Millainen nainen jatkaa suhdetta, vaikka mies pahoinpitelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset ihmiset ovat nöyrästi tekemisissä vanhempiensa kanssa, vaikka ovat toistuvasti saaneet lapsena selkään? Sen lain jälkeenkin saaneet. Nyt ei ehkä tule enää turpaan mutta muuta paskaa niskaan.

Minut kasvatettiin pelolla, uhkailulla, lyösimillä, arvostelulla, nöyryyttämisellä sekä häpeällä.

Minusta tuli onneton selkärangaton mielyttäjä, näkymätön Ninni.

Ikuinen joustaja, ei itseään rakastava. Toisten asiat ovat tärkeämpiä ja arvokkaampia.

Joustaja työpaikalla, ilmaisen työntekijä. Kannan jatkuvaa syyllisyyttä olemassaolostani, syyllisyys ja häpeä seuraa kaikkialle ja koen aina tekeväni kaiken väärin.

Parisuhteessa olen se joka nöyränä vartoo vuoroaan, ottaa syyt niskoilleen kun asiat ei mennyt niin kuin piti. Esim omassa autossa olin säätänyt penkin minun mittojen mukaan, mutta puolisolta sain huutamiset kun olin säätänyt penkin väärin (hän kävi autollani kaupassa)

Nykyisin ja siis edelleen olen vanhempieni pillin mukaan hyppivä.

Jos tarvitsevat ikkunanpesiää se olen sinä, minua voi komennella ja ohjailla edelleen.

Minulta voi pyytää rahaa tms.

Jos kieltäydyn tai yritän vastustaa /pitää puoliani niin minut saa 2 minuutin sisään taas nöyrtymään vain sanomalla, että olen häpeäksi kun en auta, mieti mitä ihmiset sinusta ajattelee, olet ilkeä etkö häpeä?

Puoliso taas vetäytyy mököttämään tai sanoo, että olen v*tun tyhmä, enkä tajua mistään mitään.

Miksi en lähde näiden ihmisten luota ja lähettyviltä? En tiedä, en osaa..

Onko teillä lapsia? Koeta edes heitä kannustaa valitsemaan paremmin seuransa. Lähtö voisi oikeasti tehdä sinulle hyvää. Ala kerätä rohkeutta ja varoja. Ja pistä nuo vanhempasi oikeasti ruotuun. "Antaapa ihmisten ajatella mitä ajattelevat." Ei kai tuota ole niin vaikea sanoa. Puhu kovalla äänellä ja katso silmiin. Ja yhteydenpidon voi vaikka lopettaa, oletkos ajatellut?

Ukollesi ei varmaan sinun tarvi antaa, kun on niin ankean kuuloinen tapaus. Tuurilla hän puutteessaan voi lähteä nostelemaan.

Vielä ehtisit muuttua. Tuskin asiat pahenisivat.

Väitätkö että ongelma koskee vain heterosuhteita? Millainen mies jatkaa suhdetta vaikka mies pahoinpitelee? 

Sellainen, jolla on pahoinpitelijän kanssa yhteisiä lapsia. Suomessa on nyt muotia viikko-viikko eron jälkeen joten lapset on sitten jätettävä puoleksi lapsuuttaan sinne. Poliisit vähättelevät väkivaltaa, helpompaa olla puuttumatta. Saatetaan määrätä jotkut valvotut tapaamiset pariksi kuukaudeksi ja sen jälkeen viikko-viikko. Jos yrität esittää huolesi väkivallasta sinua syytetään helposti vieraamnuttamisesta. Valitettavan totta nykypäivän Suomessa.

Minulla oli joskus nuorena ystävä joka erosi koska miehensä pahoinpiteli hänet pienten lasten nähden.

Hän asui lapsineen minun luonani jonkun aikaa, ja olin tukena hänelle eroprosessissa.

Joku ihmeen päähänpinttymä tämä mies hänelle vain oli, joska ei kulunut kauaakaan kun hän alkoi haluta tätä miestä takaisin. Yksi syy saattoi olla miehen saama suurehko perintö, tämä ystäväni on aika haukka rahan perään, mutta ei itse tee mielellään töitä.

