Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla äiti alkoholisti?
26.06.2006 |
Minun äitini on tuurijuoppo. Välillä pitkiäkin aikoja juomatta, sitten taas tulee juomakausi... Alan olla todella kyllästynyt tähän kaikkeen. Suoraan sanottuna enää ei kiinnosta pitää yhteyttä edes hänen selvinäkään kausinaan - ainoastaan lasten takia yritän, saavatpa edes jonkinlaisen mummo-kokemuksen hänestä.
Rassaa vaan, kun ei voi oikein luottaa - eikä siis sopia mitään kovin tärkeitä lapsenvahtikeikkoja hänen kanssaan (ei ainakaan muutoin kuin lähes viimetipassa, jolloin on varmaa että on selvinpäin).
Ihme ja kumma, keväällä oli pitkä selvä putki, jopa nelisen kuukautta, juuri tuossa ennen kuopuksemme syntymää. Mutta sitten taas repesi. Kai se oli juhlinnan paikka. Tai kriisin. Mistä sitä ikinä tietää. Nää on niin kummia nää hänen juomisensa " syyt" . On niin rankkaa tulla taas mummoksi (= aina ovat nurkissa pörräämässä ja vaatimassa?). Tai on rankkaa, kun häntä ei (mummona) huomioida tarpeeksi (= en vie tarpeeksi usein hoitoon?). Mieskin on huono. Aina kotona. Tai liikaa reissussa. Omat vanhemmat ovat jo huonossa kunnossa, heistäkin pitäisi jonkun huolehtia - oma äiti on dementikko ja oma isä hullu hakkaaja ja narsisti, ollut aina - siis lapsuus ja nuoruuskin menivät pilalle. Sitten piti naida mies, tehdä lapset ja jäädä kotiäidiksi. Ei työuraa, ei mitään omaa aikaa. Ja nyt on tylsää kun sitä omaa aikaa on liikaakin... Lapset ovat kiittämättömiä valittajia. Käyvät liikaa tai liian vähän. Ota tästä selvää. Niin, aina on jokin syy, mutta ikinä se ei ole oma vika tietenkään. Elämä on epäreilu, tehnyt tällaiseksi, vienyt mukanaan. Minkä sille mahtaa, ei muuta kuin lääkettä pullosta lisää vaan...
Kommentit (17)
eli ymmärrän täysin tunteesi. Onneksi oma äitini ei ollut alkkis vielä silloin, kun asuin kotosalla, eli itse muutin samoihin aikoihin pois, kun lama tuli, ja laman myötä konkurssi ja alkoholismi.
Voimia kaikkien alkoholistien lapsille, erityisesti ala-ikäisille, heitä käy todella paljon sääliksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kasvu vastuuseen omasta elämästä voi alkaa vain raitistumisen kautta.
Alkoholistin juominen on rankkaa lähiomasille ja varsinkin (pienille)lapsille. Itse olen alkoholisti ja raitistunut jo useita vuosia sitten. Olen pienten lasten äiti ja lapseni eivät ole nähneet minua juovuksissa koskaan.(Luojan kiitos) Monet kuvittelevat, että raitistunut alkoholisti taistelee kynsin hampain viinan himoa vastaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan elän ihan tavallista elämää, siihen ei vaan kuulu enää alkoholi ja mitään viinan himoja ei ole. Onneksi olen saanut raitistua nuorena ja saanut myös olla raitis äiti lapsilleni. Se on suurin kiitollisuudenaiheeni päivittäin. Toivoa on, halu on vain tultava alkoholistista itsestään. Voimia sinulle, näitä alkoholisti-isoäitejä on nykyään huolestuttavan paljon.
Vierailija:
näitä alkoholisti-isoäitejä on nykyään huolestuttavan paljon.
Olen lapsuuteni asunut hänen kanssaan ja myöhemmin asuin mummini luona.
Äitini juo vieläkin, välillä enemmän ja välillä vähemmän...
Olen anttanut jo itselleni anteeksi sen etten aina jaksa olla tekemisissä hänen kanssaan. Ennen hän soitteli humalapäissään ja kyseli miten huono äiti hän o ollut... jos sanoin että huono niin jo oltiin ranteita viiltelemässä...
Nyt olen vanhempi ja visaampi. En enää vastaa hänen puheluihinsa kun tiedän hänen juoneen. Kännissä meille ei ole mitään asiaa, lasta saa nähdä kun on selvä.
Olen aina katkera äidilleni siitä miksi hän piti alkoholia tärkeämpänä kuin omaa lastaan.
Ne äidit jotka juovat eivät tajua miten paljon voivat saada pahaa aikaiseksi lapselleen juomisellaan, koko elämäksi....
En ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan, en voi, haavat eivät häviä koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin käyn siellä. Se juo viikonloppuisin ja aloittaa usein jo ke-to.
Ja on tällä hetkellä pakkohoidossa kun ei mielenterveys enään kestäny.
