Onko täällä äitejä jotka ei siedä muiden lapsia?

Mä oon ehkä äiti, joka ei siedä kaikkia muita äitejä.

Kyllä ne vituttaa naapurin Ä.pärä.t mutta tää on mitä on.

Minua haittaa omienkin lasten sekoilut. Mutta muut lapset haittaavat jo olemassaolollaan.

En tiiä, mutta ei-äiti on, joka ei siedä kenenkään kitiseviä kakruja!

Ja sitten kuitenkin oletatte, että muut rakastavat teidän lapsianne ja heitä kiinnostaa kuulla mitä petteri oppi tänään päiväkodissa jne. :D

Hyvä kun jaksan omiani.. Pahinta on kuitenkin lasten kaverien vanhemmat, elämään lappaa jos jonkinmoista ylimääräistä hiihtäjää. :(

Niinhän se on, huutavat solumöykyt mun reviirillä ja kehtavat vielä pyytää leipää välipalaksi!

Muistan omasta lapsuudesta miten oli jotain näitä koulukavereita joiden luona kun kävi niin heidän vanhemmat katsoi halveksuen tai vihamielisesti. Kyllä sen lapsenakin huomaa ja tuntee.

Asuin sitten teini-iässä etelä euroopassa vähän aikaa missä tutustuin paikallisiin ihmisiin ja sain kavereita. Kun kyläilin heidän luona heidän vanhemmat halasi, poskisuuteli ja istuttivat ruokapöytään ja ensimmäinen kysymys oli ''onko nälkä, haluatko syödä?''.

Onneksi ei ole lapsia. Ei tarvitse viettää aikaa huonosti käyttäytyvien lapsiperheiden kanssa tai hengailla rasittavien äitien kanssa. Riittää että niitä joutuu katsomaan kaupoissa ja julkisissa.

Sietäisin montaa vierastakin lasta, mutta kun en siedä heidän vanhempiaan! En ole vanhempien palvelija! Hoidan mieluummin vain omat lapset kuin sekä omani että heidän ilman, että he tukisivat minua koskaan! On alistavaa väittää, että olen ihanan lapsiystävällinen. Valitsen itse lapset, joille viitsin antaa ihanaa aikaani. Vanhemmilla on valinnassa iso merkitys. Tahdon, että he ovat ihania myös minun lapsille ja että voin luottaa heidän vaistoihin hoitaa lastani turvallisesti! Välillä teen poikkeuksia lapsen edun vuoksi, mutta näiden lasten vanhemmille asetan tiukat rajat, en ole uudestaan ja uudestaan heidän käytettävissään!

Äidit ja lapset, kumpiakaan en siedä.