Kasvatusalan ammattilaiset! Asiaa herkästä lapsesta
Lapseni on todella herkkä kaikille kielloille, kehoituksille. Kun minä kiellän lasta jostain asiasta, lapsi yleensä suhtautuu joko tottelemalla, kiivastumalla tai huutamalla, että menee nukkumaan/kotiin ja juoksee pois. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa tuntuvat normaalilta, mutta jälkimmäinen ei. Mutta jos vähänkin oudompi (tai oikeastaan kuka tahansa muu kuin minä, jopa pappa ja mummu, jotka ovat todella läheisiä) kieltää lastani, lapsi välittömästi alkaa itkeä ja huutaa, että menee nukkumaan/kotiin ja juoksee pois. On siis todella herkkä. Eikä välttämättä tarvitse olla edes varsinainen kielto, voi olla esim. ihan normaali äänellä sanottu " anna xxx se olla siinä, ettei se mene rikki" . Jo pelkkä kehoitus saa lapseni juoksemaan pois ja pillahtamaan itkuun. Mitä kummaa olen tehnyt väärin, että lapsi reagoi kysyseisellä tavalla? Lapsi 3v. Auttakaa. Päiväkotiin lähtö lähellä ja hirvittää laittaa sinne, kun on aivan hirveän herkkä. Onko muilla samanlaista?
Kommentit (26)
Ja kuten sanoin, tuota perinteistä keinoa eivät taida nykyiset lapsipsykiatrit suositella. Enkä minäkään sitä omiin lapsiini sovella. Joskus olen tosin kysynyt, että ihanko todella haluaisi lähteä kotona ja miten ajatteli yksin maailmalla selviävänsä. Mutta kyllä meillä todellakin on tuollaiset manipulointiyritykset kitketty muuten alkuunsa. Ihan vain ilmoittamalla, että älä höpise tai sitten, jos se ei ole tehonnut, niin suhtautumalla samalla tavalla kuin vaikkapa tavaroiden heittelyyn samassa tilanteessa. Eli kieltämällä, sanomalla, että vaikka ymmärrämme, että suututtaa, niin tuo ei ole sopivaa käytöstä ja pistämällä jäähylle hetkeksi.
10
temperamentikas on vähän ihmeellinen määritelmä. Minun käsitys siitä mitä tarkoitetaan temperamentikkaalla ei sisälly siihen käsitykseen mikä minulla on herkästä lapsesta. Mutta neutraali suhtautuminen lapsen huutoihin vois olla hyvä tapa. Älä näytä ovea,mutta älä myöskään lohduta. Käyttäydy aivanko lapsi ei huutaisi ja itkisi. Puhuttele häntä aivan kuin hän olisi ihan normaalissa olotilassa.
Ensi viikolla vierailemme taas päiväkodissa useana päivänä. Katsotaan miten homma lähtee menemään. Olen puhunutkin hoitajan kanssa lapsen luonteesta etukäteen. Eiköhän tämä tästä.. ap
Kuulostaa oikeasti jotakin omaa showtaan pitävältä lapselta, joka tietää, että vanhemmat hämmentyvät tuosta reaktiosta. Ja sitä hän haluaa. Lapsen olisi hyvä oppia, että kun jotakin kielletään, totellaan ilman mitään ilveilyä ja reaktiota, sillä kyse ei ole HÄNESTÄ vaan siitä, että jotakin asiaa ei vain tehdä. Tavallaan itsekeskeisyyttä.
Tuohon sanottaisiin meillä, että olepa kuule hiljaa, ja tottele mitä sanotaan.
Ps. Päiväkodissa oletetaan ja odotetaan, että lapset käyttäytyvät suht normaalisti. Kaikilla lapsilla on erityistapauksia lukuunottamatta kyvyt siihen. Mikään ei turhauttavampaa, kuin äidit, jotka selittävät, että tää MinnaMikko on niiiin herkkä, se tekee niin ja sanoo näin ja itkee noin, että ymmärtäkää sitä. Jos lapsella on samat valmiudet toimintaan kuin muillakin, hän osaa myös mukautua normaaleihin asioihin (käskyt, kiellot, puhe ja teot), eikä siihen vanhempien paapominen ja käsitys lapsensa erityislaatuisuudesta paljon auta. Kyse on kasvatuksesta, ja oppimisesta. Päiväkodissa ketään ei kiinnosta MinnaMikon manipuloivat reaktiot, hän joko oppii tai sitten ei. Jos ei, niin voi saada erityispaikan tms.
Siis kun hän alkaa huutamaan jne, niin mitä sinä siinä vaiheessa teet? Otat syliin ja lohdutat? Vai oletko huomaamatta? Itselläni on myös herkkä 3v lapsi, joka toisaalta taas on hyvin jästipäinen ;) Kun ei saa tahtoaan läpi, alkaa huutamaan ja itkemään. Kielloista taas joko tottelee tai pistää kampoihin minkä jaksaa. Mielestäni aika normaali 3v.
Minusta lapsesi on kehittänyt keinon jolla päästä kiertämään kiellot. Vaikka sanot että ette anna periksi, hän silti jostain syystä jaksaa yrittää tuota samaa aina vain ja uudestaan. Joskohan joskus olisi niin päässyt kiertämään kiellon?
Vaikea tähän on oikein mitään sanoa tuntematta lasta, mutta voisitte kokeilla sitä ettette tuohon huutamiseen juurikaan reagoisi. Sanoisitte vaan, että tämä asia on nyt kielletty ja sillä selvä ja antaisitte lapsen huutaa kiukkunsa pois, kuitenkaan jättämättä häntä yksin. Kun kiukku on ohi, otatte vaikka syliin ja puhutte asian selväksi. Näin meillä toimitaan hyvin pitkälti.
Millä tavoin voin omalla käytökselläni ohjata lasta käyttäytymään eri tavalla tuollaisissa tilanteissa? Miten minun pitäsi reagoida silloin? Ei tämä kasvattaminen kovin helppoa ollutkaan.. En usko, että on hemmoteltu liiaksi. ap