TEININ KOULUNKÄYNTI

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin lämpimästä tutustumisretkeä ammattikorkeaan, yliopistoon tai johonkin todella cooliin työpaikkaan. Siellä paikalla joku aikuinen kertoo, mitä pitää osata jotta tälle kivalle alalle pääsee.

Tämä toimi hyvin veljeni tapauksessa. Näytimme millainen maailma aukenee, jos koulut käy kunnolla. Voitte tämän jälkeen käydä tutustumassa spurgujen elämään ja miettiä onko se kivaa.

Ap kirjoittaa,

Mä taidan käyttää poikaa jossain huumeista irti kuntoutustalossa tai sillan alla! ;)

oppana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini on teini. Ei kännykkää voi kokonaan ottaa pois. Rajaa myöhäisillasta känny pois.

Mua ärsyttää tuo sanonta "teini on teini" tai "Teinit on teinejä". Se kuulostaa just samalta, kun sanonta "pojat on poikia".

Vaikka on kuinka teini niin ei tuollainen suuri muutos käyttäytymisessä ole normaalia, eikä asian pitäisi antaa vain olla ja toivoa, että teini ehkä sitten jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi. Tuo teinivaihe on niin tärkeä ihmisten elämässä ja vaikuttaa niin vahvasti tulevaisuudessakin, että siihen kannattaa puuttua jos näkee että jokin on pielessä.

Kuinka monta teiniä olet kasvattanut? Jotkut teinit vaan on kovapäisiä.

Kyse ei ollu siitä vaan tuosta sanonnasta "teinit ovat teinejä",sama siis kuin "pojat ovat poikia" Vähätellään nuorta sanomalla alentuvasti nuo sanat! Ei tee hyvää kellekään,samalla luvataan että ole vaan tyhmä,olet teini/poika,niin kuuluu olla. Kummallista väheksyntää!

"Fraasi[muokkaa]

pojat ovat poikia

se, että poikien sallitaan käyttäytyvän huonommin kuin tytöt; pojat saavat käyttäytyä koltiaismaisesti."

Vierailija kirjoitti:

Monilla teini-iässä koulu lakkaa kiinnostamasta. Silloin kiinnostaa monesti ihan muut asiat, kuten kaverit, pelaaminen yms. Koulussa halutaan laiskotella ja kapinoida aikuisia vastaan. Aikuisten jutut tuntuvat tyhmiltä ja vanhemmat eivät tunnu tajuavan nuoren ajatuksia.

Toisaalta kuuluu siis ikään että kouluinnostus lopahtaa, mutta taustalla voi toki olla muutakin. Pojathan monesti alisuoriutuvat ihan pelkkää epäkypsyyttään, kun henkinen kehitys ei vielä ole niin pitkällä että kykenee hahmottamaan pidempiaikaisia syy-seuraussuhteita.

On hienoa että välität poikasi asioista ja hänen koulun käynnistään. Liika patistelu ja painostus saattaa kuitenkin kääntyä sinua vastaan kun nuori kapinoi.

Ap kirjoittaa,

Kiitos viestistä! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini on teini. Ei kännykkää voi kokonaan ottaa pois. Rajaa myöhäisillasta känny pois.

Mua ärsyttää tuo sanonta "teini on teini" tai "Teinit on teinejä". Se kuulostaa just samalta, kun sanonta "pojat on poikia".

Vaikka on kuinka teini niin ei tuollainen suuri muutos käyttäytymisessä ole normaalia, eikä asian pitäisi antaa vain olla ja toivoa, että teini ehkä sitten jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi. Tuo teinivaihe on niin tärkeä ihmisten elämässä ja vaikuttaa niin vahvasti tulevaisuudessakin, että siihen kannattaa puuttua jos näkee että jokin on pielessä.

Kuinka monta teiniä olet kasvattanut? Jotkut teinit vaan on kovapäisiä.

