Otin yhteyttä vanhaan ystävään, joka ei nyt sitten vastaakaan. Pelkään että masennus uusii

Jos edellisestä yhteydenotostanne on jo kauan, ystäväsi on todennäköisesti jatkanut elämäänsä ja hänelle on ehkä tullut uusia ihmissuhteita elämään. Et ole enää hänen prioriteeteissaan ykkönen jolle pitäisi vastata mahdollisimman nopeasti.

Mulla ei ole enää ystäviä oikein. Yksi oli mutta tuntuu ettei hänkään enää jaksa pitää yhteyttä minuun. Olen sitten perheeni kanssa ja teen asioita jotka on halpoja ja yritän nauttia elämästä. Olen nyt innostunut siivoilemaan asuntoamme, siinä menee aikaa. Tee asioita joista nautit mutta älä ota enää tähän entiseen ystävääsi yhteyttä. Näköjään hän ei halua sitä.

Onpa julmia kommentoijia. Älä ap välitä heistä. Mä ymmärrän sua hyvin. Koen itsekin raskaaksi sen, jos joku ei vastaa, ja olen ollutkin vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Tunteesi on ymmärrettävä.

Mutta yritä ajatella niin, että sä olet nyt tehnyt aloitteen ja pallo on hänellä. Voi tosiaankin olla, että hän ei ole vielä edes lukenut viestiä, tai ei ile ollut vielä sopivaa hetkeä vastata. Kun on kyseessä kuitenkin tuollainen asia, johon pitää tai haluaa enemmän paneutua eikä vain äkkiä sutaista jotain. Todennäköisesti hän vielä vastaa, mutta vaikka ei vastaisi, olet sä saanut purkaa sydäntäsi ja mahdollisesti pahoitella jotain aiempaa jne. Sillä lailla voit ajatella omatuntosi nyt puhtaaksi ja katsoa eteenpäin.

Olet arvokas tuollaisena, sait vastausta tai et. Se vastaus tai sen puute ei sinun arvoasi määrittele. Katso rohkeasti eteenpäin ja anna hyvien asioiden tulla luoksesi. :) Halaus! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

Olet varmasti hieno empaattinen ystävä ja ylpeä siitä

Tiedätkö mikä on sympatian ja empatian ero? Minulle se opetettiin tälläisellä vertauksella. Ihmisen ollessa kuopassa ja valittavansa siellä epätoivoaan, sympatiaa kokeva ihminen hyppää sinne kuoppaan ja suree sen epätoivoisen kanssa siellä. Empatiaa tunteva ihminen yrittää auttaa siellä kuopan reunalla esim. tarjoamalla köyttä tai tikapuut tai jotain vastaavaa avuksi, eikä hyppää kuoppaan mukaan.

Ap:n kaltaiset masentuneet puolestaan usein on sellaisia, jotka köydestä ja tikapuista huolimatta yrittävät vetää muita sinne kuoppaan, ettei tarvitsisi yksin olla surkeana. Mutta sinne ei todellakaan pidä mennä mukaan...

No ei ketään myöskään tarvitse sinne kuoppaan yrittää survoa niin kuin jotkut kommentit tässä ketjussa.

On normaalia tuntea itsensä hylätyksi, jos vanha ystävä jättää vastaamatta, mutta masentunut tekee siitä herkästi liian pitkälle meneviä päätelmiä. Toisaalta masentunut myös ajattelee sillä tavalla laatikon sisällä, ettei muista että muilla on muutakin tekemistä kuin murehtia minua ja asioitani. Voi olla että ystävä tarttee hengähdystaukoa tai että ystävyyttä ei voi enää lämmittää. Näin käy joskus kaikille elämässä että tulee dumpatuksi. Siitä täytyy vain päästä yli tavalla tai toisella katkeroitumatta ja piinaamatta vanhaa ystävää jos tämä haluaa ystävyyden katkaista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että läheskään aina ei ole kyse toisen halusta katkaista ystävyys. Jos yhteydenpito syystä tai toisesta (ulkomaille muutto, sairaus, lapsiperhe-elämä tms) jää pitkäksi aikaa tauolle, ei voi olettaa ystävyyden jatkuvan samasta kohtaa ja samalla tavalla kuin mihin aikoinaan jäätiin. Vaikka olisikin oltu aikoinaan lähes "bestikset", toisen elämä on jatkunut edelleen ja hänellä on muita ihmisiä, joille on sen jälkeen antanut aikaansa. On tullut joku toinen (tai useampiakin), jonka kanssa viestittelee eniten ja jota tapaa eniten. Ei näitä ihmisiä voi dumpata sen vuoksi, että joku vuosien takainen "bestis" alkaakin taas ottaa yhteyttä. 

