Onnistuuko lapsen otto kotikouluun loppukevääksi? Syksyllä takaisin samaan koululuokkaan?

Riippuu rehtorista ainakin joissain tapauksissa. Kannattanee googlailla homesairastuneiden kotikoulukokemuksia, vaihtelua on.

Meillä lapset vaihtoivat koulua lopulta sisäilmaongelmien takia, olivat välissä kotiopetuksessa ja sen ajan olivat aiemmassa koulussa kirjoilla, rehtori ei ollut järin myöntienen, mutta lääkärinlausunnot ym. auttoivat silloin.

Toki, pandemiatilanteessa esim. perussairas lapsi varmaan on eri asia kuin muuten vain kotikouluun jäävä.

¨Niin meillä on perussairas lapsi ja korona pelottaa

Tietenkin voi jäädä kotikouluun, ei se ole mikään rehtorin mielipidekysymys. Riittää, että perhe täyttää ehdot ja sopii siitä, miten oppimista seurataan. Tämä vaihtelee kunnittain, jossain on jouluna ja keväällä "läpäisytentit" eli pitää kyetä osoittamaan, että osaa ko. vuosikurssin sisällöt, jossain riittää se, että vanhempi kertoo opettaneensa ja jossain on nettitenttejä.

Toki onnistuu. Oman lapsen koulussa oli vakava sisäilmaongelma (mm sädesientä) ja useampikin lapsi opiskeli koko viimekevään kotikoulussa. Syksyllä sitten palasivat kouluun, kun koulu oli siirretty parakkeihin.

up

Ainakni Helsingissä vain lomake opetusvirastosta ja lapsen koulun kanssa sopiminen. Meillä tapeltiin kouluverkoista ja olisin ottanut lapseni kotikouluun jos ei olisi muuten saatu järkiratkaisua.

Minä otin lapseni kotikouluun myös. Katson miten tilanne Suomessa etenee.

Meilläkin tätä tosissaan pohditaan, perheessä yksi perussairas. Lähinnä mietityttää se, että jos epidemia/pandemia jatkuu kauan, loputtomiin ei oikein tunnu mahdolliselta eristäytyä maailmasta. Kotikoulun järkevä pitäminen vaatisi myös toisen vanhemman kotiin jäämistä, ainakin jos tilanne kestäisi pidempään. Tästä kokemusta aiemmasta elämästä, joten osaaminen kotikoulun pitämiseen/opettamiseen löytyy. Meillä tähän taloudellisesti juuri ja juuri olisi varaa, mutta en tiedä työnantajan joustavuudesta palkattomaan virkavapaaseen.

Olisi todella hyvä, jos tästä olisi jotain julkista keskustelua ja ohjeistusta, nimenomaan riskiryhmien suhteen, kuten syöpälapset, reumalapset, elinsiirron saaneet, vakavaa keuhko- tai sydänsairautta sairastavat lapset.

Jos ei ole kokemusta kotikoulusta, niin kannattaa tutustua aiheeseen, se ei ole sitä että lapsi tekee kirjasta aina pari sivua eteenpäin, vaan vaatii asian opiskelua yhdessä lapsen kanssa, opettamista ja esim. liikunnan suhteen myös aikamoista mielikuvitusta monipuoliseen opetussuunnitelman toteutukseen. Se on siis vanhemmalle ihan totista työtä. Ja tilanteessa jossa lapsen henki voi olla kyseessä, aika moni varmasti on valmis sen vaivan näkemään.