Voin kertoa oman tarinani. Kun olin teini, minulla oli paljon ongelmia joiden takia oireilin todella vahvasti. Karkasin kotoa, koulu meni todella huonosti jne. Vanhempani eivät koskaan tehneet asialle mitään, ainoastaan huusivat. Minä olin heille vain "teini" joka käyttäytyi "teinimäisesti".

Samaan aikaan minua kiusattiin koulussa, minua käytettiin lapsena hyväksi ja itsetuntoni oli täysi nolla. Nämä asiat haittaavat minua tänäkin päivänä.

Ajatella miten paljon parempi tilanteeni olisi, jos vanhempani olisivat puuttuneet ja hakeneet minulle apua sen sijaan, että ajattelivat minun olevan vain "kovapäinen teini".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini on teini. Ei kännykkää voi kokonaan ottaa pois. Rajaa myöhäisillasta känny pois.

Mua ärsyttää tuo sanonta "teini on teini" tai "Teinit on teinejä". Se kuulostaa just samalta, kun sanonta "pojat on poikia".

Vaikka on kuinka teini niin ei tuollainen suuri muutos käyttäytymisessä ole normaalia, eikä asian pitäisi antaa vain olla ja toivoa, että teini ehkä sitten jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi. Tuo teinivaihe on niin tärkeä ihmisten elämässä ja vaikuttaa niin vahvasti tulevaisuudessakin, että siihen kannattaa puuttua jos näkee että jokin on pielessä.

Ja just tuommoinen muutos ON mahdollista silloin, kun tulee murrosikä. Oma poika muuttui ( kuin yhdessä yössä) ihanasta iloisesta mukavasta pojasta kiroilevaksi huutavaksi kauheaksi pedoksi ! Mua ei hetkauttanut, kun oli jo niin monta teiniikää nähnyt, mutta näin vaan voi olla. <tällä hetkellä ihana täysi-ikäinen ihminen. Teini-ikä on vaihe, jonka jokainen elää tavallaan. Mitä enempi rupeat paasaamaan ja kieltämään, sen vaikeampaa teillä tulee. Voita vaan kaikki todella tärkeät taistelut ( että koulu käydään vaikka pää kainalossa, huumeisiin ei kosketa, kotiin tullaan jne. ) ja katso jotain vaan sormien läpi. Ja säilytä puheyhteys vaikka joskus tuntuukin, että se on mahdotonta. T. jee, vihdoinkin kaikkien teini-iät ohi !!

liimattainenkov kirjoitti:

Nuo kännykät pois on kyllä huonoin ohje ikinä! nuoret ovat kiinni noissa vehkeissään,koko elämä siellä.

Nyt tekisin ihan semmoisen "leikin", "pelin" että hankkisin vanhoja lehtiä,ihan sama mitä,sitten liimaa ja pahvia,sakset. Poika pöydän ääreen ja HUOM! molemmat teette "aarrekartan" nimellä "missä olen 5v kuluttua" Ja siihen sitten lehdistä leikkaatte kuvia ja lauseita,mitä tämän 5v aikana tapahtuu. Leikkasi mitä leikkasi,liimasi mitä liimasi,mutta anna itse tajuta mitä pitää tehä kun kysyt että miten sinne päästään. Ja annat sen kysyä sulta saman kysymyksen.

Hän huomaa ettei se aikuisenkaan elämä niin helppoa ole.

Keppi ja porkkana toimii joskus. Lupasin nuorelleni lukiossa sata euroa siitä että nostaa ruotsin numeroa vitosesta ylöspäin. Teki töitä,sai nostettua,sai satasensa. Ammattikorkeassa selvisi ruotsin pakollisesta loistavasti ja oli tosi ylpeä itestään! Se oli sillä hetkell' sopiva porkkana joka kantoi kauemmas.

http://elearn.ncp.fi/materiaali/kukkasniemis/pofoon/Aarrekartta_tiivist…

kirjastossa on kirjakin,kysy!

