Miehen outo suhtautuminen koiraan
Ollaan ottamassa meidän aiempaa koiraa haastavempaa sekarotuista. Kasvatin itse tämän koiran pennusta asti ja tapasin mieheni koiran ollessa n4v. Kuulemma oli hyvinkoulutettu hänen mielestään. Koira sairastui syöpään ja jouduttiin lopettamaan yli vuosi sitten.
Rodut olivat irlanninsetteri x ajokoira x bokseri. Nyt odotellaan kotiin vähän haastavempaa otusta joka on rottis x sakemanni x laumis.
Kerroin miehelle että katselen varmuudeksi koulutusvideoita ja muuta infoa haastavista roduista eli yritän valmistautua. Yllätyin kun hän melkein suuttui että kyllä maalaisjärjellä pärjää ja kyllä noita ohjeita voi katsoa sitten kun ongelmia ilmenee..
Ei siis yhtään hyväksy sitä periaatetta että kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvää etukäteen ettei nimenomaan tarvitse sitten hankkia apua kun ongelmia jo on!
En vain ymmärrä.
Teillä on ollut lullukkarotujen sekoitus ja nyt tulisi mixi kovaluonteisia palvelukoiria.
Sopiiko ensin muuten kysyä (ei tarvitse vastata, en paheksu, olen vaan utelias), minkä takia haluatte tuon koiran? Erityisesti laumanvartijakoira-perimä voi tuoda todella hankalia piirteitä mukanaan, enkä itse varmaan ottaisi ko. koiraa ellei sille olisi selvää tarvetta ja tehtävää. (Toki, jos joskus hankin unelmieni mökin ja lammaslauman, niin sitten kyllä :) )
Ja sitten: miehesi ei oikein ole kartalla. Ehdottomasti kannattaa tutustua rotuihin ja mahdollisiin eteentuleviin ongelmiin etukäteen, koska mainitut rodut voivat olla haastavia ja osan ongelmista voi välttää oikealla koulutuksella ja potentiaalisista ongelmista tietoinen voi nähdä, millaisia taipumuksia pennulla on ja ohjata koiraa paremmin oikeaan suuntaan.
Älykäs selviytyy tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.