Aivot vaurioituneena. Ja kun ei edes myönnä et on ongelma ni ei siit oikeen voi parantuukaan. Sanoo vaan et on yhden kaljan juonu vaik tulee vastaan eikä tunne ees omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi on ollut jo vuosia juomatta rankasti, välit ovatkin parantuneet paljon. pahin juomiskausi oli vanhempieni erottua kun olin murrosiässä, huoh..
tai oikestaan molemmat vanhemmat olivat jonka takia meidät lapset sitten huostaanotettiinkin. En ole äitini kanssa tekemisissä, käy meillä noin 2 krt vuodessa ja onneksi on silloin selvinpäin. en pidä häntä aitinä pikemminkin vanhana (perhe :D) tuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole siis mikään romaani, vaan ihan faktatietoa. Mulla ei ole se kirja nyt kotona, enkä muista kirjoittajia, mut kustantaja oli EHKÄ Kirjapaja. Suosittelen!
Mutta todella läheltä olen pari ihmistä, joiden äiti alkoholisti (toisella myös isä)..
Tulin vaan siis toivottamaan jaksamisia teille kaikille, jotka asian kanssa kamppailee. Se on varmasti vaikea asia näin aikuisenakin, äitinsä lapsihan sitä silti on. Ainakin itse kaipaan tukea omalta äidiltä vieläkin.
Alkoholistin sanaan kun ei tosiaan voi aina luottaa, niin niitä pettymyksiä saa kokea.
VOIMIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lähellä minua on pari ihmistä ym.
Syitä oli kans niin monia.. ensin oli meidän lasten kans niin rankkaa ettei jaksanut nyt kun kaks nuorempaa pikkusiskoani onotettu huostaan on niin kamalaa kun on niin yksinäinen...
Äitini on todella mukava ihminen kun on selvinpäin ja olen tajunnut että ei se auta vaikka kuinka olisin kiukkuinen ja vihoissani hänen juomisestaan.. pikemminkin jos olisin näitä selviä hetkiä olisi vähemmän jos olenkaan..
Ainoa asia mikä harmittaa on kun äitini pyytää rahaa.. tiedän että omat rahansa menee joko kurkusta alas tai velkoihin.. En halua lainata mutta välillä sorrun kun itku kurkussa soittaa (selvinpäin) että on syönyt pelkkää kaurapuuroa viimeisen viikon.. itku siinä meinaa itselläkin tulla, ei tunnu hyvältä laittaa ja ei tunnu hyvältä jos ei laitakkaan..
Pakkohoitoon olen yrittänyt saada, muutaman kerran jopa poliisien voimalla mutta minkäs teet kun lääkärien mukaan ei ole hullu ´vaikka yrittääkin tappaa itsensä. Määrätään vaan mielenterveyskeskukseen ja masennuslääkkeitä.. joo ja kun selviää niin toteaa itselleen ettei yarvi lääkkeitä tai hoitoa..
tässä sitä sitten odotellaan hautajaisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitti kun olin 7-8 -vuotias ja sama meno jatkuu vielä 23 vuotta myöhemminkin. Viinaa kuluu joka ilta ja vapaapäivinä aamusta asti. Kohta loppuu työtkin, eli pääsee kiskomaan viinaa kokopäivätoimisesti.
On juonut suhteet lapseensa, avioliittonsa, ajokorttinsa ja työpaikkansa, mutta vikahan ei ole hänessä. Lapsenlapsiaan ei tule ikinä saamaan luokseen hoitoon, vaikka heitä kovasti rakastaakin.
Haluaisin uskaltaa katkaista välit kokonaan, mutta kaipa sitä jonkinlaisesta kiltin tytön syndroomasta kärsivänä edelleen tulee käytyä / soitettua kohteliaisuuspuheluita muutaman kerran vuodessa.
Onneksi oma elämä on paremmilla raiteilla ja saan olla lapsilleni sellainen äiti, jollaisen olisin itsellenikin toivonut.
Takana yksi aivoverenvuoto mutta yhä hengissä. Hänellä on 3 lasta, joista yksikään ei ole kasvanut hänen kanssaan koska hän ei pysty huolehtimaan lapsistaan.
Harkitsen taas vaihteeksi välien katkaisemista.
Hän on raitistunut parikymmentä vuotta sitten ja ikää on jo 70 vuotta. Itse tajusin hänen juovan, kun olin 12-vuotias. Koko murrosikä meni siinä, kun pelkäsin, missä kunnossa äiti on tullessani koulusta kotiin. Välillä jouduttiin soittamaan ambulanssi ja äiti joutui vatsahuuhteluun, kun oli ottanut lääkkeitä ja alkoholia. Ikinä ei voinut kavereita pyytää kylään. Näen vieläkin painajaisia noista ajoista, vaikka olen jo 46-vuotias. Nykyään äitini on oikein hyvä mummo lapsillemme ja jaksaa touhuta heidän kanssaan. 3-vuotias kuopuksemme on hänelle tosi rakas. Kai hän jotenkin yrittää korvata meidän kärsimyksiämme.
täällä kun ollaan sitä mieltä, että kaikki äidit osaavat juoda sivistyneesti ja lapsille pitää oikein näyttää, että juominen on ok!