Ap kirjoittaa, kuulostaa hyvälle.

kiitos paljon viestistä!

Kummallakin mun teinillä on ollut tuollainen aivojen sulamisvaihe. Yhtäkkiä tuntui kuin asioisi aivonsa palelluttaneen ameeban kanssa. Ja se vaihe on myös mennyt ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita keskustella teinin kanssa aiheesta rauhallisella hetkellä, ei kiihdyksissä tai kesken riidan. Kysy häneltä, mitä hän itse epäilee syyksi sille, että numerot ovat tippuneet. Kysy, onko hän käyttänyt vähemmän aikaa kokeisiin lukemiseen? Onko tunneilla vaikeampi keskittyä? Jos on, niin miksi? Tunteeko hän olonsa väsyneeksi?

Ei pidä oikoa liikaa mutkia suoraksi (tyyliin numerot tippuu -> kännykkä pois, tämä tuntuu rangaistukselta). Vaan todetaan yhdessä, että jos numerot tippuu, miten niitä voitaisiin parantaa. Sitä kautta voidan päästä kyllä samaan lopputulemaan, että raivataan tilaa läksyille ja kokeisiin lukemiselle juuri siltä kännykän käytöltä.

Tämä on ihan paras neuvo.

Juuri näin olen tehnyt!

Meillä tämä toimi aina hetkellisesti muutaman kuukauden, sitten taantuma aikaisempaan tilanteeseen. Tätä jatkui muutaman vuoden. Itse ainakin huomasin että oli lähinnä motivaation puute, tähän auttoi kummasti kännykän pois ottaminen koska jos ei hoida "työtään" niin ei saa "palkkaakaan". Karuahan se on mutta ei tässä maailmassa mikään itsestään tipahda syliin vaan niiden eteen joutuu tekemään töitä, oli se työ sitten opiskelua tai muuta vastaava.

Jatketaan vielä että tätä aikaa kesti 14 v. - 17v. välin ja poika kyseessä. Kyllä ymmärsi keskustelujen perusteella että koulu on tärkeää jne. mutta ehkä sitä oli hankala ylläpitää kun ei ollut konkreettista "maalia". Itsekkin ihmettelin miten tunnollisesta tuli lötköpötkö joka makoili sängyssä puhelinta näppäillen. Tietysti kun en heti tajunnut tiukasti puuttua tilanteeseen niin kohta tunnillakin käytti kännykkään kun keskusteltiin asiasta, mikä aiheutti jälleen uuden tipahduksen arvosanoissa. Oli vaikka mitä palavereita opettajien yms. kanssa ja hyvät suunnitelmat saatiin tehtyä, mutta jotenkin se toteutus oli ihan torso kun oikeasti olisi pitänyt asioille jotain tehdä.

Vaikeinta tässä oli alkaa oikeasti "rankaisemaan" kun muuten oli todella kiltti ja hyväkäytöksinen, aina meni mukisematta kouluun jne.

Aluksi tietysti tuli itselle pahamieli kännykän pois otosta ja saikin sen takaisin melko nopeasti, eli en pitänyt lähellekään sitä aikaa mitä olin sanonut. Noh, kyllähän hän sen huomasi. Ensimmäinen tiukanlinjan pitäminen oli myös hankalaa kun tajusi että puhelin ei tulekkaan niin vain takaisin. Oli vuodatusta kavereista ja jotkut vuoden mittaiset streakit menee (veikkaisin joku snapchat juttu), jota kuulemma päivittäin piti tehdä. Eihän siinä auttanut sanoa kuin voi voi ja että olisi pitänyt ajatella seurauksia etukäteen (tietysti ehkä hankalaa kun itse olin aluksi tuuliviiri asian suhteen). Meillähän meni niin että aika piteni ja piteni jos ei koulunkäynti alkanut toimimaan, olihan se karua katsottavaa kun toinen kapinoi pimeässä huoneessa kun ei kuulemma mitään voi tehdä viikon putkeen. Jotenkin se siitä sitten lutviutui, enkä tietysti voi varmasti sanoa oliko oikea tai toimiva ratkaisu. Tuliko kenties iän myötä lisää "järkeä" tai jotain. Vieläkin saa olla tarkkana ettei luiskahda vanhaan, mutta on oppinut itse huomaamaan tämän.

