Onko muita, jotka eivät voi sietää lautapelejä?
En voi ymmärtää, miksi kukaan pelaisi lautapelejä. Silti jotkut pelaavat. Miksi? Selittäkää pelien suosio.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huono häviäjä? :D
En, vaan sillä ei ole mitään väliä. Siis voittamisella. Pidän kiusallisen nolona sitä, että joku on voitonhaluinen.
Susta tulee mieleen BB:n Kimmo. :D
Kukas se semmoinen on ja millainen hän on? Katsooko joku oikeasti isoaveljeä?
Kysy häneltä, mitä järkeä niissä on: https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/b85a28f3-f678-4b9f-9782-98f2d519d9…
Vierailija kirjoitti:
Oletko huono häviäjä? :D
Viimeksi, kun yritin pelata shakkia vaimon kanssa, hän alkoi heitellä minua nappuloilla.
Aika hassua, hän on matematiikassa minua vahvempi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko huono häviäjä? :D
En, vaan sillä ei ole mitään väliä. Siis voittamisella. Pidän kiusallisen nolona sitä, että joku on voitonhaluinen.
Susta tulee mieleen BB:n Kimmo. :D
Kukas se semmoinen on ja millainen hän on? Katsooko joku oikeasti isoaveljeä?
Moi Kimmo.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Jo sääntöjen lukeminen aiheuttaa hengen ahdistusta ja nostaa verenpaineet huippuunsa. Lastenlasten kanssa voin pelata Kimbleä ja sekin mennään mummon säännöillä. Ketään ei syödä, eikä lyödä ja kukaan ei saa vetää herneitä nenäänsä.
Hyvä Trivial Pursuit -ottelu päättyy aina painimatsiin siitä kuka huijasi.
M/39
Minä olen päälle nelikymppinen nainen ja lautapelifriikki. Pelaan miehen ja lasten kanssa lautapelejä melkein joka ilta. Kuusivuotiaskin pelaa jo hienosti pelejä, joiden suositusikäraja on 10-12 vuotta. Lautapeleissä harvemmin on väkivaltaa tai jännitystä, joten niistä on helppoa löytää koko katraalle sopivaa tekemistä.
Mutta Afrikan tähteen tai Monopoliin en suostu koskemaan. Ovat niin pitkäveteisiä etten kestä.
Itse näen lautapelit yms. sosiaalisten tilanteiden helpottajina enkä tarkoituksena itsessään. Ei ole mitään niin kiusallista kuin kerääntyä pöydän ympärille pekäsään JUTTELEMAAN. Yhteinen peli ja leikki vie sen kiusallisuuden pois, kun kaikki muka keskittyvät siihen niin, ettei siinä samalla ehdi koko ajan puhua jostain muusta. Peli myös tarjoaa puhuttavaa, "sun vuoro", "mä kyllä kostan ton vielä :D" ym.
Vierailija kirjoitti:
Itse näen lautapelit yms. sosiaalisten tilanteiden helpottajina enkä tarkoituksena itsessään. Ei ole mitään niin kiusallista kuin kerääntyä pöydän ympärille pekäsään JUTTELEMAAN. Yhteinen peli ja leikki vie sen kiusallisuuden pois, kun kaikki muka keskittyvät siihen niin, ettei siinä samalla ehdi koko ajan puhua jostain muusta. Peli myös tarjoaa puhuttavaa, "sun vuoro", "mä kyllä kostan ton vielä :D" ym.
Minä taas en koe juttelemista yhtään kiusallisena, mutta harvoin ne jutut ovat yhtä mielenkiintoisia kuin hyvä jännittävä lautapeli. Olen allerginen kaikenmoiselle juoruilulle, tosi-tv:lle ja seurapiirihömpälle, ja monet ihmiset taas epäilemättä pitävät omia juttujani pitkästyttävinä ja saarnaavina.
-Yli nelikymppinen nainen ja lautapelifriikki.
Tietovisapelit on kivoja, koska siinä oppii koko ajan uutta ja voi joskus yllättää itsensä iloisesti jopa tietämällä jotain. Muuten en oikein jaksa pelata, kummilasten kanssa heidän mieliksi pelaan mutta en siitä erityisemmin nauti.
Ymmärrän kuitenkin monien pelien viehätyksen. Jos tykkää laittaa aivot töihin hiomalla strategiaa tai vaikka nauttii tuuripelien jännityksestä niin mikäs siinä, en itse saa niistä kiksejä mutta miksipä joku muu ei voisi saada.
Tykkään tosi paljon, pelaamme perheen kesken todella usein. Pelejä on paljon erilaisia, osa kestää alle tunnin, toiset voivat kestää koko päivän.
Kiva tapa viettää aikaa yhdessä. Osa peleistä vaatii suunnittelua ja strategiaa, toiset perustuvat lähes puhtaasti tuuriin.
lauta peleitähän vois tän corona hömpötyken takia tehdä mielekkään version. ilmasto peli voittaja on se kuka eninten saa tappo pisteitä. tietenkin siinäkin olisi eu rosvo joka keräisi ilmasto pankkiin rahoja.
Minä en taas ymmärrä, miksi joku pelaa näitä kaiken maailman tietokone- ja konsolipelejä. Järjetöntä puuhaa ja räiskintää.
Olen 55 ja rakastan lautapelejä, mutta en tietenkään kaikista tykkää. Kun olin lapsena mummoni luona, pelattiin korttia, me serkukset ja eläkeläiset, mm. mustaa pekkaa. Paljon kivempaa kuin tuijottaa jotain aivotonta hömppää telkkarista tai setviä muiden ihmisten tekemisiä. Lautapelit ei ole lapsellisia, niiden pitäminen lapsellisena on lapsellista. Ei niistä tartte tykätä, mutta kukaan ei tykkää kaikesta. Maailmassa ei ole yhtään mitään, mikä olisi kaikille yhtä mieluista.