Alkoholistivanhempien aikuiset lapset: millainen suhde teillä on alkoholiin?

Ja onko se suhde muuttunut vuosien aikana?

Itse en aluksi nuorena aikuisena juonut ollenkaan, koska en halunnut päätyä samoihin vesiin kuin vanhempani. Sitten opiskeluelämän kautta aloin käydä baarissa. Nykyään odotan innolla viikonloppua kun voi juoda, ja monesti nolottaa jälkikäteen mitä tuli höpöteltyä ja tehtyä. Siltikään en osaisi varmaankaan jättää alkoholia kokonaan pois vaikka se morkkis aina iskee.
Hoidan asiani hyvin, olen vastuullinen ja elämänhallinta muuten ok. Pelottaa kuitenkin, että jos tämä tästä pahenee. Olen kuitenkin miettinyt, että voisikohan itsellä vain olla vääristynyt kuva alkoholinkäytöstä? Viikkoannokset on kuitenkin tosi vähäiset verrattuna moneen muuhun.

Kertokaa kokemuksianne ja ajatuksianne, olisi mielenkiintoista lukea!