yh M40

Nuo kouluasiat on hankalia. Itsellä kolme teinipoikaa ja vaikka kuinka sanoo, että peruskoululla voi olla Iso merkitys jatko-opintoasioihin niin ei nuoret sellaista ajattele.

Esikoista ja keskimmäistä ei rahakaan motivoi mitenkään. Nuorinta ainakin puheiden mukaan vähän motivoi, mutta arvosanat sanoo toista.

Keskimmäinen halusi välttämättä lukioon, vaikka lukuintoa ei ole ja numerot sen mukaisia. No siellä nyt yritä selvitä ja uusinut monta koetta. Kaikilla keskiarvo laski yläasteelle mentyä selvästi.

Hyvät välit meillä on. Asioista puhutaan, mutta en huuda enkä rankaise. Omaa vastuuta pitää jo yläasteella olla. Kysyn läksyjen perään ja kyllä sitten koenumerosta näen onko lukenut. Koulusta ei tule pahaa sanottavaa. Olen tyytyväinen, vaikka kiitettäviä numeroita ei tulekaan. Mielellään menevät kouluun ja ovat iloisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Nuo kouluasiat on hankalia. Itsellä kolme teinipoikaa ja vaikka kuinka sanoo, että peruskoululla voi olla Iso merkitys jatko-opintoasioihin niin ei nuoret sellaista ajattele.

Esikoista ja keskimmäistä ei rahakaan motivoi mitenkään. Nuorinta ainakin puheiden mukaan vähän motivoi, mutta arvosanat sanoo toista.

Keskimmäinen halusi välttämättä lukioon, vaikka lukuintoa ei ole ja numerot sen mukaisia. No siellä nyt yritä selvitä ja uusinut monta koetta. Kaikilla keskiarvo laski yläasteelle mentyä selvästi.

Hyvät välit meillä on. Asioista puhutaan, mutta en huuda enkä rankaise. Omaa vastuuta pitää jo yläasteella olla. Kysyn läksyjen perään ja kyllä sitten koenumerosta näen onko lukenut. Koulusta ei tule pahaa sanottavaa. Olen tyytyväinen, vaikka kiitettäviä numeroita ei tulekaan. Mielellään menevät kouluun ja ovat iloisia tyyppejä.

Ap kirjoittaa,

tämähän on aivan mahtava palsta! Olen ekaa kertaa täällä ja näin hyviä kirjoituksia saan!

Olen sinun kanssa ihan samoilla linjoilla ja tilannekin tuntuu samalta. Kiitos paljon viesteistä!

Ap kirjoittaa,

nyt täytyy jatkaa töitä. Olen erittäin kiitollinen teille kaikille. Näistä viesteistä, otan vinkit, kokoan itselleni suunnitelman ja perkaan asiaa pojan kanssa.

Kiitos teille ihanat ihmiset, airinko alkoi paistaa risu kasaan.

Palasm tänne myöhemmin.

Eipä siinä paljon auttanut mikään. Rimaa hipoen ylä-aste läpi, yhdet ehdotkin kesällä piti suorittaa. Oli palaveria jos jonkinlaista. Puhutteluja. Kiristämistä, uhkailua ja lahjontaa. Ei auttanut.

Nyt ammattikoulun on hoitanut moitteettomasti. Ihan eri asenne näyttää olevan koulun käyntiin kuin vielä pari vuotta sitten.

