Onko oikeasti parisuhteet niin pinnallisia kuin av:lla saa kuvan?

Täällä on ketju, jossa nainen on leikannut hiuksensa lyhyeksi ja todella moni kommentoi, että ei itsekään tykkäisi jos kumppani leikkaisi ruman kampauksen. Siihenkö parisuhteet perustuu? Sitäkö rakkaus nykypäivänä on? Mitä tapahtuu kun kumppani vanhenee tai sairastuu vakavasti? Miten kenelläkään voi olla luottoa suhteeseen, koska meistä jokainen rupsahtaa jossain vaiheessa ja kuka tahansa voi menettää ulkonäkönsä sairastumisen takia?

Olen lukenut tarinoita, jossa miehet ovat jättäneet vakavasti sairaan vaimonsa. Myös av:lla on parisuhdeketjuja, joissa luetellaan ties mitä kriteerejä kumppanille. Olen lukenut täältä esimerkiksi siitä, että halutaan puolisolla olevan tietty tulotaso tai korkeakoulututkinto. Halutaan, että kumppanilla on rahaa, jotta pääsee sitten tämän kanssa matkustelemaan ja maistelemaan laatuviinejä. Mitä ihmettä tapahtuu sitten, jos tämä kumppani jää työttömäksi tai jotain muuta, että nämä pinnalliset asiat eivät enää onnistu? Jätetään? Miten kukaan uskaltaa rakentaa parisuhdetta, jos tiukan paikan tullessa ei ole mitään takeita siitä, että kumppani jaksaa sinua vaikeinakin aikoina?

Jokainen meistä haluaa tavoitella unelmiaan ja elää lyhyen elämänsä mahdollisimman hyvin. Ymmärrän sen. Siksi sille kumppanillekin asetetaan tiettyjä kriteerejä. Ymmärrän, että harva haluaa pilata elämäänsä esimerkiksi väkivaltaisen kumppanin kanssa.

Minä haluaisin kuitenkin parisuhteessa luottaa siihen, että jos vaikka sairauden takia menetän hiukset, toinen ei ole heti lähdössä, koska en olekaan enää hänen arvolleen sopiva. Toiseen olisi kiva tukeutua myös heikkona hetkenä. Nykymaailman pinnallisuuden takia minulla ei kuitenkaan ole siihen luottoa ja olen siksi yksin. Esitän jo nyt muulle maailmalle olevani vahva ja koti on ainoa paikka, jossa nämä suojakuoret voin laskea. Tuntuu karulta, että nykyajan suhteissa sitä ei kannata enää tehdä.