Vapaa-aikani on mennyt kaikissa asioissa ihmeelliseksi suorittamiseksi

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, mutta itse en koe käytöstäni varsinaisesti ongelmaksi. Minullakin on listoja kielistä, elokuvista, kirjoista, harrastuksista ja kaikesta mahdollisesta. Käytän kamalasti aikaa asioiden suunnitteluun, mutta toteutuksesta ei välttämättä tule mitään. Ja jos saan jotain tehtyä, en ole tehnyt sitä yhtä hyvin kuin olisin voinut. Joskus jumiudun päivittämään vauva-palstan keskusteluja, jotka parhaimmillaan saavat minut ärtyneeksi ja jotka mielestäni ovat ajanhukkaa. Harrastukseni kestävät keskimäärin viikon, ellei se ole joku liikuntakurssi, joka kestää esim kuukauden.

Ongelma käytökseni on silloin, kun teen siitä itselleni ongelman. Haukun itseäni luuseriksi, koska en ole menestynyt opinnoissani ja koska työni ei liity mitenkään opiskeluuni. Olen siis valmistunut jo yhdeltä alalta, melkein valmistunut toiselta alalta ja aloitin viime syksynä kolmannen alan opiskelut, mutta jouduin laittamaan kolmannen nyt tauolle, kun minun on pakko valmistua siitä tokasta jutusta ennen kesää. Joskus haluan tppaa itseni, koska en ole menestynyt yhtä hyvin kuin olisin halunnut, ja minulle akateeminen menestys on aina ollut tärkeää.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni suorittajana. Minulla on valtava elämän palo ja kokemuksien tarve ja haluan kokeilla kaikkea! Rakastan kieliä suunnattomasti ja haluaisin osata niitä kaikkia. Maailmassa on tuhansia loistavia kirjoja, jotka avaisivat maailmaa minulle jollain tavalla. Liikuntaharrastukset ovat upeita, koska ne haastavat kehoa ja tekevät sinusta terveemmän. Ja eikö olisi mahtavaa osata ommella omat vaatteesi tai tehdä viikottain kotiin omat kukka-asetelmasi?

Aikaa ei kuitenkaan ole kaikelle ja se stressaa minua. Yleensä jumiudun juuri tällaisiin turhiin oheistoimintoihin (kuten aihevapaalle) silloin kun minulla olisi aikaa tehdä asioita, mutta jotenkin se potentiaalisten tekemisten määrä ahdistaa minua. Joskus luin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiselle iskee helposti sellainen potentiaalistressi (tms), jonka seurauksena valitsee sen huonoimman vaihtoehdon. Eli jos sinulla on liikaa kaikkia kivoja vaihtoehtoja, valitset jostain syystä sen huonoimman. :D

Taustatietona voin kertoa, että minulla diagnosoittiin kolmekymppisenä ADHD. Tosin se lääkäri sanoi, että toi kokemuksien janoaminen saattaa olla vain persoonallisuuspiirre, koska lääkkeet eivät ole tähän auttaneet.

Minulla ei ole kovin paljon neuvoja, mutta sinuna en stressaisi asioiden listaamisesta. Suunnittelu on kivaa ja ehkä joskus saat toteutettua suunnitelmasi. Ehkä neuvon pitäisi olla se, että et stressaisi liikaa ylipäänsä. Älä määrittele toimintaasi suorittamiseksi! Minäkin vilkuilen kirjasta, paljonko minulla on luettavaa tai paljonko olen lukenut enkä koskaan ole ajatellut, että sen takia suorittaisin kirjan lukemista. Minusta on vain kiva tietää, miten lukemiseni etenee.

Yritä myös havainnoida tekemistäsi. Missä tilanteissa pakenet turhien videoiden tai ärsyttävien keskusteluiden maailmaan? Kun olet tekemässä näitä asioita ja huomaat, että se ärsyttää sinua, niin mieti voisitko tehdä jotain muuta. Minulla on aika pitkä työmatka metrossa ja ennen käytin sen ajan usein vauvalla. Huomasin tämän ja yritin alkaa lukemaan kännystä kindleä sen sijasta. Välillä edelleen vauvailen työmatkalla, mutta yleensä joko luen tai opiskelen kieliä. Muutos on mahdollista, mutta se on usein hidasta ja takapakkia tulee. Se on ihan ok. Ole itsellesi armollinen ja anna anteeksi epäonnistumisesi.