Jossain vaiheessa he siis palasivat yhteen. Kerroin kyllä, että mikään uudelleenlämmitetty suhde ei tule toimimaan mutta ystäväni ei halunnut kuunnella, hänelle tämä mies on maailman ainoa ja oikea.

Eli läheisriippuvuus plus rahallinen hyöty tässä tapauksessa syynä.

Tämä mies on kuitenkin joskus hermostunut siihen, kun nainen vaatii miestä maksamaan isot asunnot ja muuta, miehen sanojen mukaan "aina käsi ojossa".

En ymmärrä tuollaisia naisia jotka myyvät itsekunnioituksensa vain sen takia että joku elättää, vaikka se joku olisi joskus turpiin vetänyt. En ole viitsinyt enää aikoihin yhteyttä pitää edes.

Lisään vielä tuohon ylläolevaan kirjoitukseeni, että tämä kaverini kai häpesi sitä, että joutui kokemaan perheväkivaltaa.

Hän oli aina ollut vähän sellainen psykologi tuttavapiirissä, eli analysoi mielellään muiden parisuhteita.

Minunkin exästä jaksoi jaaritella tuntitolkulla.

Ikinä ei kuitenkaan myöhemmin ottanut edes puheeksi oman miehensä väkivaltaisuutta, eli olisi siinä myötänyt oman huonon harkintakykynsä tai jotain.

Minulla ei olisi voimia kymmeniä vuosia esittää jotain onnellista parisuhdetta.

Jos on avioliiton alussa saanut turpaan ja vieläpä pienten lasten läsnä ollessa täytyy olla nöyristelevä mato tuollaisen anteeksi antaessaan!

Tyhmät vätykset. Etenkin toi vanhempien tossun alla aikuisena jatkaminen on oma valinta. Kai ne sitten nauttii siitä paskasta.

Läheisriippuvainen

Sen lähtemisen jälkeen saa pelätä oman henkensä, lapsen ja sukulaisten puolesta. Pienellä paikkakunnalla ei ollut turvakotia mihin paeta. Itse olen käynyt sen helvetin läpi. Edes lähestymiskielto ei auttanut, miestä ei kiinnostanut koko kielto. 2 vuotta kärsin jatkuvasta piinasta, esim. yritti murtautua kotiini, teki jatkuvasti perättömiä lasu ilmoituksia ym. Kun ei enää tiennyt asuinpaikkaan, niin jatkoi sukulaisten piinaamista.

Syitä voi olla monia. Varmaan aika yleisiä syitä ovat miehen reaktion pelkääminen, mutta myös uuden elämän aloittamisen pelkääminen.

Jos on vuosia, vuosikymmeniä, elänyt alistettuna, vähäteltynä ja sekä henkisesti että ruumiillisesti pahoinpideltynä, usko siihen, että edes pystyy aloittamaan uuden elämän yksin, voi olla liian vähäinen. Muutos voi tuntua liian monimutkaiselta ja pelottavalta. Varmaan moni on tehnyt lähtöä jo vuosia.

Minä pistäisin sellaisen ukon kylmäksi.

Ensikertalaisena tuomio olisi lyhyt, ja sitten ei tarvitsisi enää pelätä kenenkään.

Sitten myrkyllisten vanhempien kanssa roikkujat erikseen, kai ne viihtyvät poljettuina, kun eivät tajua vaan pistää välejä poikki. Tuskin ne pelkää äidin tappavan sukkapuikolla, vai kuinka?

Esimerkiksi tämän takia. Lähdön jälkeen ne miehen uhkailut voi käydä toteen...

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/satu-menetti-kaikki-kolme-lastaan-k…

Riippuu ihan väkivallan tasosta. Jos ei ole tullut mitään sairaalahoitoa vaativia vammoja, vaan 'väkivalta' on kiinnipitelemistä, paikannäyttämistä, se voi olla myös kiihottavaa. Itse olen hyvin vahvatahtoinen nainen ja tunnistan itsessäni tietynlaisen rajattomuuden. Siksi olen hakeutunut aina sellaisten miesten seuraan, joiden arvostelukykyyn voin luottaa, samoin kuin heidän kykyynsä tarvittaessa hallita minun ylilyöntejäni. Sama toisinpäin, mutta eri keinoin.

Siinä sellon ampumistapauksessakin se nainen oli eronnut ja hankkinut oman asunnon mutta henki lähti silti.