Sinä yksinäinen, miten luulet että kyseinen asia näkyy ulkopuolisille?

Hei täällä yksi tuommoinen. En tiedä, mitä minusta ajatellaan, mutta olen yksinäinen. Ei siinä mitään, kai se on hyväksyttävä. Onneksi joskus tulee nähtyä sentään vanhoja ystäviä. Uusia en ole saanut näin aikuisiällä. Harrastan juoksemista, joten siinäkään ei oikein pääse tutustumaan kehenkään.
Noh, luulenkin että se näkyy muille näin:
-En käy ulkona(työkaverit puhuvat viikonlopun baareiluistaan, minulla ei ole ketään kenen kanssa lähteä ulos)
-Shoppailen paljon
-Kuuntelen muiden juttuja ja minun on vaikea puhua itsestäni mitään. Mutta toki puhun, jos joku kysyy. En siis ikinä mainitse "..kaverin kanssa"
Luulen myös, että minulta puuttuu ehkä jokin mukautumistaito. Tarkoitan siis sitä, etten ala kopioimaan toisten käytöstä. Tämän olen huomannut niiden sosiaalisten ihmisten kohdalla - he osaavat muokata puhettaan sopivaksi riippuen kenen kanssa keskustelevat, muiden tavat tarttuvat heihin jnejne. Jos tajuatte, mitä tarkoitan.

Oikeastaan yksinäisyys on aika hanurista. En kyllä tiedä, mistä edes löytäisin kavereita. Miten edes tutustutaan ihmisiin? En tiedä onko minussa vikaa, töissä minua pidetään ahkerana työntekijänä ja ihan mukavana kai, ulkonäöstäni on tullut lähinnä positiivista palautetta. Usein itkettää, mutta tänään on ihan hyvä päivä. Sellaista se elämä kai on.