Tsemppia sinulle!

Sinulla oli paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Joku sanoi ettei kannata neuvoa noilla spekseillä mutta olen eri mieltä, koska nimenomaan pyysin kaikkia ajatuksia, kommentteja ja vinkkejä. Näistä yleensä herää uusia ajatuksia.

Minulle nimittäin tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi että ku kerran tykkään tehdä niitä listoja, excel taulukoita ja mitä lie niin jospa nauttisin siitä suunnittelusta tekisin ne listani ja taulukkoni ja sen jälkeen heittäisin ne tietokoneella roskakoriin sen sijaan että jättäisin ne kummittelemaan työpöydälle ja muistuttamaan olemassaolostaan. Että ottaisin sen listaamien kivana tekemisenä ilman aikomustakaan toteuttaa mitään. Jos tuollaista ajatusmallia kokeilisi jos tulee tarve listata jotain.

Ja toinen myös mikä tuli mieleen että jos tätä koko levottomuus/suorittamis ongelmaa ei saa kokonaan poistettua niin siihen jäljelle jäävään osaan voisi sitte opetella asennoitumaan eri tavalla kuten sinä teet eli ei kokisi sitä sitten enää suorittamisena jos siihen osaa asennoitua oikein.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä aloitus Ap ja varmasti tuttua monelle. Vastapainoksi tuolle kuvailemallesi tilanteelle on noussut esiin läsnäolon merkitys ja mindfulness. Jos sulla on mahdollista viettää aikaa pienten lasten kanssa niin suosittelen lämpimästi: Lapset opettavat hetkessä elämistä kuten yhdessä esimerkissäsi kuvasit <3

Suosittelisin sulle ihan ensin, että hyväksyt ettei sun tarvi tehdä vapaapäivinä mitään. Että tarkoitus on nimenomaan pysähtyä ja olla vaan. Opettelet saamaan sun kehon ja mielen lähemmäs toisiaan, yhteyteen. Tunnustelet miltä tuntuu, mitä sun keho kaipaa? Lepoa? Hyvää leffaa? Lenkkiä? Voit myös YouTubesta hakea mindfulness-harjoituksia, jotka auttavat sua pysähtymään itsesi äärelle. Läsnäoloa ja muuta henkistä voi myös ruveta suorittamaan jos siihen on taipumusta, joten muista että teet asiaa vain itseäsi varten ja harjoittelet, et suorita :) Onneksi mindfulness-harjoituksissa usein muistutetaankin siitä että on ihan luonnollista että mieli lähtee harhailemaan. Opit siinä samalla myös hyväksyntää itseäsi kohtaan.

Täällä ehdotettiin myös joogaa, mikä on todella hyvä keho-mieliyhteyden ja läsnäolotaitojen kasvattaja. Katso löytäisitkö jonkun lempeän workshopin aloittelijalle niin pääsisit kokeilemaan. Myös metsässä liikkuminen voisi tehdä hyvää. Jätä urheilukello kotiin ja ota metsä vastaan kaikilla aisteillasi. Tee lyhyitä harjoituksia joissa keskityt ensin vaikka näköön -havainnot mitä kaikkea näet. Saatat huomata että mieli vaeltaa ihan kaikkeen muuhun, mutta palaat vaan taas tietoisesti tarkkailemaan luontoa silmilläsi. Samaa harjoitusta voit tehdä myös kuuntelemalla (lintujen äänet, kaukaa tuleva liikenteen humina, omien vaatteiden kahina, pystytkö kuulemaan tuulen äänen, miltä askeltesi ääni kuulostaa...).

Aikanaan nää läsnäolojutut kuulosti minusta vähän hömpältä, mutta olen itse saanut näistä apua stressiin ja levottomuuteen. Pienet tietoiset hetket pitkin päivää kehittävät oikeasti keskittymiskykyäsi ja opit pysähtymään itsesi äärelle: Miltä susta oikeasti nyt tuntuu? Mitä tarvitset?

