Olen 44v akateeminen mies. Vinkkejä lastenhankintaan.

Helpointa olisi etsiä vaimoksi yksinhuoltaja. Voisit valita sopivanlaisia lapsia sopivan määrän, ja suhteen alkuvaiheissa palautusoikeus olisi kivasti voimassa kuten suhteissa aina. Jos haluaisit kuitenkin vaimottoman perhe-elämän, voisit helposti päästä eroon vaimostasi niin, ettei häntä kukaan enää löytäisi koskaan mistään. Iltapäivälehtien sivuilla tietysti näkyisi hänen naamansa aina, kun tarvitaan iso ja ihmismieltä kiinnostava artikkeli, mutta eihän niitä lukea tarvitse.

Voit myös etsiä laatuvaatimuksesi täyttävän vaimon, lisääntyä hänen kanssaan ja toistaa sitten yllä mainitut temput.

Muuten voi olla aika hankalaa tuossa iässä yksinäisenä adoptoijana.

Ei kannata laittaa galluppeja aloitukseen, täällä ollaan niin lyhytjänteisiä että kukaan ei vastaa Gallup-aloituksiin muuten kuin gallupilla, kärsivällisyys ei riitä, mielipide kerrottu, rääpimään seuraavaa aloitusta. Ikinä ei ole ollut suosituimmissa tai toimituksen poiminnoissa gallup-aloitusta tuosta syystä.

Lapsia ei kannata hankkia, ei mitenkään ainakaan valkoisen miehen, ajatuskin kuvottaa palstan vihervasemmistolaisia!

Adoptiossa on yleensä joku raja, mikä saa lapsen ja vanhemman välinen ikäero maksimissaan olla. Yleensä se on 40v, mutta joissakin maissa voi olla vuoden tai pari enemmänkin. Ja se lapsen lähtömaan lainsäädäntö ratkaisee tässä asiassa.

Ja kun adoptioprosessi kestää helposti 2 vuotta, ei sinulla ole juurikaan mahdollisuuksia adoptoida alle 6 vuotiasta enää. Ja mitä vanhempana lapsi tulee adoptioperheeseen, sitä vaikeampaa hänellä on sopeutua uuteen arkeen.

Vätysgeenit huvittivat.

Jos sinulla ei olisi vätysgeenejä, olisit voinut olla isä vuosia sitten - sopivan ikäisenä. Tiedät, että ikä on riski myös miehillä. 

Jos olisin alkoholistisuvusta, en hankkisi lapsia.

Älä ole vätys, etsi itse riittävä informaatio ja tee päätös.

Aloituksessa on niin kummallisia ja narsistisia ajatuksia että varmasti järkevin valinta on lapsettomuus.

Lapseettomuus, aivoottomuus, järjeettömyys. Liian suuret luulot itsestäsi. 40v iässä sperman laatu on liian heikkoa, joten turhaan lässytät vaatimustasostasi kumppanillesi kun et kerran itse ole kenellekkään ennen parasta ennen päiväsi umpeutumista kelvannut. Kukaan ei ole huolinut sinua.

Siinähän silti yhä selittelet ja sokerikuorrutat denialismeissasi rypien ja vaatien mielikuvituskumppaniltasi täydellisyyttä, vaikket siihen itsekään yllä. 

Tässä yksi hyvä esimerkki miksi lapsikato on totisinta totta.

Yksinhuoltaja olisi hyvä vaihtoehto. Minä esimerkiksi. Olen 40 v. kahden lapsen äiti, kaunis ja rahaakin löytyy mukavasti, voisimme ostaa hienon asunnon. En ole tosin akateeminen vaikka hyvässä vakivirassa olenkin. Lapseni ovat fiksuja ja menestyvät harrastuksissaan ja ovat todella reippaita. Eikä tarvitsisi vauvavaihetta käydä läpi, siihen 44 v. on kyllä ihan liian vanha. Sinuna etsisin jotain tämmöistä!

Mulla on tuttu, jonka isä oli poikansa syntyessä 55-vuotias. Ja pojasta tuli professori, on myös tosi komea! Eli ei ne siittiöt välttämättä iän myötä pilaannu. 

Eikö avoimet suhteet enään nappaa?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa on niin kummallisia ja narsistisia ajatuksia että varmasti järkevin valinta on lapsettomuus.

Jotakuinkin näin.

Adoption ikäeroraja on 45 v, eli vauvaa et saisi.

Etkä minkään ikäistä, yksinäiset miehet eivät käytännössä voi adoptoida. Kotimaisia lapsia saa vain pariskunnat, ja jono on ainakin 5 v. Ulkomailla taas luovuttava maa saa päättää millaiseen perheeseen lapsi lähtee - eivät anna yksinäisille mieshakijoille.

Käytännössä helpointa lienee löytää alle nelikymppinen yksinhuoltaja, jolla on alle kouluikäiset lapset. Hän voi vielä haluta pyöräyttää oman palleron sinullekin.

Tai sitten jeesaat jotain naisparia, kuuluuko tuttavapiiriin semmoisia?

Miten sinusta tuli opillisesti ja menestyksellisesti merkittävän suvun akateemisena jäsenenä noin huono kirjoittamaan? Edes oikeinkirjoitus ei suju. 

Minusta on moraalitonta hankkia lapsi tieten tahtoen yksin. Itse olisin halunnut molemmat vanhemmat elämääni.

Mun mielestä sun kannattaa vaan tanssia, juoda ja pitää hauskaa, sekä muuttaa Kallioon sieltä pystyyn kuolleelta alueelta.

Adoptiota suosittelen. Noin teinn itsekkin, tosin olin työssä siinä maassa. Adoptoin pojan ja tytön 2 ja 4 vuotiaat. Hyvin on mennyt, suomea puhutaan ja vanhemman kanssa aivan hieman synnyinmaansa kieltä. Lapset on nyt 17 ja 15, hyväpäisiä lapsia. Itse olen mies, diplomi- insinööri, 57 vuotta.

Varsinkin tytöille äiti on tärkeä, tosin positiivinen äiti, ei sellainen joka muuttuu yhtäkkiä räyhääjäksi. 

Mitä se vätys täällä pyörii ja tuhlaa kallista aikaa?

Mene etsimään itsellesi kumppani ja tehkää lapsia.

Ton ikäistä miestä luullaan jo lapsen vaariksi.... mieti että menet vasta ekan lapsesi valmistujaisiin sitten kun alat itse olla eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttu, jonka isä oli poikansa syntyessä 55-vuotias. Ja pojasta tuli professori, on myös tosi komea! Eli ei ne siittiöt välttämättä iän myötä pilaannu. 

Komea professori voi olla ihan k*sipää. Kyllä ne siittiöt pilaantuu iän myötä, mutta se ei ensi silmäyksellä välttämättä näy lopputuloksta päälle päin - valitettavasti.