Itselläni traumatunteet/muistot hylätyksi tulemisesta ja yksinäisyydestä saavat vallan tällaisissa tilanteissa. Onneksi olen oppinut niitä työstämään, enkä enää regoi niin voimakkaasti. Mutta kyllä se mielestäni vaatii jonkinlaista välittämisen tunnetta muilta ihmisiltä, vaikka sitten ammattilaiselta.

Ap kirjoitti:

"Olen ollut todella masentunut, mutta aloin vähän aikaa sitten voida paremmin ja tunsin, että jaksaisin taas ottaa yhteyttä yhteen vanhaan ystävään. Lähetin hänelle sähköpostia viikko sitten, mutta mitään vastausta ei ole kuulunut. Epäilen, että hän on minulle suuttunut jostain, mutta olisi siltikin kiva vastata JOTAIN. Oloni on taas ihan hirveä, pelkään että sukellaan taas tosi syvälle. "

Eli ap on ollut täysin pois normaalista elämästä, eikä tiedä edes onko kaveri suuttunut hänelle vai ei. Ap kuitenkin epäili suututtaneensa ystävän, joten luultavasti juuri niin on käynyt.

Kyllä minä ainakin tiedän jos minun ystäväni olisivat jostakin syystä suuttuneet. Jos ap on siis suututtanut ystävän joskus kuukausia sitten ja nyt vasta alkaa viestittelemään hänelle, niin oli syy mikä tahansa, on välillä ollut liikaa aikaa. Mitä todennäköisemmin ystävä ei enää jaksa jatkuvaa soutamista ja huopaamista, jopa masennuksesta syyttelyä, joten hän on päättänyt katkoa välit ja olla hiljaa. Hänen mielestään myös ap on tehnyt niin, koska hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan aikoihin. Ap on varmasti myös nin raskasta seuraa, että ystävälläkin alkoi menemään hänen kanssaan jo ikävästi. Aikansa sitä voi kuunnella, ymmärtää ja tukea ystävää, mutta jos/kun tilanne jatkuu aina vaan, on paras hypätä pois uppoavasta laivasta.

Oli mitä oli, niin luulen, että kaikille on parasta elää omaa elämäänsä ja ap voi etsiä avun muualta.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

"Olen ollut todella masentunut, mutta aloin vähän aikaa sitten voida paremmin ja tunsin, että jaksaisin taas ottaa yhteyttä yhteen vanhaan ystävään. Lähetin hänelle sähköpostia viikko sitten, mutta mitään vastausta ei ole kuulunut. Epäilen, että hän on minulle suuttunut jostain, mutta olisi siltikin kiva vastata JOTAIN. Oloni on taas ihan hirveä, pelkään että sukellaan taas tosi syvälle. "

Eli ap on ollut täysin pois normaalista elämästä, eikä tiedä edes onko kaveri suuttunut hänelle vai ei. Ap kuitenkin epäili suututtaneensa ystävän, joten luultavasti juuri niin on käynyt.

Kyllä minä ainakin tiedän jos minun ystäväni olisivat jostakin syystä suuttuneet. Jos ap on siis suututtanut ystävän joskus kuukausia sitten ja nyt vasta alkaa viestittelemään hänelle, niin oli syy mikä tahansa, on välillä ollut liikaa aikaa. Mitä todennäköisemmin ystävä ei enää jaksa jatkuvaa soutamista ja huopaamista, jopa masennuksesta syyttelyä, joten hän on päättänyt katkoa välit ja olla hiljaa. Hänen mielestään myös ap on tehnyt niin, koska hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan aikoihin. Ap on varmasti myös nin raskasta seuraa, että ystävälläkin alkoi menemään hänen kanssaan jo ikävästi. Aikansa sitä voi kuunnella, ymmärtää ja tukea ystävää, mutta jos/kun tilanne jatkuu aina vaan, on paras hypätä pois uppoavasta laivasta.

Oli mitä oli, niin luulen, että kaikille on parasta elää omaa elämäänsä ja ap voi etsiä avun muualta.

Samoin. Oikeastaan ainoa tilanne, jolloin ei tietäisi, olisi niin posketon humalatila, että ei muistaisi lainkaan, mitä on sanonut tai tehnyt. Silloin voisi miettiä, tuliko mahdollisesti suututtaneeksi ystävänsä. 

Hae ap apua nyt ammattiauttajalta. Älä tee ystävän vastaamattomuudesta mitään elämää suurempaa ongelmaa, sillä ongelmasi ovat ihan muualla kuin siinä asiassa.

