Lue keskustelun säännöt.
32-vuotias yhden lapsen 11kk vastaa kysymyksiin
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ite tuntuu vaan että olen kohta jo ikä loppu vaikka olen vasta 26v....
Minkäikäinen itse olet jos ajattelet että 32 on vanha?
en siis ajattele että olet kamalan vanha, mutta ainakin elämää nähnyt ja kokenut :o) itestä vaan tuntuu jo näin 26v että jaksaako tässä vielä... ja varmaan joudun vielä muutamat vuodet odottelemaan...
ja nämä samat ihmiset väittävät ettei myöhemmin sitten jaksa. Mielummin elin nuorena sellaista poikamiestytön elämää, tulin ja menin niinkuin itseäni huvitti ja sekoilin.
Nyt hiukan vanhempana ja pikkuisen elämää enemmän eläneenä arvostan ihan erilaisia asioita. Pidän kodin laittamisesta, haluan viettää aikaani kotona perheeni kanssa, en halua baareihin eikä minulla ole kiire mihinkään. Olen selvästti rauhoittunut ja miehenikin joka on 36v tänä vuonna on rauhoittunut. Se villi nuoruus on nyt molemmilta eletty ja vaikka vieläkään emme vanhoja ole niin rauhoittuneempia kyllä.
Olen huomannut että monesti (ei aina) kun nuorenpana saadaan lapsia niin vaikka äiti rauhoittuisikin, ei mies ole kypsä jäämään kotiin perheensä kanssa. Mies jatkaa riekkumista ja omat menot ja kaverit on tärkeempiä. Sitten erotaan ja joudutaan yksinhuoltajiksi.
En halua yleistää asioita, mutta olen huomannut näin tapahtuvan omassa tuttavapiirissäni.
Jokainen tietysti tekee (saa) lapsia silloin kun haluaa, mutta itse olen sitä mieltä että kannattaa odottaa ja elää nuoruus vapaampana.
On sitten myöhemmin aikaa ja halua viettää koti-iltoja yhdessä.
elämää ilman sitoumuksia.
Nyt vanhempana jaksan ja haluan olla lapseni ja mieheni kanssa kotona ja olen onnellinen siitä ettei tatvitse mennä minnekkään vaan olen rauhassa perheeni kanssa. Aikaisemmin kaverit oli tärkeempiä.