Ahdistus, stressi ja opiskelu?

Moikka, olen nyt 39-vuotias ja kun muistelen omia opiskeluaikojani niin harmittaa se etten hakenut apua juuri noihin ahdistus- ja sos.fobiahommiin. (no, totta puhuen en silloin osannut edes sanoittaa asiaa niin hyvin kuin aiheen aloittaja juuri teki).

- Lääkäriltä voi saada esim. Propral-tabletteja jotka vähentävät jännittämiseen kiinteästi liittyviä fyysisiä oireita, ja ne auttavat monia.

- Suosittelen aidosti ja vilpittömästi hatha-joogaa. Olin hatha-joogakurssini ainoa mies (muut olivat n. 70% mummeleita ja 30% alle mummoiässä) ja siellä koin elämäni upeimman laskeutumisen ahdistuksesta sellaiseen rentoon mutta valppaaseen läsnäoloon, ihan vaan seuraamalla opettajan ohjeita. Ei vaatimuksia notkeudesta tai lihaskunnosta, ainoa "vaatimus" oli ettei saa tehdä mitään mihin oma kroppa ei tunnu suostuvan. Menin ekalle tunnille pää aivan katastrofitilassa, ja ajoin sieltä kotiin elämäni upeimmassa rauhallisuudessa, ilman mitään tokkuraisuutta tms. häiriötä.

- Kolmantena tekisi mieli vain yleistasolla rohkaista "zoomaamaan" ulos tämänhetkisestä tilanteesta: elämässä on tapahtunut jo nyt kaikenlaista. Ensi viikolla sinulla on edessä yksi sellainen tilanne joka on kauempaa katsottuna oikeastaan aika pistemäinen ajankulussa.

- Neljäntenä: kannattaa ottaa selvää olisiko sinulla nuorena mahdollisuutta Kelan tukemaan nuorisoterapiaan (en tiedä miten homma toimii nykyään, kun olin itse kaksikymppinen niin pääsin terapiaan ilman minkäänlaista omavastuuosuutta ja sen ansiosta olen ollut viimeiset 16 vuotta työkykyinen eli veronmaksaja)

Toivotan voimia ja onnea. Lisäksi muistutan että ihmiset yleensä pystyvät juuri niihin asioihin joihin he eivät usko pystyvänsä.

Minua taas auttaa näissä stressi-ja ahdistavissa ja pelottavissa tilanteissa kun muitutan itseäni siitä, että vaikka olen kovin surkea kaikessa ja kaukana edes ”riittävästä” , niin ei minulta, kuten muiltakaan, oikeasti sen enempää vaaditakaan. On ihan ok olla surkea. On hyvä tulla vähitellen paremmaksi, mutta täydelliseksi tuskin ehtii. Toisin sanoen, saa sählätä. Saa olla nolo. Pääasia, että tekee silti.

Ja toinen on vanhanaikainen tieto siitä että kun edessä on kasa p@skaa, kiertely, välttely ja sairaslomalle jäänti ei auta. Siinä on vedettävä kumisaappaat jalkaan ja otettava talikko käteen ja alettava luoda itselleen polkua p@skan läpi. Kyllä se joskus loppuu ja tulee joku uusi haaste.

Olen edellisen vastaajan kanssa eri mieltä siitä. Että ihmiset pystyisivät juuri niihin asioihin, joihin eivät usko pystyvänsä. Ihmiset pystyvät siihen, mihin on pakko.