Etkö ole itse ollut koskaan teini? Poika on 13v eli seiskalla veikkaan? Tuossa iässä alkaa hormoonit hyrräämään kunnolla ja muut asiat kiinnostamaan. Isommat pojat voi näyttää cooleilta kun on rennosti vaan eikä pingota ja haluaa ottaa mallia. Hyvä, että urheilu kiinnostaa eikä mitään kiusaamista. Mistä tiedät, että vaan pelaa? Voihan siellä netissä olla esim tyttöystävä tai muu ihastus. Vaikka joku tästä nyt harmistuukin, niin teinit on teinejä ja kiinnostukset, mieliteot/halut vaihtelee jopa päivittäin. En huolestuisi. Parantakoot numeroitaan vaikka sitten ysillä.

Koska AP:n stoori koskettaa mua, niin tässä mun:

Mun oma äiti: "teiniongelmia" ja motivaation häviämistä koulussa, 8-9 luokalla. Hän tuli viime hetkessä "järkiinsä" ja kävi 9 luokan kahteen kertaan. Sai kelvollisen päättötodistuksen ja hyvän alun aikuisuuteen. All good.

Minä: Mulla tuli myös kauheet motivaatio-ongelmat ja lintsausta 8-9 luokalla. Mun äiti ei kuitenkaan koskaan "hiillostanut tai rankaissut" mua siitä. Hän itseasiassa kertoi mulle oman koulustoorinsa ja "ympäripuhui" mut käymään 9 luokan kahteen kertaan. Hän ympäripuhui myös opettajat suostumaan siihen mun kohdalla.

Nyt aikuisena olen hänelle (ja opettajille) kiitollinen siitä. Mun kohdalla se kannatti myös. Sain kelvollisen todistuksen ja ihan uuden motivaation silloin. Opiskelut ja työt lähti sitten hienosti eteenpäin.

Onko tämä mahdollista ja oikea resepti muille? En tiedä. Mut miettiä ehkä kannattaa? Minulla ja äidilläni se toimi.

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole itse ollut koskaan teini? Poika on 13v eli seiskalla veikkaan? Tuossa iässä alkaa hormoonit hyrräämään kunnolla ja muut asiat kiinnostamaan. Isommat pojat voi näyttää cooleilta kun on rennosti vaan eikä pingota ja haluaa ottaa mallia. Hyvä, että urheilu kiinnostaa eikä mitään kiusaamista. Mistä tiedät, että vaan pelaa? Voihan siellä netissä olla esim tyttöystävä tai muu ihastus. Vaikka joku tästä nyt harmistuukin, niin teinit on teinejä ja kiinnostukset, mieliteot/halut vaihtelee jopa päivittäin. En huolestuisi. Parantakoot numeroitaan vaikka sitten ysillä.

Ap kirjoittaa,

olen ollut teini, mutta mun teini-ikää ei voi verrata normaaliin eloon. Mun lapsuus oli erittäin haastava: vanhemmilla ero, väkivaltaa, päihteitä, häirintää, mun sijoitus jne. Onnistuin kuitenkin kääntämään homman voitoksi hyvien ihmisten avulla: nykyään voin hyvin, olen menestynyt taloudellisesti ja perhe on minulle kaikki kaikessa.

Voi olla tyttöystäviä netissä juu ja muutakin, jotenkin koen, että on vaikeampi tuon ikäisen luuria alkaa ratsasmaan kuin esim. vuosi siten. Hälytysmerkkejä osaan lukea hyvin koska itse tein lapsena kaikki temput/yleensäkin pahojani lähes koko ajan.

Näillä hellantuuteleilla on ihana pehmoinen elämä, välittävine vanhempineen jos vertaan omaan lapsuuteen/nuoruuteen.

Ihanaa kun kirjoitat, että parantakoon numeroita ysillä. Se helpottaa, mutta toisaalta taas ei. Pojalla on taipumus maneereihin (diagnooseja) ja se rajoittaa joitain toimintoja. Kyllä meidän on puututtava jo nyt, varhain. Lisäksi, koulussa oppikokonaisuus on kuin tiilitalo: kun sieltä täältä puuttuu murikka niin talo sortuu.

