Miten kestää lapsiperhe-elämän rasituksia kun parisuhde on väljähtynyt eikä voimavara?
Miten lähtisitte toimimaan, jos tilanteenne olisi tämä? Ja varmaan monella onkin. Arki vain on liian tympeää ja raskasta, mikä kiristää välejä suhteessa liikaa ja pettymys ja katkeruus on vallitseva yleistunnelma. Usein tekisi mieli vain ottaa hatkat vapauteen tästä koko rumbasta.
Kommentit (11)
Höpö höpö, lapset ovat elämän suola ja vain hetken pieniä, sitten n. 15 vuoden päästä sulla on aikaa itselle, nauti!! ; )
Lähtisin selvittämään, mikä tekee arjesta niin raskasta. Onko arki aikataulutettu liian tiukaksi. Lapsilla esim liikaa harrastuksia tai muuta ohjelmaa. Vai pyritäänkö arjessa täydellisyyteen tekemällä kaikki itse eikä käytetä palveluita tai vaikka vain välillä einesruokia. Järjestäisin arkea siten, että vanhemmille jää myös omaa aikaa esim omiin harrastuksiinsa tai ihan vaan olemiseen. Lisäksi arvioisin, kuinka pitkään nykyinen tilanne tulee kestämään. Aikoinaan opiskelin työn ohessa ammattikorkeakoulussa kahden lapsen yksinhuoltajana ja mua ainakin helpotti jaksamaan, kun tiesin tilanteen kestävän vain muutaman vuoden.
Näinhän se on kautta aikojen mennyt. Ei siinä muuta kuin sinnillä vaan. Ei ole kysymys sinun kivasta, vaan lasten ja elämän olemassalosta.
SINÄ määrität elämäsi ja myös parisuhteesi. Sinä voit ihan itse tehdä elämästäsi ja parisuhteestasi laadukkaampaa. Sinä olet nyt se ongelman ydin.
Jos et tee mitään, niin on aivan turha valittaa.
Muita hieman tarinaasi ja laita itsesi syypääksi kaikkeen niin kuin asia varmasti pitkälle onkin, eli suoraan tekstiäsi mukaillen ja niin kuin ap:n pitäisi ajatella:
Olen liian tympeä ja raskas, kiristän välejä suhteessa liikaa, olen pettymys miehelleni ja katkera.
Miten muut perheessäni kestävät minua, rasittavuuttani, kun olen on väljähtynyt enkä voimavara?
Vierailija kirjoitti:
Muita hieman tarinaasi ja laita itsesi syypääksi kaikkeen niin kuin asia varmasti pitkälle onkin, eli suoraan tekstiäsi mukaillen ja niin kuin ap:n pitäisi ajatella:
Olen liian tympeä ja raskas, kiristän välejä suhteessa liikaa, olen pettymys miehelleni ja katkera.
Miten muut perheessäni kestävät minua, rasittavuuttani, kun olen on väljähtynyt enkä voimavara?
Tää on oikeesti vuoden paras viesti av:lla, pitäisi tulikirjaimin laittaa pysyvästi etusivulle! Miettikääpä, marisijat.
Suurin ongelma lienee asenteessa ja odotuksissa. Oon myös kuullut, että rakkaus pelastaa kaikelta.
Jos elo on niin kurjaa että yksinhuoltajan arki tuntuu sen rinnalla vapaudelta, niin sitten voisi kokeilla sitä. Muutoin sitten kannattaa ehkä lähteä korjaamaan niitä,suhteen ongelmakohtia. Jos ei omat taidot riitä, apua on saatavilla.
Ideoita? Mitä tahansa. Ap