Millä perusteella joku saa työpaikan ja joku toinen ei?
Esim. eräs paikka jota haki n. 10 tuntemaani henkilöä, ja lopulta sen vei sellainen joka ei ole kaikkein soveltuvin ja kokenein kyseiseen tehtävään.
Kommentit (31)
Tietenkin se, joka on työnantajan mielestä paras mahdollinen työntekijä, avoinna olevaan työpaikkaan.
No kumman sinä otat:
a) Sellainen joka supliikisti työhaastattelussa kertoilee menneisyydestään ja osaamisistaan
b)Sellainen joka hädintuskin päivää osaa sanoa ja jolta saa jokaisen vastauksen nyhtää irti väkisin.
B vaihtoehto voi olla hyvinkin paljon pätevämpi mutta se ei välttämättä aukea haastattelijalle kun haastateltava ei saa suutaan auki.
Jos ei ollu se kaikein kokenein ja soveltuvin, mutta ihmisenä sellainen että rekrytoijat katsoivat hänen helpoiten/ parhaiten sopeutuvan työyhteisöön. Joku voi olla paras ja kokenein, mutta ihmisenä täysi kyrp* jota kukaan ei jaksa kauaa kattella.Sen takia.
Se, kuka on paperilla paras, ei välttämättä anna haastattelussa itsestään yhtä hyvää kuvaa kuin joku toinen. Ei se työhaastattelu ole vain muodon vuoksi, siinä ihan oikeasti otetaan selvää, millainen ihminen on, millaiset valmiudet hänellä on ja miten hän mahdollisesti sopii olemassaolevaan työporukkaan mukaan.
Henkimaailman juttujahan nuo joskus ovat. Paras ei aina todellakaan voita.
Vierailija kirjoitti:
Suhteillahan ne yleensä hoituvat.
Ja supliikilla, oli duuni mikä vaan.
Joskus menee pitkälti tuuripeliksi, jos on tasavahvoja hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
No kumman sinä otat:
a) Sellainen joka supliikisti työhaastattelussa kertoilee menneisyydestään ja osaamisistaan
b)Sellainen joka hädintuskin päivää osaa sanoa ja jolta saa jokaisen vastauksen nyhtää irti väkisin.
B vaihtoehto voi olla hyvinkin paljon pätevämpi mutta se ei välttämättä aukea haastattelijalle kun haastateltava ei saa suutaan auki.
😂
Oma nuori aikuisena ei ole minkään oppilaitosten priimus, mutta kummasti on saanut nuoresta pitäen työpaikkoja ja vieläpä hyviä sellaisia. Yksi hänen salaisuutensa on luonteva ja kohtelias käyttäytyminen. Toinen lienee kielitaito, koska hänellä on intoa harrastaa kieliä ihan koulu- ja opiskeluaikojen ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
Oma nuori aikuisena ei ole minkään oppilaitosten priimus, mutta kummasti on saanut nuoresta pitäen työpaikkoja ja vieläpä hyviä sellaisia. Yksi hänen salaisuutensa on luonteva ja kohtelias käyttäytyminen. Toinen lienee kielitaito, koska hänellä on intoa harrastaa kieliä ihan koulu- ja opiskeluaikojen ulkopuolellakin.
Sepä kiva.
Ainakin meillä raakataan ensin pois naishakijat. Sitten miehistä valitaan aika lailla suhteilla, jos tällaisia hakijoita ei ole, niin pärstän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Suhteillahan ne yleensä hoituvat.
TÄMÄ
Jos on kaksi tasavertaista, yleensä se komeampi tai kauniimpi valitaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma nuori aikuisena ei ole minkään oppilaitosten priimus, mutta kummasti on saanut nuoresta pitäen työpaikkoja ja vieläpä hyviä sellaisia. Yksi hänen salaisuutensa on luonteva ja kohtelias käyttäytyminen. Toinen lienee kielitaito, koska hänellä on intoa harrastaa kieliä ihan koulu- ja opiskeluaikojen ulkopuolellakin.
Aspergerina luonteva, mallikelpoinen käyttäytyminen on vain unelmaa 🤦♂️
Paperilla paras ei tosiaankaan ole aina sopivin työhön. Eihän mitään haastatteluja tarvittaisi jos pelkällä paperilla haettaisiin. Haastattelussa voi paikata paljon esim. jos työkokemus on kilpailijaa huonompi. Ja kyllä, pakko on katsoa myös sitä että sopiiko porukkaan. Tiimin pitää olla tarpeeksi yhtenäinen mutta myös erilainen, niin että löytyy se tarkka ja toisaalta se luova, mutta niin että he tulevat hyvin toimeen.
Rekrytointi on oikeasti todella vaikeaa ja aikaa vievää. Enkä yhtään ihmettele, että suhteilla pääsee pitkälle. On paljon helpompi palkata joku josta luotettava henkilö sanoo, että hyvä tyyppi, ota se. Vaihtoehtona lukea pahimmassa tapauksessa satoja cv:tä ja hakemuksia, sovittaa haastattelut kalenteriin jne. Kun aika monessa firmassa tuon työn tekee sellainen, jolla on muitakin töitä, vain isoissa firmoissa on erilliset osastot tai ulkopuoliset rekryfirmat tähän hommaan.
Oikea puolue, oikea uskonlahko, oikea opiskelutausta, muodollisesti pätevä ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Paperilla paras ei tosiaankaan ole aina sopivin työhön. Eihän mitään haastatteluja tarvittaisi jos pelkällä paperilla haettaisiin. Haastattelussa voi paikata paljon esim. jos työkokemus on kilpailijaa huonompi. Ja kyllä, pakko on katsoa myös sitä että sopiiko porukkaan. Tiimin pitää olla tarpeeksi yhtenäinen mutta myös erilainen, niin että löytyy se tarkka ja toisaalta se luova, mutta niin että he tulevat hyvin toimeen.
Rekrytointi on oikeasti todella vaikeaa ja aikaa vievää. Enkä yhtään ihmettele, että suhteilla pääsee pitkälle. On paljon helpompi palkata joku josta luotettava henkilö sanoo, että hyvä tyyppi, ota se. Vaihtoehtona lukea pahimmassa tapauksessa satoja cv:tä ja hakemuksia, sovittaa haastattelut kalenteriin jne. Kun aika monessa firmassa tuon työn tekee sellainen, jolla on muitakin töitä, vain isoissa firmoissa on erilliset osastot tai ulkopuoliset rekryfirmat tähän hommaan.
Sopivuus pomppaa esiin tuontuosta 🤔. Eli rahan ansaitseminen ei onnistu elääkseen, jos ei mätsää mihinkään porukkaan. On oltava sitä jotain. Vaikeaksi mennyt työelämä.
Ei näissä mitään yleispätevää totuutta voi olla.
Jokainen keissi on omansa.
Kaikkia edellä mainittuja asioita tapahtu - ja muitakin. Joskus ihan se oikein ja paraskin tulee valittua.
Se jolla on hienoin CV ja paras supliikki saa paikan. Hieno CV tarkoittaa mm. sitä, ettei CV:ssä ole aukkoja.