Auttakaa tapaamisjärjestelyjen pohdinnassa

Minulla on alle 2v kehitysvammainen poika. Pojan isän kanssa ero tuli jo raskausaikana ja reilun vuoden hän tapasi poikaa hyvin epäsäännöllisesti. Viime syksynä siirryimme isän toiveesta säännöllisiin tapaamisiin. Ensin isä otti poikaa luokseen yöksi kerran viikossa ja lisäksi tapasimme noin kerran viikossa hänen luona ja kerran meillä. Jossain vaiheessa nuo muut tapaamiset jäivät ja mies näkee poikaa sen kerran viikossa, joilloin poika on siellä yötä. Lisäksi nuo kyläilyt tuntuvat lyhenevän milloin mistäkin syystä. Lastenvalvojalla sopimukseen merkittiin, että poika on isällä vuorokauden, mutta useimmiten isä hakee pojan iltapäivällä ja tuo aamupäivällä.

Noiden kyläilyjen jälkeen poika on aina todella itkuinen ja koen sen tosi raskaana. Poika aivan kirjaimellisesti roikkuu minussa kiinni. Isän mielestä se johtuu siitä, että meillä on monta lasta.

Nyt kun poika täyttää huhtikuussa sen kaksi, isä on alkanut vaatia, että hänen pitäisi saada poika luokseen kaksi yötä viikossa. Sinällään pidän hyvänä, että isä haluaa pojan kanssa olla, mutta samalla olen vähän huolissani.

Pojan tilanne on nyt se, että meillä on viikottain fysioterapia, puheterapia, allasterapia ja huhtikuussa alkaa kuntouttava päivähoito. Jotenkin tuntuu, että pienelle, kehityksessä vahvasti jäljessä olevalle lapselle (kehitysikä n. 9kk) tässä on jo paljon. Isän työrytmi on sellainen, että tapaamiset ovat epäsäännöllisiä. Ei siis ole mitään tiettyä viikonpäivää, jolloin poika menee vaan se vaihtelee viikottain. Olen myös miettinyt sitä, että toimiiko tällainen epäsäännöllinen tapaaminen mitenkään, kun poika menee 3 vuoden päästä eskariin? Isä asuu eri paikkakunnalla.

Isällä on pahoja terveysongelmia ja nekin tuovat osansa tähän huoleeni, koska poika on isänsä kanssa lähtökohtaisesti kaksin. Isä on ainakin osin ilmeisesti terveyssyiden vuoksi kyvytön pitämään asuntoaan edes jotenkin siistinä. Yleensä, jos vien poikaa sinne, lattiat ovat täynnä postia, likaisia ja puhtaita vaatteita, nenäliinoja ja ties mitä.

Kertokaa ajatuksianne mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Mitä voin tehdä?

Haluan nyt vielä painottaa, että mitään pahaa en isälle halua enkä erottaa isää pojasta. Minusta on hienoa, että isä haluaa pojan kanssa olla. Yritän vain löytää vastauksia, että mikä olisi pojalle paras ratkaisu.