Tulipa multa pitkä vastaus, toivottavasti jaksoit lukea. Odotan mielenkiinnolla keskustelua aiheesta ja kiitän hyvästä aloituksesta. Erittäin taitavaa havainnointia ja itsereflektointia ap:lta, olen varma että se lupaa pelkästään hyvää sinulle jatkossa <3

Kiitos kauniista sanoista. Tuo mindfulness ja erityisesti tuo että opettelinsin hyväksymään että on ihan ok vain olla ovat oikein hyviä ideoita. Ja mindfulness varmaankin auttaa tuohon että oppii vain olemaan tietoisesti, näin olen sen idean ymmärtänyt joten siihen täytyy nyt tutustua vaikka se tuntuu vähän hassulta. Ehkä siinäkin täytyy löytää ne itselle sopivat mindfulness videot ensin ja jossain vaiheessa osaa myös ilman videota.

Tuohon ulkoiluun liittyen tajusin juuri yhden virheen minkä olen tehnyt aina. Otan aina kuulokkeet mukaan eli vien sen "taustahälyn" mukanani ulos kun juuri siitä hälystä pitäisi päästä eroon. Seuraavalla kerralla kuulokkeet jäävät kotiin ja keskityn kuuntelemaan ääniä mitä kuuluu ympärilläni. Kiitos tästä! Melkein hävettää ettei ole tajunnut että voisi kokeilla josko se luonnon rauhoittava vaikutus toimisi paremmin kun tutkii sitä myös korvillaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Jossain kirjassa neuvottiin pyhittämään jokainen arkipäivä yhdelle aistille. Maanantaina taisi olla näkö ja silloin piti kiinnittää huomiota siihen mitä näkee. Eli jos istut bussissa, et selaile kännykkää, vaan tarkestelet bussin sisältöä. Yrität kiinnittää huomion kaikkeen mitä siellä näet. Huomaat silloin ikkunan pieleen lintatun purkan ja miten penkit ovat kiinni bussissa. Kotona tietokoneella ollessasi voit vaikka tarkastella hetken mitä tietokonepöydälläsi on.

Kannattaa aloittaa helpoilla jutuilla. Esimerkiksi makuaistia harjoittaessa kannattaa syödä jotain yksinkertaista. Vaikka omena ja todella keskittyä siihen, miltä se maistuu. Pelkästään maistuu eli unohda se rouske ja muut aistit.

Kaikille aisteille vuoronperään sama ja viikonloppuna voit vain huilia. Olen joskus kokeillut tuota ja se on ihmeellistä miten paljon asioita on, joita emme koskaan huomaa. Vaikka ne ovat siinä aina.

Tuo olisi yksi hyvä tapa toteuttaa tuota mindfulness ideaa ilman videota! -Ap

Vierailija kirjoitti:

Sometauko! Itse olin aikoinaan 1kk sometauolla enkä katsellut edes tv:tä, enkä lukenut juuri uutisia. Teki kyllä todella hyvää, oikeastaan tosi rentouttavaa<3

Tuo uutistauko kuulostaa muuten todella hyvältä lisältä tuohon sometaukoon.  -Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne harrastukset yleensä kiertävät. Voin neuloa tosi intensiivisesti viikon ja saan siitä tarpeekseni. Se neule odottaa minua sitten seuraavaan kertaan.

Ihmiset ovat erilaisia ja pidän vaihtelusta.

Tuosta neulomisesta tuli mieleen ja kun aikaisemman viestisi perusteella olet todella samanlainen minun kanssani niin kun neulot niin teetkö vain sitä vai onko sinulla taustalla tv tai kuunteletko jotain podcastia, radiota yms. samalla. Kiinnostaa että kun suoritat samalla tavalla niin onko sinulla vielä lisänä tuo että kokoajan pitää olla siinä jotain hälyä lisänä. Mietin että auttaisiko tuo hälyn poistaminen ja vain ainoastaan se pelkkä neulomisen tekeminen jotenkin siihen ajatteluun ettei se tunnu suorittamiselta.

-Ap

Puhelin/tietokone pois. Aamulla ja nukkumaanmennessä voit nopeasti sitä katsoa. Olet nimittäin tottunut jatkuviin ärsykkeisiin ja jos joudut olemaan ilman niin tylsistyt. Ja jos on paha addiktio niin ärsyynnyt, tätä näkee etenkin lapsilla.

