Miten pääsit yli vanhempiesi kuolemasta?

Se otti aikaa, mutta ei unohdu. Toinen päivä on helpompi kuin toinen, mutta pikkuhiljaa ei enää ole niin vaikea muistella vanhempaansa kuin alussa. Nyt jo välillä pystyy nauramaan muistellessa hänestä hauskoja asioita ja yhteisiä hulluttelujamme.

En ole päässyt yli siitä että apiná muŕhasi isäni, tämä kärsimys toistuu perheessäni saman ápina tekijän tukijoista ja hänestä niin ídiootilla tavalla ápinoiden hyväksi ja ihmisen haitaksi. Maatani ollaan kaiken lisäksi varastettu. En vihaa mitään, haluan vain anteeksi pyynnön jumalan edessä enkä mitään viestejä psykopaatiltá joka kuvaa oman vessanpöntöstä paskán kuvaa ja viestejä jossa vihataan ŕealismia.

Kuolema on täysin luonnollinen asia. Olen surullinen, mutta hyväksyn sen.

Se oli helpotus.

Äiti oli kadonnut jo vuosia aiemmin alzheimermaahan.

Mutta en halua ajatella miten hirveät olivat hänen viimeiset 10 vuottaan ns. "hoitokodissa".

Te jotka ette ole nähneet ette voi kuvitella.

Isäni kuolema oli lähinnä helpotus, ei vähiten hänelle itselleen, joten siitä oli helppo selvitä.

Äitini kuolema (jos hän kuolee ennen minua) tulee olemaan hirveää minulle. En kestä edes ajatella sitä.

Aika parantaa