Epäilet, että ystäväsi on sulle suuttunut. Tiedät siis sanoneesi tai tehneesi jotain, mistä ystäväsi on saattanut suuttua. Kun laitoit hänelle viikko sitten viestiä, pyysitkö anteeksi sanomaasi/tekemääsi? Vai otitko vain yhteyttä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Minun eräs vanha ystäväni soittelee minulle viikonloppuisin tosi myöhään, yleensä aina jo nukun silloin. Ja olen melko varma että soittaa humalassa... Olen yrittänyt laittaa viestiä että jospa hän kirjoittaisi minulle viestinä mitä asiaa, voisin varmemmin vastata. No, ei halua laittaa viestiä kun haluaa jutella. Nyt sitten laittoi jokin aika sitten minulle myöhään vloppuiltana viestiä että jos en heti vastaa niin unohdetaan meidän ystävyys. Olin nukkumassa ja epäilen että hän taas oli viihteellä. Seuraavana päivänä laittoi vihaista viestiä ja sanoi että ei ollut juonut yhtään. Jotenkin meni ihan maku koko tyypistä... kuulumisia voi nimittäin vaihtaa viestinä oikein hyvin, niin teen kaikkien muiden ystävieni kanssa, koska arkemme on kiireistä ja juorupuheluita ei ehdi... Kun tapaamme niin juttelemme enemmän. Tämä kaveri nyt ei sitten ymmärtänyt ollenkaan. Lopputulos on se että ei todellakaan tee mieli soittaa hänelle ja kuunnella kun luultavasti huutaa ja haukkuu minua. Tosi lapsellista kyllä vaikka olisikin esim. masentunut... kaikki muut kaverini ovat ihan erilaisia, ymmärtävät että en ole puhelimen päässä koska tietävät että arkeni on todella vauhdikasta.

Jos ette ole vuosiin olleet yhteydessä, on vain todennäköisintä, ettei hän käytä sitä sähköpostia. Ihmiset voivat vaihtaa yksityissähköpostisoitteitaan, esimerkiksi osa palvelimista on alkanut toimia huonosti, osa muuttunut maksullisiksi ja niin edelleen. Jotkut käyttävät g-mailia enää lähinnä kaatolaatikkona. 

Moni vaihtaa s-postiosoitetta myös mennessään naimisiin. 

Kehotan soittamaan, laittamaan What'sApp-viestiä tai vaikka sitten Facebookissa privaviestin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole vuosiin olleet yhteydessä, on vain todennäköisintä, ettei hän käytä sitä sähköpostia. Ihmiset voivat vaihtaa yksityissähköpostisoitteitaan, esimerkiksi osa palvelimista on alkanut toimia huonosti, osa muuttunut maksullisiksi ja niin edelleen. Jotkut käyttävät g-mailia enää lähinnä kaatolaatikkona. 

Moni vaihtaa s-postiosoitetta myös mennessään naimisiin. 

Kehotan soittamaan, laittamaan What'sApp-viestiä tai vaikka sitten Facebookissa privaviestin. 

Periaatteessa joo, mutta onko ap:lla entiselle ystävälleen oikeasti mitään asiaa? Haluaako hän vain nyyhkiä itkuvirtensä jonkun niskaan ja kun muitakaan ei ole, niin tämä ystävä tuli mieleen.

Ja jos ap on kerran suututtanut ystävänsä ja laittoi nyt hänelle vain kilometrin mittaisen itsesäälisen minäminäviestin ilman aitoa anteeksipyyntöä ja toivetta saada puhua tilanne auki, niin ei oikein usko, että vastausta tulee. Ystävä on toivottavasti saanut hiljaisuuden aikana aitoja hyviä ystäviä, ystäviä jotka arvostavat ystävyyttä ja jotka eivät suututa toista tieten tahtoen.

On siis paras kaikille, että ei yritä päästä ystävän elämään enää millään tavoin. Jos niin kuitenkin haluaa tehdä, pitää nöyrtyä ja pyytää aidosti anteeksi ja muistaa, että ystävälläkin on elämä, josta hän haluaa ehkä kertoa, eikä vain kuunnella yksipuolista vihamielistä paasaamista.

Luultavasti ap vain kuvittelee suututtaneensa hänet. Ahdistuneena pelkää sellaista helposti. Vaikea selittää miksi, tulee vain sellainen tunne että joku inhoaa ja on vihainen jos ei vastaa. Yleensä näin ei kuitenkaan ole, ja jos olisi, olisi tosi kurjaa suuttuneelta olla kertomatta henkilölle miksi suuttui.

Kaveri voi vielä vastata. Yksi hyvä vanha kaveri vastaa mulle aina kuukausien viiveellä. Asutaan eri maissa.

Ja jos ei vastaa, ei voi mitään.