Dopamiinin säännöstelyn ongelmalta kuulostaa. Jatkuvat ärsykkeet ei ole hyväksi. Pidä vaikka alkuun yksi päivä viikossa ilman kännykkää ja tietokonetta tai televisiota. Tuijota vaikka seinää niin kauan että saat itsesi vähän normalisoitua. Sen jälkeen tee jotain rauhallista. Lue tai siivoa. Käy kävelylenkillä.

Olet mielestäsi perfektionisti, todellisuudessa et kykene siihen. Elät ristitulessa. Multitaskaat, et keskity mihinkään kunnolla. Listat joita kokoat, lisäävät multitaskaamista. Suosittelen sulle sometaukoa. Kerroit että kokeilit sitä ja tuntui hyvältä. Keskustelupalstat lisäävät negatiivisuutta, mielipiteiden torppaus jää mieleen, alitajuntaan. Vaikket pahoita mieltäsi näennäisesti. Ei se ylennäkkään mieltäsi. Sitten nämä täydelliset kuvat, kauniit lomat, upeat kodit, pukeutumisen ideat. Nämä täydelliset cappuccino kupit kermavaahtoineen. Nämä aiheuttavat halun tehdä vähintään yhtä hienoa jälkeä. Some saa sinut tekemään listoja. To do this and that! Elämänlaatu paranee elämällä. Moni päässyt luuri orjuudesta irti. Kumpi on herra ja kumpi orja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne harrastukset yleensä kiertävät. Voin neuloa tosi intensiivisesti viikon ja saan siitä tarpeekseni. Se neule odottaa minua sitten seuraavaan kertaan.

Ihmiset ovat erilaisia ja pidän vaihtelusta.

Tuosta neulomisesta tuli mieleen ja kun aikaisemman viestisi perusteella olet todella samanlainen minun kanssani niin kun neulot niin teetkö vain sitä vai onko sinulla taustalla tv tai kuunteletko jotain podcastia, radiota yms. samalla. Kiinnostaa että kun suoritat samalla tavalla niin onko sinulla vielä lisänä tuo että kokoajan pitää olla siinä jotain hälyä lisänä. Mietin että auttaisiko tuo hälyn poistaminen ja vain ainoastaan se pelkkä neulomisen tekeminen jotenkin siihen ajatteluun ettei se tunnu suorittamiselta.

-Ap

En yleensä vain neulo, vaan minulla on jotain taustalla. Parasta on jos mieheni pelaa, koska sitä on kiva seurata, mutta en jaksa katsella ainoastaan sitä. Teen aika tylsää ja suorittavaa työtä koneella ja keskityn yleensä paremmin, jos minulla on siinä vieressä joku semi-kiinnostava video tai äänikirja taustalla. Jos minun pitää tehdä jotain monimutkaisempaa, vaihdan musiikkiin, jota minun ei tarvitse varsinaisesti kuunnella.

Mutta jotkut asiat teen ilman hälyä. Kävelylle en koskaan ota kuulokkeita mukaan, mutta se johtuu siitä, etten siedä nappikuulokkeita enkä halua raahata mitään isoja kuulokkeita mukana. Lukeminenkin yleensä onnistuu paremmin hiljaisuudessa. En esimerkiksi voisi koskaan opiskella kirjastossa, koska siellä on ihmisiä ja se häiritsee minua.

En koe, että suorittaisin neulomista, vaikka mittailenkin etenemistäni koko ajan, haluan neuleen mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja haaveilen siitä, että se on valmis. Neulominen on silti kivaa, vaikka haaveilen sen valmistumisesta.

Jotenkin tuntuu, että olet jumiutunut tuohon suorittamisen käsitteeseen. Olen joskus itsekin pohtinut, että suoritanko jotenkin elämää, kun haluan toteuttaa kaikenlaista ja minulla on miljoonia suunnitelmia. Olen tullut siihen tulokseen, että en suorita. Minä vain haluan tehdä paljon erilaisia asioita ja koska olen kärsimätön, haluan, että ne valmistuvat nopeasti. :D Periaatteessa voi ajatella, että kaikenlainen tavoitteellinen tekeminen on suorittamista. Jos innostut mindfullnesista, niin eikö sekin ole suorittamista, että istut jossain keskittyen vaikka omenan syömiseen? Sinulla on silloin tavoite ja suunnitelma sen mindfullnessin kanssa.

