Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan miettineet, että miksi ihmeessä me suomalaiset ollaan niin ujoja ja häpeileviä usein
24.02.2020 |
Näitä piirteitä näkee välillä siellä sun täällä ja omassakin elämässä - tuntuu, että se töissä pakotettu sosiaalisuuskin on niin päälleliimattua ja heti kun pääsee kotiin, haluaa olla ihan itsekseen ja toipua siitä hillittömästä sosiaalisesta ähkystä, joka muita kohdatessa tulee.
Kommentit (12)
Onkohan kukaan koskaan tehnyt tästä tutkimusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan ajatelleet, että se voi olla hyväkin ominaisuus? Suomalaiset on vaatimatonta ja rehellistä kansaa. Sitä kiittelevät lähes kaikki ulkomaalaiset jotka ovat suomessa asuneet, alun shokin jälkeen kun huomaavat että tämän ujon ja jäyhän kuoren alla ollaan tosi luotettavia ja reiluja ihmisiä.
Minä ainakin tykkään siitä, että täällä SAA olla rauhassa!
Vierailija kirjoitti:
Jaa a en tiedä, en ymmärrä miksi aina pitää leimata joksikin. Eikö jokainen voi vaan olla sellainen mitä haluaa ja se siitä.
Niin, ehkä se tosiaan on vaan tämä ilmasto, joka tekee meistä monista ujoja erakkoja. Kesällä kaikki on niin toisin ja suomalaisetkin ovat kuten muutkin.
Näkeehän sen niistäkin, jotka ovat muuttaneet ulkomaille, eivät he ole yhtään ujoja, vaan avoimia ja värikäästi pukeutuneita.
Fuengirolan suomalaiset ovat tosiaan selvästi rennompia. En tiedä, mitä lentomatkalla Suomesta Espanjaan oikein tapahtuu...
En tiedä, muuttuvatko entisiksi vittupäiksi, kun palaavat sieltä takaisin tänne...
Muissa maissa ja kulttuureissa saatetaan kokea myös enemmän paineita, koska sosiaalisuus ja puheliaisuus ovat normeja, jolloin hiljaisempia ja syrjäänvetäytyneitä pidetään outoina. Suomessa taas on ihan fine olla ei niin sosiaalinen tai vastaavasti sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fuengirolan suomalaiset ovat tosiaan selvästi rennompia. En tiedä, mitä lentomatkalla Suomesta Espanjaan oikein tapahtuu...
En tiedä, muuttuvatko entisiksi vittupäiksi, kun palaavat sieltä takaisin tänne...
Kyllä se aurinko ja kaunis sää saa ihmeitä aikaan kenessä tahansa.
Oi että, kun nyt voisi lähteä etelän aurinkoon... on ollut niin pitkä pimeä aika, kuin jatkuva marraskuu, monta kuukautta samanlaista sateista ilmaa.
Onneksi pian on kevät - jo ensi kuussa on esimmäinen kevään kuukausi!
Itse en edes halua olla avoin ja sosiaalinen. Pidän itsestäni näin. Osaan kuitenkin puhua ja tulla toimeen ihmisten kanssa tarvittaessa mutta turha lässytys ei kiinnosta. Miksi pitää tuputtaa ja kommentoida minun olemusta muka vialliseksi? En minäkään tuputa heille hiljaisuutta ja yksinäisyyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole ujo tai häpeilevä, vaikken koekaan tarvetta olla koko aikaa äänessä. Päin vastoin, olen itseeni varsin tyytyväinen juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa ja kulttuureissa saatetaan kokea myös enemmän paineita, koska sosiaalisuus ja puheliaisuus ovat normeja, jolloin hiljaisempia ja syrjäänvetäytyneitä pidetään outoina. Suomessa taas on ihan fine olla ei niin sosiaalinen tai vastaavasti sosiaalinen.
Ei todellakaan ole fine :D minua pidettiin jo teininä outona kun olin hiljainen. ”Mikset puhu päläpälä”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmasto ja kulttuuri. Ilmaston osalta olisi mielenkiintoista tietää, millaisia muualla maapallolla näillä vyöhykkeillä asuvat ihmiset ovat. Siis ne, joiden esivanhemmat jo satoja vuosia sitten saapuivat alueelle. Helpoin vertailukohde olisi varmaankin Pohjois-Ruotsi. Sinnekään ei ole ollut kamalasti tunkua Etelä- ja Keski-Euroopasta kuten on ollut esim Yhdysvaltojen pohjoisosiin ja Kanadaan.
Se johtuu siitä, että ollaan oltu vuoroin Ruotsin, vuoroin Venäjän alamaisuudessa. Ollaan kaikki vielä henkisesti ikään kuin palvelijoita ja kuuliaisia veronmaksajia. Sitten oli vielä sisällissota, jossa ne loputkin aktiiviset ja rohkeat vietiin montun reunalle. Näistä ajoista kaikilla on selkäytimessä tai alitajunnassa ajatus, että jos jotenkin erottuu muista tai nousee joukosta esille, joutuu edelleenkin sinne montun reunalle.
Rokkikeikoilla ja urheilutapahtumissa ei oikein uskalleta huutaa ja taputtaa. Muistan aikoinaan omassa kotikaupungissani, kun erään kerran jääkiekkokaukalossa soitti yksi sen ajan tunnetuimpia suomirock -bändejä; laulusolisti lopulta kehotti katsomossa kiltisti istuvia nuoria tulemaan lavan eteen tanssimaan. Ja tätä tapahtui useammankin bändin kohdalla. Yleisö seistä toljotti kunnioittavan välimatkan päässä esiintyjistä, tohtimatta mennä lavan edustalle.
Jaa a en tiedä, en ymmärrä miksi aina pitää leimata joksikin. Eikö jokainen voi vaan olla sellainen mitä haluaa ja se siitä.