voitaisiin käydä rauhassa läpi sitä, mitä sitoutuminen teille tarkoittaa. Millä lailla kumpikin on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, mutta samalla kysymys siitä, miten voitte tukea toisianne ja missä on raja. Monilla on suuri kynnys mennä lääkärille mielialaseikkojen takia. Pelätään hullunleimaa, sitä, ettei lääkäri ymmärrä tai oma minäkuva ei salli heikkoutta - syitä on monia. Voisitko sinä tukea näissä mahdollisissa peloissa miestäsi? Jotta hän rohkaistuisi hakemaan apua. Masennus vie voimavaroja myös parisuhteelta. Jossain kohtaa tulee sekin raja vastaan, missä parisuhdetta ei enää voi jatkaa. Kuitenkin on ymmärrettävä, että masennuksen hoitamiseen menee aikaa. Parisuhteessa pitää myös sitoutua huonojenkin aikojen ja vaiheiden yli. Se kuitenkin edellyttää, että kumpikin sitoutuu ja että parisuhde ei vinoudu vain toisen osapuolen tukemiseksi. Kaikkien näiden asioiden käsittelyyn pariterapia voi antaa paljon tukea.
Voihan sentään! Sama tilanne :(
Juuri illalla mietin, että vierellä on kuin joku tuntematon ihminen!
Ei saa puhua mistään (menee riitelyksi tai hän yksinkertaisesti EI suostu puhumaan, kun ei "jaksa").
Ahdistaa valtavasti itseäni, kuten sinäkin ap kirjoitit: alkaa oma mielenterveys hajota...
Pitkään olemme olleet aviossa, on ollut hyviä aikoja ja rankkoja (aika paljon meistä johtumattomia, sairastelua jne) aikoja. Silti aina sama suunta.
Mutta nyt?
En tiedä, välillä mietin, että mitä tapahtuu jos eroan?
Välillä taas, kun puolisoon saa hetkellisesti yhteyden, ajattelen, että kai se tästä taas?
Vaikeaa. Ehkä vielä hetki katsotaan. Ärsyttää kuitenkin itse olla se, joka myötäilee/tukee/ymmärtää jne...
Toisinaan, jos itse kaipaan tukea tai huomiota, janoan rakkautta... Sitä ei saa, silloin koen valtavaa pettymystä? Tätäkö se vastavuoroisuus onkin meillä?
Kyllä aikuisen pitäisi ottaa vastuu itsestään ja hoitaa itsensä kuntoon. Tai edes kuunnella puolisoaan ja ymmärtää, ettei voi kuormittaa toista sen takia (liikaa)!