Otin yhteyttä vanhaan ystävään, joka ei nyt sitten vastaakaan. Pelkään että masennus uusii

Jospa vaan ei käytä sitä sähköpostia.

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaan ei käytä sitä sähköpostia.

Tai viesti mennyt roskalaatikkoon?

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

No jos se uusii, niin ei se tuon vanhan ystäväsi syy ole.

Voi miksi ne hyvät vanhat ystävät ei pidä yhteyttä?! Mulla samoja kokemuksia. Kun tultiin äideiksi uusittiin ystävyys.

Älä ripustaudu ihmisiin. Koeta ammentaa hyvä olo jostain varmemmasta kuin mahdollisesti ilkeät tai ajattelemattomat ihmiset. Ja olethan sinäkin voinut loukata tätä ystävääsi eikä hän jaksa enää sinua. Mene eteenpäin, älä jumita tähän.

Voi hyvä ihminen. Lue toi alotuksesi ihan huolellisesti. Näyttää vahvasti siltä, että ystävällä on hyvä syy olla vastaamatta.

Jos ette ole pitkään aikaan pitäneet mitään yhteyttä niin et voi tietää millainen elämäntilanne ystävälläsi on nyt. Turha masentua siitä ettei joku ole käytettävissäsi juuri silloin kun sinulle sattuu sopimaan.

Jos ette ole vuosiin olleet yhteydessä, voi olla että hän ei enää käytä kyseistä sähköpostia. Facebook-tilitkin voivat unohtua. On henkilökohtaista kokemusta :D

Luulin otsikosta, että olet huolissasi ystäväsi masennuksen uusiutumisesta, kun hän ei vastaa.

Mistä sinä tiedät vaikka hänkin olisi juuri nyt niin masentunut ettei jaksa vastailla sähköposteihin?

Luultavasti tämä ihminen ei halua kuulla sinusta enää mitään. Seurasi on varmasti niin masentavaa, että normaali ihminen ei sellaista touhua jaksa kauan katsoa ja kuunnella. Nyt siis alat keksimään jotain tekemistä ja jätät muut ihmiset rauhaan.

Tuossa tilanteessa voi tuntea olonsa syrjäytetyksi ja sivuutetuksi, mikä voi olla tottakin, koska - kuten mainittiin - muilla on omakin elämä, johon ehkä et enää kuulu. Silloin on parempi jättää ystävyys siihen ja säilyttää hyvät muistot. Toisaalta voi olla, ettei ystävä edes ole saanut viestiäsi. Yritä tehdä niitä asioita, jotka tuovat hyvää mieltä, älä jää jumittamaan tähän. Joskus ystävät poistuvat elämästä, mutta uusiakin voi tulla, jos jaksaa panostaa siihen.

Nyt on hiihtolomakausi menssa. Hän voi olla vaikka jossain lomareissulla. Tai tosiaan ei käytä enää ko sähköpostiosoitetta. 

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

Olet varmasti hieno empaattinen ystävä ja ylpeä siitä

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

Mut onneksi kaikki ei ole niin kuin sä.

Olet nimittäin hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

Olet varmasti hieno empaattinen ystävä ja ylpeä siitä

Tiedätkö mikä on sympatian ja empatian ero? Minulle se opetettiin tälläisellä vertauksella. Ihmisen ollessa kuopassa ja valittavansa siellä epätoivoaan, sympatiaa kokeva ihminen hyppää sinne kuoppaan ja suree sen epätoivoisen kanssa siellä. Empatiaa tunteva ihminen yrittää auttaa siellä kuopan reunalla esim. tarjoamalla köyttä tai tikapuut tai jotain vastaavaa avuksi, eikä hyppää kuoppaan mukaan.

Ap:n kaltaiset masentuneet puolestaan usein on sellaisia, jotka köydestä ja tikapuista huolimatta yrittävät vetää muita sinne kuoppaan, ettei tarvitsisi yksin olla surkeana. Mutta sinne ei todellakaan pidä mennä mukaan...

Ihan ymmärrettävä huoli. Moni pelkää hylätyksi tulemista. Voi olla useita syitä miksi ei vastaa. Ehkä oma elämäntilanteensa on nyt vaikea? Koita olla ajattelematta liikaa.

Itse kanssa pelkään, että pitkän masennusjakson jälkeen kun olen pitänyt puhelinta lentokonetilassa, kukaan ei haluakaan enää nähdä tai kuulla mustä enää mitään. Toisaalta muillakin on elämässä paljon kaikenlaista menoa, että mun masennussyrjäytymistä ei olla välttämättä edes huomattu. 

Pitäisikö ihmisten olla ymmärtäväisempiä tämän masennuksesta johtuvan eristäytymisen suhteen? Vai onko se tuomittavaa?  

Kai se taitaa niin mennä että vaikka joskus aiheutamme mielipahaa muille vaikka emme sitä tarkoittaisi, niin olemme silti vastuussa teoistamme. 

Soita sille.

Asia selviää. Mut jotkut tosiaan sietää vain

ihmisiä vain iloisina, joten on riski että hän ei halua kuulla susta.

Menetin monta kaveria kun loukkaannuin onnettomuudessa, toipuminen kesti vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Ei ystäväsi ole sinusta mitenkään vastuussa, joten etsi jostain muulta syy masennukseesi.

Jos olisin tuttusi ja lähettäisit jonkun masentavan kämäisen valitussähköpostin, niin varmaan deletoisin sen ja jatkaisin omaa elämääni.

Olet varmasti hieno empaattinen ystävä ja ylpeä siitä

Tiedätkö mikä on sympatian ja empatian ero? Minulle se opetettiin tälläisellä vertauksella. Ihmisen ollessa kuopassa ja valittavansa siellä epätoivoaan, sympatiaa kokeva ihminen hyppää sinne kuoppaan ja suree sen epätoivoisen kanssa siellä. Empatiaa tunteva ihminen yrittää auttaa siellä kuopan reunalla esim. tarjoamalla köyttä tai tikapuut tai jotain vastaavaa avuksi, eikä hyppää kuoppaan mukaan.

Ap:n kaltaiset masentuneet puolestaan usein on sellaisia, jotka köydestä ja tikapuista huolimatta yrittävät vetää muita sinne kuoppaan, ettei tarvitsisi yksin olla surkeana. Mutta sinne ei todellakaan pidä mennä mukaan...

No ei ketään myöskään tarvitse sinne kuoppaan yrittää survoa niin kuin jotkut kommentit tässä ketjussa.

On normaalia tuntea itsensä hylätyksi, jos vanha ystävä jättää vastaamatta, mutta masentunut tekee siitä herkästi liian pitkälle meneviä päätelmiä. Toisaalta masentunut myös ajattelee sillä tavalla laatikon sisällä, ettei muista että muilla on muutakin tekemistä kuin murehtia minua ja asioitani. Voi olla että ystävä tarttee hengähdystaukoa tai että ystävyyttä ei voi enää lämmittää. Näin käy joskus kaikille elämässä että tulee dumpatuksi. Siitä täytyy vain päästä yli tavalla tai toisella katkeroitumatta ja piinaamatta vanhaa ystävää jos tämä haluaa ystävyyden katkaista.