Outo suhtautuminen ruokaan?

Heti alkuun haluan sanoa, että olen toipuva alkoholisti ( raittiina jo yli 2 vuotta) ja käyn säännöllisesti AA-ryhmissä, enkä käytä siis mitään päihteitä tai lääkkeitä mielialaani, koska en halua retkahtaa uudestaan juomaan, kun olen viimein sen suhteen saanut elämäni kuntoon. Muuten sitten tuntuu, että päässäni olisi jotain vialla ja mietin että mistä se voisi johtua. Minulla on omasta mielestäni outo suhtautuminen ruokaan ja muihin ihmisiin. Tämä on tullut vasta aikuisiällä (olen 29-vuotias). Esim: Koen erittäin huonoa omatuntoa syödessäni jotain ns "parempaa ruokaa", vaikka ravintolassa ja alan ajattelemaan etten sitä ole ansainnut. En myöskään koskaan anna kenenkään tarjota minulle ruokaa. Syön kyllä riittävästi ja olen normaalipainoinen (166/60), mutta maltilla enkä koskaan kallista tai liikaa. En halua tuhlata ja heittää yhtään ruokaa pois siis itselle tekemääni ruokaa, jos joku toinen heittää ruokaa pois niin se ei minua haittaa. En yksinkertaisesti osaa hemmotella itseäni ruualla. Toisaalta toisille ihmisille mielellään tarjoan ja teen vaikka mitä herkkuja ja tulen hyvin iloiseksi kun nään heidän syövän. Miehelläni on jonkin verran ylipainoa ja osittain syytän siitä itseäni, sillä minun on pakko varmistaa hänen syövän tarpeeksi ja teen siksi hänelle paljon ruokaa. En halua, että hänellä olisi koskaan nälkä. Lapsuudenkodissani ei ollut koskaan pulaa ruuasta eli kyse ei siitä voi olla. Onko tämä jotain addiktiivista käytöstä minkä olen nyt juomisen lopetettua siirtänyt tähän? Miten tälläisestä käyttäytymisestä pääsisi eroon ja oppisin nauttimaan ruuasta?