35-vuotias esikoistaan odottava täällä, saa kysyä vapaasti
Kommentit (16)
ja elämämme on mullistunut ihanasti! Tärppäystä odotettiin monia vuosia, hoitoihin olimme juuri menossa, sitten tärppäsikin.
Mukavaa odotusta, ihanat ajat teillä edessä kun vauva syntyy ja pääsette seuraamaan lapsen ihmeellistä kasvua! Tuntuu, että joka päivä on paras päivä, lapsi oppii niin nopeasti uusia asioita.
Kaikkea hyvää sinulle & perheellesi. Ap
Olen aina halunnut lapsia, mutta oikeaa isäkandidaattia ei aikaisemmin tullut vastaan. Ja hyvinhän tässä vielä ehtii:-)
Sinkkuaikoina joskus ajattelin, että jos 35-vuotiaaksi mennessä ei sopivaa miestä ole löytynyt, niin sitten adoptoimaan tai hankkimaan lasta omin päin. Onneksi nyt kuitenkin elämä meni näin.
Mutta katsotaan nyt, millaiseksi arki muodostuu. Päällimmäisenä kysymyksenä on oma jaksaminen. Jos kaikki menee hyvin ja voimia riittää, niin kyllä toinenkin lapsi on tervetullut.
Nyt tuntuu siltä että en kovin paljon tätä vanhempana haluaisi lapsia. Eli jos toista alamme harkita, niin eiköhän se aika putkeen koiteta tehdä - jos siis tärppää. Kyllä 40 tuntuisi olevan ehdoton yläraja minulle.
Itse sain myös esikoiseni 35-vuotiaana. Nyt 3kk tyttö tuhisee tuolla päikkäreillä ja saa minut onnesta mykkyrälle.
Entä millainen äiti sinusta tulee?
Vierailija:
Itse sain myös esikoiseni 35-vuotiaana. Nyt 3kk tyttö tuhisee tuolla päikkäreillä ja saa minut onnesta mykkyrälle.
hetkistäkin selvitä.
Tietysti toivon että minusta tulisi hyvä äiti:-) Vaan vaikeaahan sitä on näin etukäteen sanoa. Oma äitini oli minusta aivan ihana ja mahtava mamma, toivon pystyväni olemaan edes vähän samanlainen.
mutta ootpas vanha saamaan ensimmäisen lapsen.
Mutta näistä asioista ihmisillä on tietysti kovin vaihtelevia ja kärkkäitä mielipiteitä.
oma esikoiseni on jo 13v kun minä olen 35v
18
Eli miten kauan ehditte olemaan yhdessä ennen kuin rupesitte tekemään vauvaa?
Meillä vähän samantapainen tilanne, tosin uusperhekuvio. Mulla ikää mittarissa 33 ja mietin, että kauanko tässä viitsisi odotella, että uskaltaa tehdä miehen kanssa lapsen.
terveisin toinen 35v. joka ei vielä(kään) ole löytänyt sitä miesta, jonka kanssa perustaa perheen. Minäkin 20vuotta olen haaveillut omasta perheestä ja lapsista, mutta ei ole vielä elämä mulle sellaista suonut. Sikäli on tosi iloista lukea tällaisia juttuja, toivoa ehkä vielä on mullakin?
Mullakin tämä mies tuli elämääni siellä missä vähiten osasin sitä odottaa.
Äitiys tuntuu kovin isolta asialta. Odotan niin ihania asioita kuin rankkojakin aikojakin. Koitan olla mahdollisimman realisti ja unohtaa ruusunpunaiset silmälasit koteloonsa.