Voi tosin olla, etten itse ymmärrä mitä se suorittaminen tarkoittaa. Seuraan itse terveellisiä syömisiäni ja merkitsen sellaiseen ohjelmaan montako hedelmää jne olen syönyt, mutta se on vain kivaa puuhaa. Joskus syön omenan, koska en ole sinä päivänä syönyt tarpeeksi terveellisesti, mutta en pidä sitä suorittamisena tai stressaavana.

Itsellä ollut lapsesta asti tätä, että tuskin mun kaltaisille mikään somepaasto auttaa kun somea ei edes ollut silloin...

Tsemppiä, et ole ainoa.

T. Keskittymiskykyni ei riitä sanomaan nyt muuta.

Olen suorittaja ja muille eläjä. Suoritin työssä itseni rikki, olen omistanut elämäni muiden elämälle. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä mutta samat ongelmat kuin ap sinulla. Tunnen syyllisyyttä eläkkeellä olosta ja kaikesta mahdollisesta. Kaikkea on pakko tehdä ja jollen tee koen syyllisyyttä ihan kaikesta.

On pakko herätä aikaisin, pakko lenkkeillä, pakko siivota, pakko sitä ja tätä. Elän kumppanille ja sille että hänellä on mukavaa. Kumppani vinoilee eläkkeelläolostani joten yhtään päivää en ole ollut rauhassa eläkkeellä että olisin nauttinut edes yhdestä päivästä ilman pakkosuorittamista ja miehen vinoilua asian tiimoilta. Olen eläväkuollut. Olisin ehkä yksin onnellisempi mutta pakkosuorittaisin silti.

Tunnistan itseni tästä myös. Opintojen jälkeen yli vuoden päivätöitä tehneenä, koen olevani oravanpyörässä jonka kohokohtana on viikonloput. Viikonloppuna haluan tehdä miljoona asiaa, toisaalta haluan vain katsella lempisarjoja, mutta kun teen niin, tunnen että viikonloppu on mennyt hukkaan. Toisaalta välillä huomaan, etten edes jaksa keskittyä sarjoihin, ajatukset harhailee jossain muualla. Sunnuntaina alkaa ahdistus että taas uusi työviikko edessä. Olen välillä erittäin aikaansaamaton, joku kassi voi olla kuukausitolkulla purkamatta  jossain asunnon nurkissa. Asiat, joita en osaa hoitaa helposti/noin vain, jäävät hoitamatta tai tartun niihin joskus myöhemmin, kun on pakko. Isona tavoitteena on tällä hetkellä asunnon ostaminen, johon saa varmaan ainakin vuoden vielä vähintään säästää. Haluaisin sisustaa nykyistä kämppää, mutta ajattelen vaan, että en tee sitä ennenkuin ostamme uuden asunnon. Kaikki jotenkin tähtää siihen tavoitteeseen, tulevaisuuteen. Toisaalta haluan elää hetkessä, mutta sitten en voikaan ostaa sitä tai tätä, sehän vie turhaa rahaa ja sen voisi säästää. Välillä tulee toivottomuuden tunteita siitä, ettei ikinä saada säästötavoitetta kasaan.

Tunnistan itsessäni hyvin paljon isääni, jolla samanlaista "liika-ajattelua" ja stressaamista sekä jatkuvaa projektin ja tekemisen tarvetta. Luulempa, että  sitten kun ostammekin asunnon, alan miettimään jotakin seuraavaa juttua. En osaa sanoa mikä tähän auttaisi varmasti, mutta mielesten asioiden tekeminen yleensä madaltaa stressitasoa, minulla se on liikunta. Eilisen päivän olin tekemättä mitään (mikäli siivoamista ja tv:n katsomista ei lasketa) enkä toisaalta siitä kokenut huonoa omatuntoa. Yritän myös välillä tietoisesti ajatella ja tehdä sen mukaan, ettei mitään ole ns. pakko tehdä.

Onko sulla perhettä? Vietä aikaasi heidän kanssaan ilman suorittamista.