Pojalla on vahvuutena todella hyvä muisti, jos hän saisi asennetta hiukan käännettyä ja lisää motivaatiota niin hyvä tulee! Tämä on nyt työmaana edessä!

Nuorempi lapsi 12v elää läävässä, huoneensa on kuin pommin jäljiltä, mutta muuten kaikki tosi hyvin. On sosiaalinen, on erinomainen puheyhteys vanhempiin, kiitettävä oppilas, osallistuu uteliaana kaikkeen, hänkin urheilee eri lajissa ja mitalleja on seinän täydeltä.

Tässä sen huomaa miten erilaisia lapset on.

Mutta tuo urheilu kaikilla lapsilla on jotakin kultaakin kalliimpaa, se on jokaisella intohimo ja toivon, että se pitäisi lapset kaidalla tiellä! Lapset ovat suht tasapainoisia, ainakin vielä, ikäänsä nähden. Pojalla käytös hieman muuttunut niin että ”lällättelee” mutta osaan olla melko ovela. En provosoi, eli en anna aihetta tilanteen eskaloitua.

Vierailija kirjoitti:

Koska AP:n stoori koskettaa mua, niin tässä mun:

Mun oma äiti: "teiniongelmia" ja motivaation häviämistä koulussa, 8-9 luokalla. Hän tuli viime hetkessä "järkiinsä" ja kävi 9 luokan kahteen kertaan. Sai kelvollisen päättötodistuksen ja hyvän alun aikuisuuteen. All good.

Minä: Mulla tuli myös kauheet motivaatio-ongelmat ja lintsausta 8-9 luokalla. Mun äiti ei kuitenkaan koskaan "hiillostanut tai rankaissut" mua siitä. Hän itseasiassa kertoi mulle oman koulustoorinsa ja "ympäripuhui" mut käymään 9 luokan kahteen kertaan. Hän ympäripuhui myös opettajat suostumaan siihen mun kohdalla.

Nyt aikuisena olen hänelle (ja opettajille) kiitollinen siitä. Mun kohdalla se kannatti myös. Sain kelvollisen todistuksen ja ihan uuden motivaation silloin. Opiskelut ja työt lähti sitten hienosti eteenpäin.

Onko tämä mahdollista ja oikea resepti muille? En tiedä. Mut miettiä ehkä kannattaa? Minulla ja äidilläni se toimi.

Kiitos paljon viestistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska AP:n stoori koskettaa mua, niin tässä mun:

Mun oma äiti: "teiniongelmia" ja motivaation häviämistä koulussa, 8-9 luokalla. Hän tuli viime hetkessä "järkiinsä" ja kävi 9 luokan kahteen kertaan. Sai kelvollisen päättötodistuksen ja hyvän alun aikuisuuteen. All good.

Minä: Mulla tuli myös kauheet motivaatio-ongelmat ja lintsausta 8-9 luokalla. Mun äiti ei kuitenkaan koskaan "hiillostanut tai rankaissut" mua siitä. Hän itseasiassa kertoi mulle oman koulustoorinsa ja "ympäripuhui" mut käymään 9 luokan kahteen kertaan. Hän ympäripuhui myös opettajat suostumaan siihen mun kohdalla.

Nyt aikuisena olen hänelle (ja opettajille) kiitollinen siitä. Mun kohdalla se kannatti myös. Sain kelvollisen todistuksen ja ihan uuden motivaation silloin. Opiskelut ja työt lähti sitten hienosti eteenpäin.

Onko tämä mahdollista ja oikea resepti muille? En tiedä. Mut miettiä ehkä kannattaa? Minulla ja äidilläni se toimi.

Kiitos paljon viestistä!

T.ap